perjantai 28. heinäkuuta 2017

Jätän reppuni tähän

 Kesäloma on jo melkein vierähtänyt ohi, mutta vasta nyt sain motivoitua itseni kirjoittamaan tätä postausta. Toisaalta ehkä on hyvä niin,  olen ainakin saanut otettua etäisyyttä viime kevättalven koitokseen ja jäsenneltyä ajatuksia edes jonkinlaiseen järjestykseen.  Tarkoituksena oli kirjoittaa enimmäkseen työnkuvasta sisätautiosastolla ja kaikista hienoista kokemuksista ja opeista, joita tällä matkalla sain. Mutta ensin minun on päästettävä irti siitä kääntöpuolesta.

Huhtikuun lopussa rämmittyäni pohjoisen sisätautiosaston syövereistä kotiin Helsinkiin olin nimittäin todella väsynyt. Eikä se toisaalta ole mikään ihmekään, ylityötunteja kertyi kahden kuukauden aikana kuitenkin lähes päivittäin. Arki-iltojen ”palauttavasta” ohjelmasta vastasi Netflix sekä silloin tällöin myös kävelylenkit tai paikallinen uimahalli. Muuhun en paljoa pystynytkään. En vain jaksanut. Ehkä rankinta koko kokemuksessa oli se yksinäisyys, joka valtaa mielen kun on yhtäkkiä täysin eristyksissä kaikista läheisistä ilman suuria virikkeitä joilla viedä ajatuksia jonnekin muualle. Toisaalta halusin kyllä koetella myös omia henkisiä rajojani, mutta yllätyin silti siitä miten musertavalta tuo yksinolo voi tuntua. Viikonloput olivat kauan odotettuja hetkiä, jolloin latasin akkuja saadessani vieraita tai käymällä pienillä reissuilla lähiseuduilla.

Kokemus oli koko skaalassaan varsin avartava ja opettavainen. Paitsi että opin ottamaan vastuuta osastonlääkärinä ja tekemään itsenäisiä päätöksiä, opin näin jälkikäteen viisastuneena myös suhtautumaan työhön rennommin ja olemaan itselleni armollisempi. Jotkut opit vain tulevat kantapään kautta, ehkä minun täytyi vain tunkea itseni tämän myllyn läpi oppiakseni hyväksymään omat epätäydellisyyteni – niin lääkärinä kuin ihmisenä. Ja toisaalta myös tunnistamaan omat rajani.

Koska loppujen lopuksi maailmasta löytyy aina joku, joka tekee asioita enemmän, paremmin ja nopeammin kuin sinä.

Viisas seniorikin totesi minulle osastolla, että suurin ongelma uraansa aloittelevilla kandeilla ja vastavalmistuneilla on pakonomainen pyrkimys tehdä joka ikinen asia täydellisesti itse. Mutta kun siihen ei kukaan pysty. Liika perfektionismi ja tunnollisuus altistaa uupumiselle ja vaatii siksi erinomaisen kyvyn palautua työpäivän jälkeen. Kirjoitin itselleni muistilapun viimeisellä työviikollani tätä tekstiä ajatellen, siinä lukee näin:

”Tunnolliset tyypit – he hukkuvat työhön. Tarvitaan muita ominaisuuksia pärjäämiseksi. Todellisuus on kaukana siitä naiivista lääkäriyden kiiltokuvasta, johon itsekin vielä uskoin.”

Ehkä viimeinen lause on jo vähän liian karua tekstiä, mutta siltä se tuolloin tuntui.  Ahdistus, joka nousee kun osasto on yön aikana täyttynyt uusista potilaista ja olet sen päivän yksin ainoana lääkärinä kierrolla. Stressi, joka kasaantuu kun työpöydän reunat täyttyvät hätäisesti kirjoitetuista post it –lapuista, jotta muistaisit varmasti tehdä kaikki ne asiat, joita kukaan muu ei muuten varmasti tule tekemään. Suru, joka syntyy kun huomaat ärtyväsi potilaan kysellessä liikaa hankalia kysymyksiä, sillä sinulla on jälleen kova kiire ja sisimmässäsi toivot, että sinulla olisi aikaa. Avuttomuus, jota tunnet kun istut jälleen puhelin kourassa miettien kehtaatko enää kolmatta kertaa soittaa samalle konsultille, kun olet epävarma siitä miten pitäisi toimia.


Keskustelin sukulaiseni kanssa pitkään, sillä hän toimii samalla alalla. Hän totesi minun kantavan selässäni isoa ja painavaa reppua, johon oli pakattuna kaikki työni aiheuttama kuormitus. Kannoin tuota reppua selässäni vielä pitkään kotiin palattuani, mutta nyt vihdoin koen että on tullut aika jättää nuo kokemukset taakse. Reppu jääköön tähän.

lauantai 13. toukokuuta 2017

I'm back!

Hei taas ja pahoittelut pitkästä postaustauosta!

Kotiuduin vapuksi Kemistä ensimmäiseltä viransijaisuusjaksolta ja vaikka alkuun kovasti suunnittelin kirjoittelevani postauksia myös sieltä niin loppujen lopuksi oma jaksaminen alkoi olla välillä sen verran koetuksella, ettei tänne palaaminen ollut ensimmäisenä mielessä. Joten päätin maksimoida palautumisen ja keskittyä omaa hyvinvointia edistäviin juttuihin aina arki-iltaisin ja viikonloput mulla olikin pitkälti jo täynnä ohjelmaa. 

Aion kuitenkin palata noihin tunnelmiin ja kokemuksiin vielä tekstin muodossa, koska ensimmäinen "oikea" työpaikka on kuitenkin merkittävä askel uralla kuin uralla. Nyt ei kuitenkaan ole vielä se aika, täytyy ensin antaa kaikkien ajatusten vähän tasaantua ja päästä takaisin tähän normaaliin arkeen. Reissu oli ehdottomasti hyvä päätös, vaikka matkaan mahtui myös vaikeitakin hetkiä - palataan näihin sitten myöhemmin :)

Curriculum-uudistuksen vuoksi Helsingin lääkiksessä on ollut paljon isojakin muutoksia meneillään ja jo nyt varhaisvaiheessa olevilla kursseilla on täysin erilainen opintokokonaisuus kun mulla aikoinaan oli. Niinpä osa mun muutama vuosi sitten antamista vinkeistä on saattanut vanhentua. Uudistuksen takia munkin kurssin valinnaisten opintojen määrää nostettiin ja nykyisin L5-vuoden toukokuussa (kuten ilmeisesti osalla muistakin vuosikursseista?) on vapaata ja mahdollisuus tehdä valinnaisia kursseja. Niinpä oon nyt itsekin lasten terveyden jatkokurssilla, joka jatkuu vielä ensi viikon loppuun. Kurssilla on ollut mielenkiintoisia ja tärkeitä juttuja, joten ei voi ainakaan sanoa ettei siitä olisi ollut hyötyä! Opetusta meillä on ollut vähän enemmän kuin ehkä muilla samaan aikaan järjestettävillä valinnaisilla kursseilla, mutta eipähän mene kyllä hukkaan nämä opit.

Talven rakastajalle parasta reissussa oli tietysti lumi!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Silence is golden when you can't think of a good answer

Helou!

Olin todella iloisesti yllättynyt, että kysymyksiä tuli näinkin paljon! Kiva huomata, että mun jutut kiinnostaa vielä muitakin ja otsikosta huolimatta sain kyllä vastattua jokaiseen kysymykseen jotakin :D Pidemmittä puheitta suoraan asiaan, teidän kysymyksienne vastauksiin - olkaapa hyvät!

1. Helsinki opiskelukaupunkina, hyviä ja huonoja puolia opiskelijan näkökulmasta?
Oon kirjoittanut tätä aihetta sivuten postauksen joskus, siihen pääset TÄSTÄ. Jos nyt käsitellään Helsinkiä yleensä, niin hyviä puolia on ehdottomasti kaikki näkeminen ja tekeminen, mitä täältä löytyy. On museoita, konsertteja, urheilutapahtumia yms. joka lähtöön ja mahdollisuudet harrastaa ja kokea monenlaisia asioita, joita pienemmät paikkakunnat eivät pysty tarjoamaan. Täältä löytyy paikallisillekin ihan uusia helmiä pikkukatujen kätköistä, seikkailulle on siis tilaa. Helsingissä opiskelijaelämä on melko aktiivista ja yliopiston kautta on mahdollisuus osallistua vaikka mihin poikkitieteellisiin tapahtumiin. 
Huonoja puolia taas on kalliit hinnat ja paikoin pitkät (ja puuduttavat) matkat. Täällä on kalliit vuokrat, joten asumiseen menee paljon rahaa. Lisäksi matkakortti on pakollinen, jos liikkuu vähänkin kauemmaksi. Ruuhka-aikaan keskusta lähiympäristöineen on paikoin tosi tukossa ja matka-ajat voi venyä kaksinkertaisiksi. Plussaa kuitenkin siitä, että julkinen liikenne pelittää muuten varsin mainiosti.

2. Helsinki on ollut ilmeisesti aina kotikaupunkisi, mutta itselläni on eläinlääkis (ehkä ihmispuolikin) pohdinnassa ja maalla kasvaneena vähän hirvittää Helsingin vilinä. Miksi kannattaa tulla Helsinkiin? 
Jos haluaa ottaa opiskeluvuosien mahdollisuuksista kaiken irti ja kokeilla jotain aivan uutta, niin lämpimästi suosittelen! Kansainvälisyys näkyy täällä myös koko ajan enemmän, mikä avaa uusia mahdollisuuksia nähdä ja kokea asioita. Helsingin lääkiksessä on todella hyvä ja tasokas opetus ja opiskelijat ovat motivoituneita, mikä kannustaa panostamaan omaan työhön. Ei tämä mikään maailmanluokan metropoli ole kuitenkaan, mutta kontrasti on tietysti sitä suurempi mitä pienemmältä paikkakunnalta olet kotoisin!

3. Kuinka tiukkana lääkiksessä ollaan poissaolojen kanssa? Onnistuuko parin-kolmen päivän suunniteltu poissaolo vai meneekö korvaaminen vaikeaksi ja monimutkaiseksi? Entäs sairastapauksissa, raahaudutaanko ryhmäharkkoihin ja klinikkaan puolikuntoisena?
Poissaolot on pääsääntöisesti korvattava aina, usein korvaavin tehtävin tai osallistumalla toisen ryhmän mukana opetukseen. 2-3 arkipäivää poissa opetuksesta voi olla mahdollista järjestää, mutta käytännössä hankalaa ja periaatteessa "kiellettyä" ilman hyvää syytä (esim. sairastuminen). Prekliinisessä vaiheessa korvaaminen on usein huomattavasti helpompaa, mutta kliinisten opintojen aikana se vaikeutuu opiskelumuodon painopisteen siirryttyä enemmän pienryhmäopetukseen, jossa joka sessiolla on oma aiheensa. Itse menen kyllä flunssassa ja huonovointisenakin opetuksiin, ellei olo ole aivan hirveä. Toki potilaista pysyn kaukana silloin. Suurin osa tuntuu noudattavan tätä samaa tapaa ja valitettavasti sama malli jatkuu usein työelämässä...

3. Tuoko lääkiselämä ja tuleva lääkärin ammattina toimiminen liikaa stressiä/kuormitusta elämään?
Tää on todella yksilöllistä. Itse en stressaannu ns. lääkärin työstä kuin paikoitellen, enemmän mua alkaa ahdistaa kasaantuvat dead linet ja hoidettavat asiat, kun alan pelätä unohtavani jotain tärkeää. Opiskelu on tästä syystä välillä raskasta ja kuormittavaa, mutta ei onneksi koko ajan! Toki sitten työelämässä itsenäisenä TK-lääkärinä toimiessa tulee varmasti aluksi olemaan stressiä kiireen ja kokemattomuuden vuoksi, joka sitten toivottavasti helpottaa ajallaan.

4. Pyörivätkö potilastapaukset mielessä vielä vapaa-ajalla tai tuleeko epävarmuuden hetkiä omasta osaamisesta?
Välillä tulee hetkiä jolloin pää lyö ihan tyhjää, että mitä pitikään tässä vielä tehdä tai ottaa huomioon. Näitä hetkiä varten on onneksi olemassa lääkärin tietokannat, kirjallisuus ja kokeneemmat kollegat, joten epävarmuutta ei ole pakko sietää niin paljoa. Toimenpiteet saattaa joskus vähän jännittää, mutta oon kyllä aina luottavainen omaan osaamiseen. Jos en jotain osaa niin kysyn ensin tai pyydän apua, silloin ei tarvitse pelätä.
Potilastapaukset jää joskus kummittelemaan mieleen joksikin aikaa, varsinkin ikävät sellaiset. Ei niitä tule kuitenkaan sillä tavalla vietyä kotiin, että ne häiritsisivät. Varmasti tulevaisuudessa omat potilaat saattavat pyöriäkin ajatuksissa enemmän. 

5. Onko lääketiede opintojen myötä ns. koko elämä vai riittääkö energiaa ja innostusta myös muihin juttuihin? 
Pidän kyllä todella tiukasti kiinni siitä, ettei lääketieteestä tule koskaan muodostumaan mulle "koko elämää", sillä mulla on elämässä paljon muitakin unelmia ja saavutettavaa kuin lääkärin ammatti. Omat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet on tosi tärkeitä! Ne auttaa rentoutumaan ja kontrolloimaan työstä aiheutuvaa painetta ja stressiä. Samoin ystävät ja perhe. Mutta mielipiteitä on toki muitakin.


Yksi siisteimpiä kokemuksia - Champions League finaali Estádio da Luzilla Lissabonissa. Pientä kikkailua oli suoritettava, jotta matka saatiin toteutettua ;)

6. Ahdistaako koskaan se, miten laaja ala lääketiede on, eikä koskaan voi tietää kaikkea?
Se ahdisti mua aikaisemmin tosi paljon, mutta nykyään oikeastaan ei enää. Ehkä tätä tietoa on tullut kaadettua päähän jo sen verran paljon, että joku threshold on ylittynyt ja todellisuus on tullut selväksi :D Vaikka mä kuinka haluaisin muistaa kaiken niin ei se vaan ole mahdollista. Tietoa pitää osata etsiä ja soveltaa, se on paljon olennaisempi taito kuin kaiken muistaminen

7. Millainen mahdollisuus klinikassa on tehdä koulun ohella töitä Helsingissä ?
Ilta- ja viikonloppupainotteinen työ onnistuu ihan hyvin (mikäli energiaa riittää) sillä opetusta ei kyllä yleensä ole kuin korkeintaan klo 16 asti. Mutta toisaalta monet opetukset vaativat ennakkoon valmistautumista, joten ihan joka ilta ei töissä ehkä kannata olla (paitsi tietysti jos pää kestää niin mikäs siinä sitten). Noin puolet mun kurssilaisista käy välillä iltaisin päivystämässä opiskelujen ohella.

8. Missä vaiheessa amanuenssuureja saa alkaa suorittamaan ja voiko ennen valmistumista tehdä lääkärin sijaisuuksia tms. ?
Amanuenssuureja voi alkaa suorittaa kolmannen vuoden jälkeen, kun kaikki pakkollinen opetus on suoritettu hyväksytysti. Lisäksi kyseisen alan kurssi täytyy olla käytynä (eli jos menet amanuenssiksi esim. neurologian osastolle niin täytyy neurologian kurssi olla ensin suoritettuna). 
Lääkärin sijaisuuksia voi alkaa tehdä neljännen vuoden jälkeen, kun kaikki opetus on hyväksytysti suoritettu.Tällöin saa siis sijaistaa sairaalalääkäriä. Viidennen vuoden jälkeen saa oikeuden toimia TK-lääkärin sijaisena. Käytännössä kesälomat vietetään pääsääntöisesti töissä viransijaisena tai amanenssina heti, kun oikeudet saadaan. Osa sitten päivystää lisäksi opintojen ohella.


Tässä ollaan vikaa päivää neurokirran amanuenssuurissa!
9. Oletko kuullut kavereilta tms juttua Turun lääkiksestä, osaisitko siitä jotain kertoa?
Mulla ei valitettavasti ole yhtään kaveria Turussa, joka osaisi kertoa :( Mun tiedot rajoittuu lähinnä siihen, mitä oon nähnyt näitä opiskelijoiden tekemiä videoita YouTubesta :D ("mä pääsin lääkikseen" taitaa olla se kuuluisin?)

10. Mitä ajattelit tehdä kun valmistut? Mistä haet töitä ja/tai mihin aiot erikoistua?
Ahdistaa vielä ajatella tätä, kun en yhtään tiedä! Terkkariin varmaankin menen kyllä töihin, mutta oon myös miettinyt monenlaisia vaihtoehtoja, miten lähteä etenemään uralla :) Erikoistumaan tuskin olen ihan heti suoraan lähdössä, pitää miettiä sopivaa alaa ja elämäntilannetta ja edetä sen mukaan. Eli ei mitään suunnitelmia selvillä vieläkään!

11. Pääseekö Suomessa erikoistumaan haluamaansa alaan miten helposti? Millä sitten verrataan jos tietylle alalle erikoistumaan haluavia on enemmän kuin paikkoja?
Erikoistumaan pääseminen on aikaisemmin mennyt ns. jonoperiaatteella, mutta tätä ollaan nyt uudistamassa kaiken aikaa, eli vielä on liian aikaista sanoa miten tulevaisuudessa valitaan erikoislääkärikoulutettavat. Yleensä erikoistumispaikkoja jaettaessa on painotettu soveltuvaa kliinistä työtä sekä tutkimustyötä alalla (väitöskirja on jopa joillekin aloille Helsingissä epävirallinen "välttämättömyys" jos ei halua jonottaa paikkaa vuosikausia).

Se miten helposti erikoistumaan pääsee riippuu hyvin paljon alan suosiosta ja erikoislääkärien tarpeesta, sekä toki myös paikkakunnasta. Tulevaisuudessa hakuprosessia pyritään ohjaamaan niin, että koulutettavia jakautuisi tasaisemmin eri aloille.

12. Minkä verran palkkaa saa opiskelija joka tekee lääkärin sijaisuuksia tms "oikeita alan töitä"?
Lääkärin sijaisen kandipalkka on muistaakseni vähän alta 2500/kk eli siitä ylöspäin paikkakunnan ja työn mukaan. Päivystyspalkat menee tietyllä kaavalla, en osaa siitä sanoa enempää.

13. Mikä on ollut sun paras kokemus lääkiksessä?
Tää on hyvä kysymys! Hyviä ja hienoja kokemuksia on kyllä niin paljon. Ehkä jos mietitään jotain opiskelukokemusta, niin kyllä ensimmäinen synnytyksessä avustaminen oli kaikessa kauneudessaan hyvin upea hetki! Sitten sekin oli kivaa, kun ensimmäistä kertaa pääsi pitämään vastaanottoa yksin (vaikka vähän jännittikin). 

Muun opiskelijaelämän kannalta paras kokemus on ehdottomasti ollut meidän kurssimatka kolmosvuoden päätteeksi, jolloin oltiin viikko Santorinilla! Mutta sitten muita hyviä kokemuksia on olleet esim. nelosen klinikkaristeily, Sappeen laskettelureissu, Fc Femurin treenit ja pelit, speksit (ihan vaan katsomostakin käsin!) ja vuosijuhlat!

Santorinilla oli erittäin kivaa!

14. Millainen on nyt klinikka osuudessa normaalipäivän rytmin?
En oo nyt ihan varma, mitä tällä kysymyksellä tarkoitetaan, mutta vastaan silti :D Eli jos ymmärrän oikein, kysytään siis sitä millainen on normaali päivärytmi klinikassa? Tähän vastaus on, että riippuu täysin kurssista, mutta yleensä päivässä on jotakin pienryhmäopetusta ja lisäksi vielä jokin luento tai seminaari. Yhteensä opetusta on tavallisesti joku 4-6 h.

15. Miten ja millaisia laskuja kannattais harjoitella pääsykokeen laskinuudistusta silmällä pitäen? Yrittääkö sitä vaan totutella nelilaskimeen ja käyttää texasia vaan fyssan pakollisissa sini-/cosinilaskuissa yms..?
En ole ollut edes tietoinen, että laskinkäytännöt ovat uudistumassa! Kävin nopeasti tutustumassa uuteen käytäntöön ja aika hurjaa, mutta toisaalta kyllä noilla varmasti pärjää! Suosittelisin kyllä harjoitellessa tekemään kaikki mahdolliset laskut sallitulla laskimella, jotta osaa sitten toimia sen kanssa tehokkaasti pääsykokeessa, eli tuo sinun ehdotus kuulostaa hyvältä!

16. Mikä vaihe opinnoissa on ollut vaikeinta/raskainta ja eroaako opiskelun rankkuus paljon esim. lukiosta?
Raskain vaihe mun opiskelussa on ollut kolmosvuosi lähes kokonaisuudessaan. Kolmosen alussa meillä oli monta kurssia käynnissä samaan aikaan ja se pitkä ja piinaava patologia painoi taustalla koko ajan. Tilannetta komplisoimassa oli vielä mun polvileikkaus ja siitä kuntoutuminen, mikä tuotti aika paljon henkistä kuormaa. Sitten kolmosen loppupuolella meillä oli RiHa-kurssi, joka on se klinikan "kammokurssi", kun siinä on ihan kauheasti tärkeää asiaa ja tietenkin se oli meillä ensimmäisenä =) Mutta siitäkin selvittiin!

Lukio-opiskelu eroaa siinä mielessä paljon lääkiksestä, että lukiossa joutuu keskittymään moneen eri aineeseen samanaikaisesti ja läksyjä on suhteellisen paljon (vaikka tekemättäkin saattaa pärjätä, heh..). Lääkiksessä saa keskittyä paremmin yhteen asiaan kerrallaan, mutta itsenäistä opiskelua täytyy harrastaa enemmän pärjätäkseen.

Lääkisopiskelu pähkinänkuoressa - maaliviiva häämöttää jossakin kaukana ja sinne päästäkseen tulee vain luovia valtavan tietometsikön läpi polkuja ja pitkospuita seuraten

17. Onko teidän vuosikurssilla tai tiedätkö ketään kaksoistutkinnon tehnyttä, joka olis päässy lääkikseen?
Täytyy sanoa, että ei ole tullut vastaan ketään kaksoistutkintolaista tai sitten olen vaan ollut tästä tietämätön!

18. Miten opiskelu muuttui klinikkaan siirryttäessä. Onko pakollista läsnäoloa paljon enemmän ja kuinka paljon vaaditaan läsnäoloa ns. toimistotuntien ulkopuolella? 
Suurin ero on PBL-opetuksen loppuminen ja siirtyminen pakolliseen pienryhmäopetukseen, jossa kliininen opettaja opettaa kerrallaan n. 8 hengen ryhmiä (vähän kurssista vaihdellen). Pakollista opetusta (=läsnäoloa) on enemmän, mutta luentoja vähemmän. Päivät ei kuitenkaa yleensä ole kovin pitkiä, vaikka poikkeuksiakin on (viimeksi psykiatrian kurssillakin olin yhtenä päivänä 12 h koulussa... :D) Ainoat opetukset "toimistotuntien" ulkopuolella taitaa olla päivystyksien seuraamista tai naisten kurssilla synnytyssaliviikko.

19. Pystyykö amanuenssuureja suorittamaan lukuvuosien aikana vai onko ne käytännössä tehtävä kesällä?
Samaan aikaan opetuksen kanssa suorittaminen on aikalailla mahdotonta, mutta jotkut on suorittaneet manuja myös joululomalla. Käytännössä suurin osa suorittaa harjoittelut kesäisin.

20. Koetko klinikan preklinikkaa raskaammaksi? 
Alussa muutos tuntui ja opiskelu oli paljon raskaampaa, mutta nyt kun siihen on tottunut ja tietoa jo kiitettävästi päähän karttunut, niin pidän klinikkaa 1000-kertaa mielenkiintoisempana ja helpompana opiskeltavana kuin preklinikkaa!

21. Oliko prekliininen vaihe siis oikeastaan pelkästään lukemista? Muistatko, paljonko suunnilleen vietit päivistäsi ihan vaan lukien? Ne kirjojen sivumäärät kuulostaa aika huimilta!
Käytännössä enimmäkseen kyllä, prekliininen vaihe on pitkälti nenä kirjassa istumista. Luin erittäin vaihtelevasti; välillä en ollenkaan, välillä jopa 8 h putkia (yleensä vain ennen tenttiä).  Yleensä arkipäivisin tuli luettua joku 2-4 tuntia?

22. Miks valitsit yleisen, etkä hammasta (tai vaikka eläintä)?
Siksi, koska mua ei kiinnostanut hammaslääketiede oikeastaan ollenkaan ja vaikka rakastankin eläimiä, niin oon valitettavasti melkoisen allerginen esimerkiksi kissoille. Toisaalta ihmiskeho sairauksineen ja vaivoineen oli se, mikä mua kiinnosti alun perinkin.

23. Onko se siis oikeasti niin, että fyssaa ja matikkaa ei sitten sisällä lääkiksessä tarvita lähes ollenkaan?
No ei oikeastaan tarvitse. Joitain lääkelaskuja joutuu välillä laskemaan, mutta niistä kyllä selviää :) Fysiikan osaaminen kyllä helpottaa joidenkin asioiden ymmärtämistä!

24. Oon myös Helsingissä preklinikassa ja kiinnostaa tietää, miten arvosanat vaikuttaa klinikassa tai jatkossa. Klinikassa on ilmeisesti saanut aina arvosanoja, mutta tästä vuodesta lähtien Helsingissä on preklinikassakin jo annettu numeroarvosanat. Meille on sanottu, että tää saattaa vaikuttaa amanuenssuuripaikkojen jaossa. Millä tavalla? 
Aikaisemmin amanuenssuuripaikkojen jakoon vaikutti menestyminen kanditentissä, sekä prekliinisen vaiheen yhteenlaskettu arvosana (muodostuu kaikkien kurssien tenttipisteistä painotuskertoimineen, joita en enää kuollaksenikaan muista) joiden perusteella parhaiten onnistuneet saivat ensimmäisinä paikat jne. Luultavasti jatkossa sama tulee sitten toteutumaan numeroarvosanojen perusteella, kun kanditenttiäkään ei enää ole.

Muuten arvosanoilla ei ole ollut merkitystä, eikä ainakaan mun kuuleman mukaan tule olemaankaan.

25. Ootko sä tehnyt mitä amanuenssuureja ja missä päin Suomea? 
Oon suorittanut kaksi amanuenssuuria, toisen Töölön sairaalassa neurokirurgian yksikössä ja toisen Peijaksen sairaalassa sisätaudeilla :)

26. Missä päin sun keskiarvo liikkuu?
Mulla on arvosanoja asteikolla 2-4, joista suurin osa kolmosia, niin jossain siinä paikkeilla se varmaan huitelee :)

27. Tarviiko lääkiksessä osata hirveenä eri kieliä esim.enkkua vai pärjääkö hyvin vaan suomella?;D
Suomella pärjää oikein hyvin, mutta prekliinisen vaiheen englanninkielinen kirjallisuus voi kyllä tuottaa jonkin verran ongelmia, jos enkku ei kovin hyvin suju. Mutta on meillä sitten paljon luento- yms. materiaalia myös suomeksi! Mulla on tullut vastaan vain kaksi potilasta, joiden kanssa olen joutunut asioimaan täysin englanniksi ja sitten pari sellaista, missä on ollut tulkki mukana.

28. Kun joskus sanoit että et oo saanu sellasia iha sydänystäviä opiskeluaikana niin onko vieläkin tälleen? 
Kyllä mulla on ihania sydänystäviä myös lääkiksestä :) Mutta niiden muodostumiseen on mennyt aikaa! Ja vaikka mulla on paljon kavereita, niin monet kaverisuhteet on jääneet aika pinnallisiksi.

Tässä yksi niistä upeista sydänystävistä (taas näitä creepyjä haamukuvia..) ja meidän yhteinen selviytymisretki metsään 

29. Vietätkö enemmän aikaa niiden sun vanhojen kavereiden vai lääkis kavereiden kanssa? Sit jos oot sun epälääkis kavereiden kanssa nii puhutko kokoaika vaa lääkiksestä tai siihen liittyvistä asioista?
Enemmän taidan viettää aikaa "vanhojen" kavereiden kanssa, koska koululla tulee kuitenkin nähtyä lääkiskavereita aika paljon. Mutta kyllä molempien kanssa tulee vietettyä paljon aikaa =)

Aikasemmin puhuin ehkä enemmän lääkisjutuista, nykyään vähän vähemmän. Aika paljon puhutaan muista asioista, mutta välillä kaverit kyselee jos joku lääketieteellinen ongelma painaa mieltä!

30. Onks sulla ja sun poikaystävällä tarpeeks aikaa toisillenne ja pääskö hän oikikseen?
Ei päässyt oikikseen ja lähti sitten lopulta opiskelemaan toista alaa, johon on ollut erittäin tyytyväinen :) Me asutaan nykyään yhdessä niin aikaa on huomattavasti enemmän kuin ennen! Ja välillä pieni välimatkakin tekee ihan hyvää :D

31. Ootko sä ostanu sun kaikki kurssikirjat ja paljonkone suunnilleen maksaa? Mitä sä teet niille kun kurssi loppuu? :D
Ostin preklinikassa aika paljon kirjoja (monet käytettyinä) ja myin niistä sitten osan eteenpäin. Nyt klinikassa en oo ostanu juuri mitään, ihan muutaman vain! Netistä löytyy terveysportista niin paljon tietoa ja kaikki Käypä Hoito -suositukset, niin en ole kokenut kirjojen hankkimista tarpeelliseksi.

32. Käytkö töissä lääkiksen kans samaa aikaa vai miten rahoitat sun elämisen? Kannattaako samaa aikaa töissä käyminen vai häiritseekö se opiskeluja liikaa? 
En käy töissä opiskelujen aikaan, elän pääsääntöisesti opintotuella ja kesätöistä säästetyillä rahoilla. Vanhemmat on tukeneet mua myös paljon esimerkiksi ruokaostosten kautta. Kyllä töissä kannattaa käydä jos jaksaa eikä se haittaa opiskelua, mutta jos pärjää ilmankin niin miksei keskittyisi vaan opiskeluun ja välttäisi turhaa stressiä?

Tässä me ollaan O:n kanssa juhlimassa uutta pesukonetta, uudessa omassa kodissa :)

33. Tietoa ja opittavaa on hirmuisesti, mutta mihin kannattaa erityisesti panostaa?
Kannattaa panostaa omien opiskelutaitojen kehittämiseen ja siihen, että osaa keskittyä olennaiseen ja opiskella suuria kokonaisuuksia, eikä niinkään pieniä yksityiskohtia. Anatomian opiskelu on myös erittäin hyvä tärppi, koska sitä tarvitsee takuuvarmasti myöhemmin. Lääkkeiden kauppanimistä (eikä käyttöindikaatioistakaan) kannata kauheasti alkuvaiheessa ottaa stressiä, ne tulee kyllä klinikassa hyvin tutuiksi =)

34. Miten suosittelisit opiskelemaan anatomiaa?
Mulla on sellaset anatomian flash cardsit ja ne on ollu tosi hyviä ja hauskoja! Pelkkä netterin (anatomian kuvasto) selailu ei ole kovin kehittävää, kun rakenteita ei hahmota kolmiulotteisesti. Kannattaa suosia anatomian malleja ja esim. netistä löytyy hyvin sivuja/sovelluksia, joilla opiskelu sujuu vaivattomasti.

35. Miten teet muistiinpanoja? Kirjoitatko luentodiojen pohjalta omat muistiinpanot?
Joskus teen muistiinpanoja myös luennoilta/seminaareista, mutta yleensä oon aina tehnyt muistiinpanot kirjaa lukiessa omalle läppärille. Luennoilla kalvot vaihtuu joskus aika tiuhaan ja jotkin asiat saatetaan käydä vähän pintapuolisesti, jolloin yleensä kaipaan vielä lisätietoa ja siksi teen kattavammat muistiinpanot rauhassa omalla ajalla.

36. Onko jotain hyviä nettisivuja mitä suosittelisit opiskeluun?
Terveysportin kautta löytyy kliinisen vaiheen opintoihin hyvin tietoa. Preklinikkaan ajatellen just noita anatomian sivuja kannattaa hyödyntää, en nyt osaa mitään yhtä hyvää mainita kun aika sekasin oon niitä sellannut! Joskus löysin kanssa hyvät sivut radiologiasta ja eri kuvien tulkinnasta, mut en enää muista sitä osoitetta :/

37. Mitä tekisit preklinikassa erilailla jos saisit nyt päättää?
Stressaisin milljoona kertaa vähemmän opiskelusta, keskittyisin olennaisiin asioihin ja nauttisin enemmän kaikista tapahtumista ja muista opiskeluriennoista :)

38. Mitä preklinikassa on tärkeintä oppia?
Hahmottamaan suuret kokonaisuudet kaikkien eri elinjärjestelmien takana, anatomia pääpiirteittäin ja kyky etsiä tietoa. Myös mikrobiologian kurssiin kannattaa panostaa, siitä on hyötyä!

39. Vinkkejä preklinikkaan?
Ei kannata kauheesti stressata, suurin osa opiskellusta unohtuu kuitenkin (valitettavasti). Kun keskittyy olennaisiin asioihin jää mieleen kuitenkin jonkinlainen perusymmärrys ja pohja, joka helpottaa kliinistä vaihetta ja tiedon etsimistä. TK-lääkärin ei tarvitse osata jokaista glukoosiaineenvaihdunnan entsyymiä :)

Kiitos hyvistä kysymyksistä!

Otsikon sitaatti: Muhammad Ali

tiistai 24. tammikuuta 2017

Kysy minulta part 3

Hejsan!

En tiedä lukeeko tätä blogia enää aktiivisesti kovinkaan moni (ja saan siitä syyttää ihan täysin itseäni, kun julkaisen tekstejä enää niin harvoin) mutta ajattelin nyt kun huvikseni selailin joitain omia vanhoja kirjoituksia, että voisin tehdä vielä yhden tällaisen kysymys-vastaus -postauksen!

Oon aikaisemmin tehnyt näitä jo kaksi ja silloin kysymykset käsittelivät opiskelujen kannalta lähinnä lääkikseen hakemista, pääsykoetta ja prekliinisen (2 ensimmäistä vuotta) vaiheen opintoja.

Nyt avaisin teille vielä mahdollisuuden kysyä mitä tahansa kliinisen vaiheen opinnoista tai ihan mistä tahansa muustakin! Potilastietosuojaa en tietenkään tule rikkomaan vastauksissani ja arvioin sen joka kysymyksen kohdalla erikseen. 

Lisäksi varoitan jo etukäteen, että en osaa enää antaa kovin hyviä neuvoja pääsykoetta yms ajatellen, mutta sen takia linkkasin tuohon alle ne aikaisemmat postaukset, josta löytyy hyvin vastauksia niihin liittyviin kysymyksiin :)

Käytiin Sesin kanssa seikkailemassa Seitsemisen kansallispuistossa

Toivottavasti teiltä löytyy vielä yhtä hyviä kysymyksiä kuin aikaisemminkin! Mielenkiinnolla niitä odottelen ja parhaani mukaan vastaan kaikkeen :)

Aikaisempiin kysymyspostauksiin pääsette TÄSTÄ ja TÄSTÄ.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

uudet tuulet puhaltaa?

Heippa pitkästä aikaa!

Mulla on jäänyt loppuvuodesta kirjoittelu aivan kokonaan. Oon siitä itsekin hyvin harmissani, mutta totuus on, että en tiedä edes mistä olisin lähtenyt liikkeelle uusien tekstien kanssa.

Opiskelu nyt viidennellä vuodella on mennyt entistä enemmän kliiniseen suuntaan ja nyt syksyllä meillä on ollut vaan naisten- ja lastentautien kurssit, eikä mitään muuta. Mielelläni kertoisin kaikenlaisia tarinoita ja mielenkiintoisia potilastapauksia opetuksista, mutta potilastietosuojan takia se ei vaan ole mahdollista. Enkä koe inspiroivaksi kirjoittaa mitään "rakas päiväkirja" -tyyppisiä postauksia siitä kuinka aamulla heräsin 6.50 ja lähdin kolmen tunnin ryhmäopetukseen, jonka jälkeen söin lounasta ja palasin kotiin. Ei niissä ole mitään hienoa sisältöä tämän blogin tarkoitusta ajatellen.

Monet lukijoista ovat vasta hakemassa lääkikseen tai miettimässä sitä ja kaipaavat kirjoituksia ja vinkkejä pääsykokeisiin liittyen. Todellisuutta on kuitenkin valitettavasti se, että omista pääsykoeajoista on jo liian monta vuotta. En enää osaa enkä pysty palaamaan niihin aikoihin sillä tavalla, että muistaisin kaiken kirkkaasti - koko hakuprosessista on tullut vain sumuinen muisto muiden joukossa. Toisekseen, olen jo vuodattanut suurimman osan kaikista ajatuksistani, neuvoistani ja kokemuksistani vanhoihin teksteihin - enää en yksinkertaisesti pysty niitä ylittämään.




Perustin tämän blogin vuosia sitten jonkinlaiseksi vertaistueksi tai "tietolähteeksi" lääkikseen hakeville ja jopa siellä opiskeleville. Nyt omat ideat alkavat olla vähissä - ja sen mukana myös motivaatio. 

Aion kuitenkin jatkaa kirjoittamista loppuun asti, eli hetkeen jolloin valmistun lääketieteen lisensiaatiksi. Vaikka postaustahti olisikin verkkainen, toivon että teksteistäni löytyy teille silti uutta ja mielenkiintoista luettavaa. Valmistumiseni jälkeen blogi jääköön nähtäväksi kaikille, jotka sitä haluavat lukea. Olen täältä löytänyt niin paljon iloisia ja kannustavia kommentteja näiden vuosien varrella, että olen jo omat kiitokseni sen kirjoittamisesta saanut.




Haluan toivottaa vielä kaikille erinomaista uutta vuotta ja uusia tuulia itse kullekin! Mulla opiskelut jatkuvat maanantaina psykiatrian kurssin merkeissä - jälleen uusi ja varmasti mielenkiintoinen erikoisala, joka tulee tulevaisuuden kannalta olemaan erittäin tärkeä. Ihania lumisia päiviä kaikille, muistakaa nauttia talvesta!

perjantai 14. lokakuuta 2016

Synnäriviikko!

Lupasin kertoilla vähän fiiliksiä synnäriviikon jälkeen, joten tässä niitä nyt tulee!

Nimi "synnäriviikko" (eli synnytyssaliviikko) juontaa juurensa aikaan, jolloin kandit asui (no kidding!) viikon sairaalassa ja vietti mahdollisimman paljon aikaa synnytyssalissa seuraamassa synnytyksiä ja niiden hoitoa. Erinäisistä syistä johtuen synnytyssaleissa vietetty aika kuitenkin vähennettiin aluksi kolmeen vuoroon ja nyt enää vaivaiseen kahteen vuoroon. Näiden kahden vuoron aikana pitäisi sitten saada mahdollisimman paljon irti synnytysten hoidosta ja etenkin normaalista alatiesynnytyksestä.

Olin vuorossa yhden päivän (15 h) ja yhden yön ja mulla kävi sikäli vähän huono tuuri, että kummallakaan vuorolla osastolla ei ollut kovin montaa synnyttäjää.  Lisäksi Kätilöopistolla on tietenkin myös kätilöopiskelijoita, jotka myös osallistuvat synnytyksiin ja sen vuoksi onkin rajattu, että yhteen synnytykseen saa osallistua vain yksi opiskelija (mikä on kyllä ehdottomasti hyvä juttu). Pääsin kuitenkin molemmissa vuoroissa näkemään yhden alatiesynnytyksen ja toisella kertaa sain jopa auttaa vauvan ulostulossa! Oli kyllä aivan mieletön tunne, kun vauva lopulta pullahti omiin käsiin ja rääkäisi koko keuhkojen voimalla. Todella kauniita hetkiä kumpainenkin :)

Yllätyin hieman siitä, miten automaattinen ja "omatoiminen" tapahtuma alatiesynnytys oikein on. Käytännössä vauvan annetaan tulla aikalailla itsestään ja vasta aivan pään syntymisen loppuvaiheessa saatetaan hieman jarrutella vastaan (ja tietenkin jos vauva uhkaa ampaista ulos liian nopeasti) ja sitten pään synnyttyä hartiat ja loppukeho vaan kevyesti autetaan ulos. Toki tyylejä on yhtä monta kuin kätilöitäkin ja toiminta aina tilannekohtaista, eikä synnytys aina etene samaa rataa. Itse en nyt päässyt näkemään yhtään poikkeavaa synnytystä, mikä oli vähän harmi.

Toinen hyvä huomio oli se, että elokuvista tai televisiosta opittu skenaario kauheasta kiireestä, kiljunnasta ja tuskasta ei ainakaan näiden synnytysten kohdalla pitänyt paikkaansa. Toki supistuskipu on voimakasta ja avautumisvaihe on usein kipeä, mutta epiduraali kyllä toimi varsin tehokkaasti ja osastolla oli käytettävissä monia erilaisia menetelmiä kivunlievitykseen myös niille äideille, jotka eivät halunneet lääkkeellistä kivunlievitystä.

Tämä viikko oli kyllä ehdottomasti yksi lääkisajan opetuksen helmiä! Toivottavasti tulevaisuudessa aikaa synnytyssalissa varattaisiin opiskelijoille vielä enemmän, vaikka tämänhetkisillä resursseilla tilanne vähän huonolta näyttääkin.

torstai 8. syyskuuta 2016

Viides vuosi (APUA)

Moi taas!

Piiiiiitkä aika on vierähtänyt, pahoittelut hiljaiselosta! Tässä kesällä tapahtui kaikenlaista ja ollaan nyt O:n kanssa muuttamassa vihdoin yhteiseen asuntoon ja tässä on viime viikot kuluneet aikalailla pakkaamisen, siivoamisen ja tavaroiden roudaamisen merkeissä. Toistaiseksi asutaan vielä eri osoitteissa, kun asunnossa tehdään vielä pientä pintaremonttia, mutta pikku hiljaa päästään jo kantamaan kaikki loputkin huonekalut uuteen kotiin :) Syksy kun on uusien alkujen aikaa, niin mikäs sen parempi ajankohta pistää koko arki muutokseen!

Tässä on nyt myös vihdoin tullut tarkennusta ensi kevääseen. Oon nimittäin päättänyt ottaa vähän taukoa kokopäiväisestä opiskelusta ja suunnata harjoittelemaan käytännön lääkärin taitoja kahdeksi kuukaudeksi keskussairaalaan Kemiin! Nyt syksyllä suoritan siis naisten- ja lastentautien kurssit ja joululoman jälkeen palaan vielä kuukaudeksi suorittamaan psykiatrian jakson ja sitten matka käy Lappiin! Oon todella innoissani tästä, sillä paitsi että saan vihdoin vähän taukoa näihin tentteihin ja opiskeluun, pääsen näkemään myös ihan toisenlaisen puolen Suomesta. Ja se lumi!! Olispa jo talvi :)


Kesän huvituksia. Yhtään ei rinkka paina :D

Opinnothan meillä jatkuivat reilu pari viikkoa sitten ja nyt jo ollaan päästy tositoimiin vastaanotolla! Lastenkurssin ryhmäopetukset mulla on vasta loppuvuonna ja nyt toistaiseksi on ollut siis pelkkiä naistentautien opetuksia. Pakko kehua naistenkurssia kyllä siitä, että opettajat on ihan superhyviä ja opetus on kaiken kaikkiaan todella hyvin järjestettyä! Meidän oppiminen on heille selvästikin kurssin ykkösasia ja koko jakso on jo tähän mennessä tehnyt muhun todella ison vaikutuksen. Keep up the good work!

Ensi viikolla meidän ryhmällä on ns. synnäriviikko, jolloin tehdään kaksi pitkää vuoroa Kätilöopistolla ja päästään avustamaan ja seuraamaan synnytyksiä. Aika jännää! Tänään opiskeltiinkin jo normaalia synnytystä ja siinä avustamista ja päästiin harjoittelemaan simulaattorilla, sekä nukkevauvalla oikeaa tekniikkaa. Monesti oon kuullut sanottavan, että jälkikäteen lääkiksestä tulee muistamaan kaksi asiaa: klinikkaristeilyn ja synnäriviikon :D Kohta nähdään, onko siinä perää!