maanantai 31. joulukuuta 2012

Happy new year!

Viimeistä viedään, kohta vaihtuu taas uusi vuosi! Pakostakin sitä jää miettimään, mikä tekee kuluneesta vuodesta erityisen. Itselleni vuoteen 2012 mahtuu monenlaisia elämäntapahtumia, onnistumisia ja pettymisiä. Eteenpäin on menty ja oma elämä on ottanut merkittävän askeleen eteenpäin yliopiston ovien auetessa. Tulevaisuus alkaa vähitellen hahmottua ja se tuntuu hyvältä! Kuitenkin on vielä paljon asioita, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, kuten:

- matkustaa Amerikkaan (New York, Los Angeles, Miami..)
- käydä Coldplayn ja Justin Timberlaken keikalla (nyyh, Justin vois palata sieltä elokuvamaailmasta takaisin musiikkibisnekseen, kiitos!)
- tehdä itse sushia
- remontoida itselleni ihanan omanlaisen kodin (jossa on oltava vaatehuone!)
- päästä Tylypahkaan (meinaan nyt siis niitä lavasteita siellä Universal Studioilla (?) mutta toki lähtisin mielelläni myös oikeaan tylypahkaan ;) )

Mittarissa on vasta 20 vuotta, joten aikaa on vielä vaikka mihin! Ens vuonna voisikin alkaa keräämään rahaa tohon Amerikan reissuun, lupasin nimittäin itelleni, kun vielä luin pääsykokeisiin, että sitten kun pääsen sisään niin hankin itselleni hienon läppärin (check! tosin tää kone tuli joulupukilta :) ) ja lähden jenkkeihin matkalle. Suunnitelmissa on ottaa vaan pakolliset tavarat ja valtava matkalaukku, joka sitten täytetään KAIKELLA ihanalla, kuten:

- Converseilla
- Victoria's Secretin vaatteilla/tuotteilla (tarviiko edes perustella?)
- pakollisella turistikrääsällä (I <3 New York -paidat jne)
- JERSEY SHORE FANITUOTTEILLA SHORE STORESTA!!!
- vaatteilla...

Tänään on selvästi joku listojentekopäivä :D Tarkotuksena ei ollu jäädä rupattelemaan sen kummemmin, vaan toivottaa kaikille lukijoille IHANAA UUTTA VUOTTA 2013!



Kohta se todellinen työnteko vasta alkaa pyrkijöillä! Älkää luovuttako, vaan painakaa eteenpäin päivästä toiseen! Visualisoikaa itsenne voittajiksi, unelmoikaa ja pitäkää haaveistanne kiinni. Todistakaa kaikille, että te pystytte siihen, koska se on totta. Loppukesästä saatatte jo elää unelmaanne!

Ensivuonna nähdään!

Mistä sinun 2012 muistetaan? Kerro minullekin :)

perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulufiilistelyä


Anteeks, anteeks, anteeks miljoonasti, oon mailman surkein bloggaaja, kun en oo saanu postattua taas mitään pariin viikkoon! :( Meil on ollu tosi intensiivinen aineenvaihdunnan jakso, joka onneks loppu eilen! Ja nyt on edessä 3 viikkoo pelkkää lomaa. Mieletön tunne, kun yhtäkkiä onkin kauheesti vapaa-aikaa eikä tiedä mitä tekis, kun ei oo mitään pakollista luettavaa! Onneks joulun ohjelma on jo tiedossa: MTV:ltä tulee ma-pe Jersey Shore maraton!!! Kaikki 5 ekaa tuotantokautta putkeen :)) oon kyllä nähny jo ne kaikki, mut ei se mitään, loma on pelastettu!

Kerrottakoon nyt sitten pikapäivityksenä, että aineenvaihdunnan tentti meni ihan mukavasti, vaikka osattavaa olikin paljon. Jakso oli ainakin mun mielestä tosi mielenkiintonen, joten lukeminen oli suht vaivatonta ja asiat jäi mieleen :) Ja tulipahan viikko sitten varmuus siitäkin, että histologian tentti meni läpi, joten nyt voi hyvillä mielin lähteä lomailemaan! Ihanaa päästä mummin hoiviin jouluks, monesti syksyllä on harmittanu, kun ei oikein ole aikaa mennä käymään isovanhempien luona, kun ne asuu Kuopiossa ja itse oon täällä Helsingissä. Yleensä viikonloppusin aikaa menee lukemiseen ja muihin juttuihin, mitä viikolla on jäänyt hoitamatta niin pois lähteminen on aika mahdottomuus jos haluaa saada kaiken hoidettua ajallaan. Joten nyt on hyvä tilaisuus kuroa menetetty kiinni :)

Joulu on muuten ihan mun ykkösjuhla vuodessa! Joulussa on jotakin erityistä, kun koko perhe on yhdessä, ulkona on kylmä ja paljon lunta ja pimeää ja saa olla ihan rauhassa ja tehdä mitä haluaa. Ja se RUOKA... Voisin syödä jouluna koko ajan! Talvi on muutenkin ihana vuodenaika, kun ulkona on niin kaunista! Ja jostain syystä tykkään kauheesti siitä, et ulkona on kylmä! Siinä on oma viehätyksensä lähteä ulos kylmään pakkaseen, kun lumi leijailee hitaasti alaspäin, puiden oksat on värjäytyny ihan valkosiks ja lumi kimmeltää. Ja se kirpee pakkasilma tuntuu kasvoilla tosi hyvältä! Lähes kaikki mun kaverit inhoo kylmää ja talvea, mut jostain syystä oon ite aina rakastanu sitä :) Ainut miinus 30 asteen pakkasessa on se, että lasketellessa tulee helposti liian kylmä! Mut onneks rinneravintolat on keksitty!

Meil on lääkiskavereiden kanssa ollu jo pikkujoulut ja eilen juhlistettiin vielä yhdessä loman alkua. Ihan parasta, että ollaan saatu järkättyä yhteisiä juttuja, oon ehdottomasti sitä mieltä, et opiskelun vastapainoks hyvä kaveriporukka on tärkeä ja auttaa jaksamaan. Nostattaa kivasti yhteishenkeä muutenkin :)

Ihanaa joulunaikaa kaikille! Muistakaa nauttia talvesta ja lumesta ja syödä paljon jouluherkkuja, pian taas nähään - jos ei tule tänään maailmanloppua (vitsi!)

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kysymyksiä ja vastauksia

Heippa taas! :)

Taas on vierähtänyt aikaa viime kerrasta, tosin tällä kertaa ihan tarkoituksella, sillä kysymyksiä on tänä aikana tullut ihan kiitettävästi! Yritän tässä nyt sitten vastailla parhaani mukaan niistä jokaiseen. Pahoittelen jos vastaukset ovat mammuttimaisia, mulla on sellainen tapa jäädä jaarittelemaan lyhyiden ja ytimekkäiden vastausten sijaan, eli jo tässä vaiheessa anteeksi siitä! :D

1. Mikä olisi paras tapa lukea kokeisiin (esim. lukiossa?) :)
- Tähän on vaikea antaa mitään yksiselitteistä vastausta, sillä kullekin paras tapa löytyy vain yksinkertaisesti kokeilemalla. Lisäksi valmistautumiseen vaikuttaa moni muukin asia, esimerkiksi se kuinka paljon aikaa lukemiselle on tai täytyykö samanaikaisesti valmistautua useampaan kokeeseen (kuten lukion koeviikoilla yleensä). Yleisenä ohjenuorana voisin kuitenkin sanoa, että kannattaa priorisoida ja keskittyä olennaisiin asioihin ja isoihin kokonaisuuksiin pienten yksityiskohtien opettelun sijaan. Kyky soveltaa osaamaansa on myös tärkeä monissa aineissa, joten omaa päättelykykyä kannattaa treenata. Keskity asioiden ymmärtämiseen.

2. Millä pisteillä pääsit sisään lääkikseen? Riittikö pisteet just ja just vai pääsitkö "heittämällä" sisään?
- En nyt kuollakseni muista tarkkoja pistemääriä, mutta sen muistan, että pääsin sisään yhteispistekiintiössä ja koepisteitä sain muistaakseni 56-57 (nämä siis skaalattuja pisteitä).

3. Miten muiden, jotka oli samalla valmennuskurssilla kun sä, kävi? Pääsikö moni sisään?
- Mulla oli valmennuskurssilla ennestään kolme kaveria, joten en kauheasti tutustunut muihin sen kummemmin ja sen takia en osaa kovin hyvin sanoa. Helsinkiin samalta kurssilta pääsi kaksi muuta ja muille paikkakunnille ainakin muutama.

4. Miten itse toimit kokeessa, eli missä järjestyksessä teit tehtävät? Oliko tekniikka toimiva vai iskikö jossain vaiheessa paniikki?
- Paniikki ei oikeastaan iskenyt missään vaiheessa ja tästä oli kiittäminen valmennuskurssin simuloitua valintakoetta, jossa pääsi harjoittelemaan "tositoimia". Tein tehtävät yksinkertaisesti niin, että selasin koko kokeen läpi ja aloitin helpoimmista ja etenkin kohti vaikeampia tehtäviä. Jos tehtävä alkoi tökkiä niin siirryin surutta seuraavaan ja palasin vaikeaan uudestaan myöhemmin. Ensimmäisen tehtävän jätin tarkoituksella viimeiseksi (se jäätävä monivalinta-aineistotehtävä) ja viimeiset minuutit lottosin sinne jotakin täysin intuition perusteella. Yleensäkin valintakokeessa joku alkupään tehtävistä on naamioitu "miina" (kuten kurssin opettaja sitä kutsui), joka voi olla helppokin tehtävä, mutta vie paljon aikaa. Jos alkaa tekemään tehtäviä numerojärjestyksessä astuu suoraan tähän miinaan ja pahimmassa tapauksessa tulee vahingossa käyttäneeksi 2 tuntia koeajasta yhteen tehtävään. Ei kovin suositeltavaa, vai kuinka?

5. Oliko monivalintatehtävät susta helppoja vai menikö se ihan lottoamiseksi?
- Kuten edellisestä vastauksesta voi päätellä, hyppäsin aluksi suoraan koko tehtävän yli tarkoituksella. Monivalintatehtävät ovat usein vaikeita, sillä vastausvaihtoehdot voivat muistuttaa hyvin paljon toisiaan ja kysymykset voivat olla hieman hämäriä ja vastaukset epäselvinä sikin sokin pitkin aineistoa (jos sellainen edes on). Kun lisätään mukaan se tekijä, että väärästä vastauksesta saa miinuspisteitä, pienenee myös mahdollisuus saada hyvät pisteet arvaamalla. Jos koet monivalinnat vaikeiksi ja tuppaat käyttämään niihin liikaa aikaa (kuten minä), jätä ne suosiolle loppuun ja tee kunnolla kaikki muut tehtävät jotka vaan osaat.

6. Jos paniikki iskee kokeessa, mikä olisi hyvä keino nopeasti koota itsensä? :D
- Hyvä valmistautuminen antaa itsevarmuutta ja luottoa omaan osaamiseen ja tekemiseen. Päivä ennen koetta kannattaa rentoutua ja tehdä kivoja juttuja ennen viimeistä puristusta. Jos paniikki iskee kokeessa on hyvä hengittää rauhassa, juoda vähän vettä ja käydä vaikka vessassa ja palauttaa mieleen se, että elämä jatkuu vaikka ei pääsisikään lääkikseen tällä kertaa. Hanskoja ei kannata lyödä tiskiin vaan aina täytyy yrittää! Jännitys yleensä laukeaa kun saa ensimmäisen tehtävän tehtyä.

7. Kun laskee fyssan ja kemman tehtäviä, niin alussa ne tuntuu kaikki varmasti vaikeilta. Tuliko sulla loppuvaiheessa sellanen olo, että vaikeimmat laskutkaan ei enää tuntunut niin vaikeilta vai menitkö pääsykokeeseen niin, että esim. vanhat yo-tehtävät tuntu susta vieläkin vaikeilta?
- Aluksi kaikki oli TOSI hankalaa, etenkin kun pohjaa fysiikassa ja kemiassa ei juuri ollut. Mutta laskemalla riittävästi oppii tietynlaisen ajattelutavan, jolla lähtee ratkomaan tehtäviä ja uusia asioita alkaa oppimaan entistä tehokkaammin. Sanotaan näin, että kaikkein vaikeimmat laskut (esim jotkin tehtävät valmennuskurssimateriaaleissa) olivat ja pysyivät vaikeina loppuun asti, mutta kohtalaisista/vaikeahkoista tehtävistä tuli sen sijaan "peruskauraa" ja niitä pystyi laskemaan nopeasti ja miettimättä juuri lainkaan. Pääsykoetehtävät ovat yleensä tietyn tasoisia (juuri tätä "peruskauraa", eli ei mitään älyttömän vaikeita ja pitkiä) ja kun saavuttaa hyvän osaamisen tällä tasolla, se riittää varmasti myös kokeessa. YO-tehtäviä en kauheasti laskenut, joten en osaa niistä sanoa mitään kummempaa.

8. Kuinka monta tehtävää ehdit tehdä kokeessa ja miten suunnittelit ajankäytön?
- Ehdin tehdä kaikki tehtävät (mihin kannattaa ehdottomasti pyrkiä!) enkä suunnitellut ajankäyttöä sen kummemmin. Lähinnä pidin huolta siitä, että teen helpot ja nopeat tehtävät huolella alta pois, jotta voin rauhassa keskittyä vaikeampiin tehtäviin. Ajantaju täytyy kuitenkin säilyttää kokoajan!

9. Miten asut tällä hetkellä?
- Asun vanhempieni luona vielä toistaiseksi.

10. Onko lääkiksestä löytynyt uusia ystäviä/kavereita, ja millainen ikäjakauma siellä Helsingin lääkiksessä on? :)
- Suurin osa opiskelijoista Helsingissä on 20-25 -vuotiaita, mutta myös 30+ ja jopa 40+ opiskelijoita löytyy jonkin verran. Ilmapiiri on hyvin avoin ja kaikki tulevat toimeen keskenään joten uusia kavereita on todellakin helppo löytää :) Tapahtumissa käyminen luonnollisesti nopeuttaa uusien suhteiden luomista ja jokainen löytää varmasti oman "porukkansa" jo parin viikon aikana. Mun mielestä ihmiset on olleet tosi mukavia ja oon saanu paljon uusia kavereita :)

11. Meinaan käydä kaikki kemian, fysiikan ja bilsan kurssit ja mulla on nyt pitkä matikka. Oon aika hyvä koulussa, keskiarvoni oli 9,67. Nyt lukiossa olen menestynyt myös hyvin, kemian kurssista sain 10 ja matikasta 9. Kirjoitan sit kemian,fysiikan, bilsan, äikän,ruotsin ja en osaa vielä yhtään sanoa kirjoitanko lisäksi enkun vai matikan. Tapahtuuko se niin, että kirjoitan syksyllä jotkin aineet ja keväällä loput, sitten haen suoraan pääsykokeisiin vai täytyykö mun odottaa seuraavaa vuotta ja haen vasta silloin?
- Koska aiot kirjoittaa kemian, fysiikan ja biologian sinulla on erittäin hyvät mahdollisuudet päästä sisään jo ensimmäisellä yritykselläsi, joten suosittelen hakemaan jo heti kirjoitusten jälkeen. Mitään et menetä, jos kokeilet!

12. Kun haen, onko minun mahdollista osallistua samalla esim. turun, tampereen, oulun ja helsingin pääsykokeisiin vai pitääkö minun suorittaa vain yksi pääsykoe/kaupunki?
- Voit hakea vain yhteen kaupunkiin samalla kertaa.

13. Kuinka kauan luit pääsykokeeseen?
- Aloitin lukemisen edellisen vuoden syyskuussa, mutta "tosissani" aloin lukea vasta uuden vuoden jälkeen.

14. Miten sulla riitti aikaa sun poikaystävälle?:) tapasitko hänet sen valmennuskurssien aikana vai sitten yliopistossa?
- Heh, olemme seurustelleet jo yli 4 vuotta ja tapasimme rippileirillä :) Poikaystäväni urheilee tavoitteellisesti ja treenaa jopa 12 kertaa viikossa, joten aika on muutenkin ollut aina kortilla joten pyrkiminen antoi oikeastaan vaan lisää aikaa näkemiselle, sillä pystyin tekemään lukuaikatauluni oman mieleni mukaan. Lisäksi hän haki keväällä samaan aikaan Helsingin oikikseen, joten luimme paljon myös yhdessä!

15. Saako maol taulukkoa käyttää pääsykokeessa? Entä laskinta?
- Joku taisikin vastata jo tähän, mutta vastaan kuitenkin! Maolia ei saa käyttää. Kokeessa tulee (jos tulee) mukana kaavaliite. Liitteessä on kuitekin paljon turhia kaavoja ja kaavat ovat monesti sekaisin, joten suosittelen lämpimästi kaavojen ulkoaopettelua (ne ihan OIKEASTI jää mieleen kun laskee vaan tarpeeksi!). Laskinta saa (ja täytyy) käyttää, mutta vain osa laskimista on sallittuja, joten muistathan tarkistaa laskimesi kelpoisuuden yliopiston sivuilta!

16. Kun olen suunnitellut hakevani lääkikseen ens vuonna, eikä mun vanhemmat tiiä mitää vielä mun suunnitelmista:D nii miyä mieltä oot et yllätän mun vanhemmat vasta sitten kun olen suorittanut pääsykokeen ja saanu tietää tulokset?:)
- Periaatteessa kuulostaa hauskalta yllättää vanhemmat, kun saa tietää päässeensä lääkikseen, mutta käytännössä voi olla vaikeaa selvitä koko pitkää kevättä ilman tukea kotona. Opiskelu on väsyttävää ja raskasta ja koko pyrkimisprosessi on välillä todella stressaavaa ja kaikki mahdollinen tuki on tervetullutta! En usko, että paras vaihtoehto omalta kannaltasi on asian salaaminen. Etenkin jos halua kustannusapua oppikirjoihin tai valmennuskurssimateriaaleihin :D Plus omanasta kokemuksesta voin sanoa, että kun opiskelee ahkerasti niin vanhemmat eivät kehtaa nipottaa niin tarkkaan kotitöiden suhteen!

17. Mitäs sille sun kaverille kuuluu? Siis sille joka oli sun kanssa samalla valmennuskurssilla ja teistä tuli hyviä ystäviä:) onko hänkin päässy lääkikseen?
- Tähän pientä tarkennusta sen verran, että olimme kyllä hyviä ystäviä jo ennen kurssia, mutta ystävyys syveni aivan uudelle tasolle yhdessä lukemisen myötä :) Hän opiskelee tällä hetkellä Kumpulassa kemiaa ja pyrkii uudestaan Helsinkiin keväällä. Ja kun hän pääsee ensivuonna lääkikseen niin muutamme vuodeksi asumaan yhdessä kaverikämppään, kun poikaystäväni lähtee inttiin :)

18. Kun haen lääkikseen, mistä tiedän pääsisinkö helpommin mihin lääketieteelliseen yliopistoon? Helsingin, kuopion, oulun,tampereen tai turun? Onko pääsykoe sama kaikissa kaupungeissa?
- Pääsykoe on kaikissa kaupungeissa sama ja se pidetään samaan aikaan. Fakta on se, että toisiin yliopistoihin pyritään enemmän kun toisiin, mutta tästä ei vielä voi vetää mitään johtopäätöstä sisäänpäässeiden tasoista. Kokeet pisteytetään eri tavoilla eri paikkakunnilla (monesti Helsingissä on ollut kaikista tiukin pisteytys) joten pisterajat eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Yleensä Helsinki on kuitenkin ollut se "vaikein" paikka, koska tänne on eniten hakijoita sekä monesti korkein pisteraja (vaikka rajat eivät olleetkaan vertailukelpoisia), kun taas esimerkiksi Ouluun on vähemmän hakijoita ja matalampi pisteraja. En kuitenkaan suosittele taktikoimaan liikaa hakukohteen suhteen, sillä se voi kapsahtaakin omaan nilkkaan, kuten monille Kuopioon hakeneille kävi viime vuonna!

19. Osaatko sanoo et mitä jos tulee raskaaksi opinnon aikana? :D
- Opiskeluista on mahdollisuus pitää välivuosi esimerkiksi juuri raskauden takia, mikä on varmasti erittäin suositeltavaa :D Yleisesti on käytössä termi "kurssivauva", joka on siis kahden samaa vuosikurssia käyvän opiskelijan yhteinen lapsi, eli raskaus lääkiksen aikana ei ilmeisesti ole mikään harvinaisuus! Ja onhan monilla opiskelijoilla lapsia jo ennestään.

20. Minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että suurin osa lääkisläisistä kannattaa Kokoomusta ja haaveilee 1,7 lapsesta, omakotitalosta, farmariautosta ja kultaisestanoutajasta. Onko tässä yhtään perää? Haluaisin ehkä lääkikseen, mutta pelkään etten löydä sieltä samanhenkistä porukkaa...
Vielä toinen asia. Haaveilen siis mahdollisesti lääkiksestä, mutta haaveilen myös maailmanympärimatkasta. Onko näitä kahta asiaa mahdollista yhdistää, eli onko välivuoden pitäminen mahdollista tai jotain muuta keinoa yhdistää haaveitani?

- Mistähän moinen mielikuva :D No tosiaan, varmasti noita "farmarityyppejä" löytyy, mutta kyllä siellä on porukkaa ihan joka suuntaan joten varmasti omanlaista porukkaa löytyy itse kullekin. Mulla oli myös itselläni hirveät ennakkokäsitykset lääkisopiskelijoista. Kuvittelin, että kaikki on sisäänpäinkääntyneitä ja ujoja perfektionistihikareita, mutta en olis voinu olla enää enempää väärässä :D Hikareita siellä kyllä on, eikä oikein pärjääkään jos lukeminen ei kiinnosta, mutta muuten menin täysin metsään omien kuvitelmieni kanssa, joten älä yhtään anna omien ennakkoluulojesi vaikuttaa siihen, mitä haluat tulevaisuudessasi tehdä!
Maailmanympärysmatkasta en osaa sanoa mitään, sillä en tiedä onko pelkkä matkustelu riittävä syy välivuoteen (tämä selviää varmasti opintotoimistosta!) mutta vaihtoon aina ainakin mahdollisuus lähteä puoleksi vuodeksi tai kokonaiseksi vuodeksi :)

21. Pitääkö olla hyvä näkö jos haluaa kirurgiks? esim jos on vaikka likinäköinen:)
- Tietääkseni likinäköisyys ei ole este kirurgin uralle, kunhan näkövirhe on mahdollista korjata laseilla tai leikkauksella. Kyllähän kirurgitkin vanhenevat ja ikänäköhän on kovin yleistä :)

 22. Oletko ajatellut yhtään erikoistumisalaasi vielä? Jos niin mitä/millaisia?
- Olen ajatellut paljonkin, mutta vaihtoehdot ovat vielä erittäin avoinna, sillä en halua sulkea pois mitään vielä tässä vaiheessa. Kirurgia kiinnostaa kuitekin ehdottomasti eniten, mutta sen enempää en osaa vielä sanoa. Sydän- ja thoraxkirurgia kiinnostavat. Mutta toisaalta olis siistiä olla anestesiologi. Tai lastenlääkäri.. Voi tätä vaihtoehtojen määrää :)
23. Missä vaiheessa koulunkäyntiäsi (lukio, peruskoulu ym.) tajusit, että haluat isona lääkäriksi?
- Lääkärin ammatti kummitteli mielessä jo ala-asteen lopusta alkaen, mutta vasta ylioppilaaksi valmistumisen jälkeisenä syksynä tajusin oikeasti haluavani lääkikseen.

24. Onko sulle kertaakaan tullut semmoista oloa (lääkiksessä tai ennen sitä), että olet epävarma taidoistasi ( Eli oletko kokenut sellaisia tuntemuksia, kuten: Voi ei, minusta ei ole tähän! Entä jos en osaa?)
- Kyllähän noita tuntemuksia tulee aika jatkuvasti. Etenkin nyt opiskelujen alussa sitä on aika epävarma vielä itsestään ja helposti panikoi turhaan. Itsensä kyseenalaistaminen on niin helppoa ja jos vajoaa liian syvälle oman mielensä syövereihin voi jopa alkaa uskomaan itseään siinä, ettei muka osaa mitään. Onneksi omista kavereista saa hyvin tukea opiskelussa ja muissakin mieltä painavissa asioissa, sillä aina löytyy myös joku toinen joka on "ihan pihalla" :D Myös pyrkiessä usein alkaa vähättelemään omaa osaamistaan ja ajattelemaan, että vaikka kuinka hyvin osaa, niin se ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Näistä ajatuksista kannattaa pyrkiä pääsemään eroon!

25. Pelottaako sinua ruumiinavaukset/leikkaukset ym?
- Ei ollenkaan, päin vastoin odotan jo, että pääsisin näkemään kaikki ihmiskehon rakenteet luonnossa. Mutta jos on kirurgiasta kiinnostunut niin ei voi varmaankaan kamalasti pelätä leikkauksia :D Kyllä opiskelijoissa on myös monia sellaisia, jotka eivät missään nimessä halua leikata eivätkä halua osallistua vapaaehtoisiin dissektioihin.

Huhhuh, siinä olisi nyt vastauksia kysymyksiin! Toivottavasti näistä on hyötyä mahdollisimman monille! :) En ehdi nyt jäädä kirjoittelemaan enempää (tähänkin meni jo yli kaksi tuntia) sillä pitää palata biokemian pariin. Meillä on nyt menossa aineenvaihdunnan jakso ja se on NIIN kiinnostava! Tykkään ihan älyttömästi :) Onhan siellä paljon "tylsiäkin" juttuja niinkun sitruunahappokierto kaikkine reaktioineen, mutta esim. karppausta käsittelevä luento on varmasti ihan huikea! Fiilistelen sitä tänne sitten, kun se on ohitse :)



Medical school problems! :D Noniin, back to business... Näkyillään taas! :)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Tänään on hyvä päivä

Päivän sana (tai oikeastaan hymiö) on tässä ---> :)))))) Syy? Biokemian tentistä huikeat 24 yhteispistettä (maksimiyhteispisteet 26, joista 24 tentistä, 1 onnistuneista pistareista ja 1 vapaavalintaisten kotitehtävien tekemisestä). Is this a dream or what?! Parhaat yhteispisteet tentistä oli 25, joten vielä voi parantaa ens kerralla (vitsi vitsi, oon oikeasti ihan taivaissa jo nyt!!). Tää oli kyllä paras uutinen pitkään aikaan ja antoi itseluottamusta ja ennen kaikkea uskoa omaan tekemiseen. Ihana huomata, että vaikeuksista huolimatta voi saavuttaa loistavia tuloksia, kunhan jaksaa vaan yrittää. Oikeastaan vaikeudet ovat vain hyväksi, koska kun joutuu todella taistelemaan ja tekemään töitä haluamansa eteen tuntuu menestys kaksinverroin paremmalta. Kunhan muistaa, ettei epäonnistuminen ole maailman loppu (aina pääsee uusintaan!)

Ja muuta kivaa on tulossa, nimittäin ensi perjantaina meidän ryhmä lähtee nallelääkäreiksi päiväkotiin! Meillä on lääkiksessä sellainen vapaaehtoinen projekti nimeltään Nallelääkärit ja sen tarkoituksena on sekä opettaa lääketieteen opiskelijaa kohtaamaan lapsipotilas että antaa lapsille kokemusta siitä, miten lääkärin vastaanotolla toimitaan ja mahdollisesti vähentää lääkäripelkoa. Homma on siis antoisaa molemmille osapuolille. Me nallelääkärit menemme siis pitämään vastaanottoa, johon lapset saavat tuoda omia lelujaan hoidettaviksi. Odotan jo ihan hirveästi perjantaita! :) Lapset on ihan parhaita, kävin oikeastaan koko viime vuoden pitämässä käsipallotunteja ala-asteikäisille lapsille eri kouluissa ja tykkäsin siitä tosi paljon. Ja kieltämättä myös ajatus omasta vastaanotosta houkuttelee. Toisaalta perjantaina meillä on myös histologian tentti, joka kuumottaa jo ihan kivasti. Viikonloppuna pitäisi ehtiä lukea rusto- ja luukudoksesta ja kerrata vanhoja asioita, mutta toisaalta myös levätä! Ajankäytön suunnittelu on ehkä yksi tärkeimmistä taidoista lääkiksessä, kuten tänä syksynä on huomattu..

Ja NIIN, niistä spurgusitseistä sen verran, että oli muuten ihan superhauskat bileet! :D Tuli hirveä hinku päästä taas uudestaan sitsaamaan (ja ne laulut soi päässä edelleen). Sitsit ovat siis (yleensä) vähän hienompaa pukeutumista edellyttävät juhlat, joissa istutaan pöydissä, syödään ruokaa, juodaan ja lauletaan juomalauluja. Sitsejä järjestetään oikeastaan jatkuvalla syötöllä, joten vaikka missaisikin yhdet, niin aina ehtiin sitten seuraaviin tai sitä seuraaviin mukaan :) Varsinaisen sitsaus-osuuden jälkeen alkaa jatkot, joissa luonnollisesti juodaan lisää ja tanssitaan aamuun asti. Tämän kurssin vakiobiisiksi on jo muodostunut PSY:n Gangnam Style ja se onkin tanssi, jonka kaikki osaavat tanssia :DD Suosittelen kyllä sitsejä kaikille! Holittomuus ei todellakaan ole este osallistumiselle, jos vaan jaksaa humalaisten ihmisten seurassa :)


En oo muistanutkaan mainita aikaisemmin, että oon tänä vuonna sillä samalla valmennuskurssilla tutorina (Valmennuskeskus, syyskuun kurssi) millä olin itse viime vuonna kurssilaisena, joten jo ihan tutorin velvollisuudesta voisin tehdä päivityksen, jossa vastailen monia askarruttaneisiin kysymyksiin. Olen huomannut, että samat kysymykset toistuvat aika paljon, joten toivottavasti mahdollisimman moni lukija hyötyy! Ideana onkin se, että jos sinua askarruttaa jokin asia, haluat vastauksen sinua piinaavaan kysymykseen tai tarvitset neuvoja pääsykoetta, pyrkimistä tai opiskelua koskien (miksei muutakin) LÄHETÄ KYSYMYKSESI KOMMENTTINA TÄHÄN POSTAUKSEEN. Miksi jäädä yksin ongelman kanssa, kun voi myös kysyä, vai mitä ? :)


HUOM! Tästä eteenpäin myös anonyymit lukijat pystyvät kommentoimaan tekstejä (kiitos vinkistä eräälle lukijalle!). Ei ollut mitenkään tarkoitus suosia rekisteröityneitä käyttäjiä, oon vaan tosiaan aika tumpelo tän kanssa :D Lisää kysymyksiä vaan, kun enää rekisteröintipakkoakaan ei ole! :)

torstai 8. marraskuuta 2012

Mixed emotions

Hej på er alla!

Täällä sitä taas kirjotellaan :) Ihan ensimmäiseksi kerrottakoon, että selvisin verikokeesta, mutta kyseessä ei ollutkaan laskimonäyte kyynärtaipeesta, vaan pikkuruinen sormenpäänäyte (joka oli jo silti riittävän kamala..). Teimme siis pareittain verisivelyt toisiltamme ja tarkoituksena oli saada vain ohut yksisolukerros näytelasin pintaan. Sormesta puristettu veripisara "lanattiin" toisen näytelevyn reunalla aivan henkäyksen ohueksi kerrokseksi, joka sitten jätettiin hetkeksi kuivumaan ja näitä näytteitä palataan tutkimaan myöhemmin mikroskopioissa. Koko juttu oli ohi 15 minuutissa!


Meillä on nyt siis menossa histologian jakso, eli opiskellaan sitä millaisia eri kudokset ovat ja miten ne toimivat. Kirja on huomattavasti nopealukuisempi kuin Lehninger (onneksi), mutta asiaa kyllä löytyy! Oman haasteensa opiskeluun tuo se, että eri rakenteet pitäisi periaatteessa pystyä tunnistamaan mikroskooppikuvista ja pakollisia mikroskopiointejakin meillä on muistaakseni 3. Ei siinä tunnistamisessa vielä mitään, mutta kun pitäisi muistaa että mikä solun rakenne värjäytyy minkäkinlaiseksi ja missä värissä (blaablaablaa). Meillä on PBL-istuntojen alussa aina pistari, jossa on 10 oikein/väärin väittämää. Oikeasta vastauksesta saa pisteen, väärästä miinuspisteen ja "En tiedä" -vastauksesta pyöreät nolla. Jos pärjää pistarissa riittävän hyvin, saa tenttiin lähtöpisteitä 0,25 tai 0,5. Mulla on mennyt pistarit tähän mennessä tosi hyvin, oon saanu jopa yhden pyöreän kympin! Mutta tänään se meni kyllä niin penkin alle kun voi vaan mennä.. Olin vielä lukenut koko alueen (omasta mielestä) ihan hyvin ja osasin kaikki tärkeät asiat, mutta sellaiset pikkunippelitiedot ei ollut tarttuneet mieleen niin hyvin. Tämä yhdistettynä väsymykseen ja siihen, että loppujen lopuksi veikkasin 3 kohtaa (kaikki meni väärin) ja siitähän ne tiedetyt pisteet sitten putosivat entisestään ja tulos oli 1/10. Ei onneksi sentään miinuspuolelle menty :D Mutta ei kovin lohdullista.. Ja sanotaanko, että tämä ja edellinen päivä ovat olleet vähintäänkin huonoja, joten pistariharmitus ei todellakaan paranna mieltä :( En ollut kiinnittänyt lukiessa juurikaan huomiota eri valkosoluille tyypillisiin solurakenteisiin (kuten tuman muotoon) joten ne asiat ehkä pitää sittenkin opetella, vaikka olin luullut niiden olevan enemmän "extratietoa". Ei auta kuin ottaa kirja kauniiseen käteen ja alkaa taas lukea..


Ei voi kyllä muuta sanoa, kun että lukeminen ei lääkiksessä lopu koskaan! Vaikka kuinka tuntisi itsensä valmistautuneeksi, niin aina jokin asia unohtuu. Masentavinta on se, että siellä on oikeasti niitä superihmisiä, jotka jotenkin käsittämättömällä tavalla ehtivät aina lukemaan kaiken (ja oikeasti osaavat myös kaiken lukemansa!) ja muistavat ihan ihmeellisiä pikku yksityiskohtia luennoilta. Tottakai itsekin voisi lukea paljon enemmän, sillä ei nämä omat tuntimäärät vielä ole mitään järin suuria, mutta koko ajan on ohjelmassa jotakin, joka vie aikaa lukemiselta. Tapahtumia, juhlia, treenejä, kavereita, perheiltoja ja mitä ikinä onkaan. Miten nämä "yli-ihmiset" järjestävät tämän kaiken? Mistä se aika otetaan? Sen olen kyllä huomannut, vaikka en itsekään mikään kovin aktiivinen juhlija ole, että monet jotka osaavat kaiken lukemansa, eivät käy opiskelijariennoissa niin paljon (mikä on tietysti ihan loogista) mutta entäs sitten muu sosiaalielämä ? En minä ainakaan ole valmis luopumaan kavereista ja urheilusta lukemisen takia, enkä edes usko siihen, että se olisi välttämätöntä! Olen niin kilpailuhenkinen, että haluan kuitenkin pärjätä koulussa ja tuntea osaavani, joten kun pienikin epäonnistuminen tulee vastaan, niin sitä ollaan heti leuka rinnassa ja mieli mustana. Ehkä tämä on sitten vain hyväksyttävä, että koskaan ei voi osata ja muistaa ihan kaikkea ja välillä täytyy myös epäonnistua, mutta se vaan tuntuu niin vaikealta... Loppujen lopuksi vain tentti on se, jolla on väliä (kunhan pakolliset opinnot on suoritettuina) ja tässä vaiheessa riittää kun hallitsee isommat kokonaisuudet ja pänttää yksityiskohdat sitten myöhemmin. Mutta harmittaa silti. Ja ÄRSYTTÄÄ. Miksen minä opi yhtä hyvin kuin jotkut muut?


Mutta asiasta kukkaruukkuun ja suunta kohti positiivisia ajatuksia, meillä on tänään alfojen ekat omat sitsit! Ja ne pidetään lääkiksen kerhohuoneella Euphorialla, joka on vasta remontoitu. Kyseessä on vielä kaverisitsit, eli jokainen osallistuja saa tuoda mukanaan yhden avecin halutessaan. Parasta sitseissä on kuitenkin se, että teemana on SPURGU :DD Kerrankin juhlat, joihin ei tarvitse laittautua! Ainut harmi on se, että mulla ei ole vielä omaa laulukirjaa :( Mutta eiköhän sieltä jostain löydy joku, joka mielellään neuvoo vasta-alkajaa, kyseessä on nimittäin mun ensimmäiset sitsit! :)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Elämä hymyilee jälleen!

Moikka taas!

Viime kerrasta on taas ihan hävyttömän kauan aikaa, biokemman ja farmakologian tenttikin ehti jo tulla ja mennä, samaten alfojen ja beetojen yhteinen risteily Tukholmaan! Kaikkea jännää on siis tapahtunu, mutta mennään nyt ensiksi historiassa kauimmaiseen tapahtumaan, eli alfajaisiin!

Alfajaiset, eli lääkiksen fuksijaiset, oli ehkä yks parhaita tapahtumia koko vuonna! Me alfat päästiin pukeutumaan lääkäreiksi ja meidät jaettiin pieniin ryhmiin, joissa me sitten kierrettiin keskustassa olevia rasteja kolmesta yhdeksään. Tämän jälkeen siirryttiin jatkoille Motelletiin. Jokainen ryhmä oli nimetty jonkin erikoisalan mukaan ja meidän ryhmän nimi oli geriatrit (aka mummolääkärit, joka oli meijän oma lisäys!) ja meidän ryhmä oli ihan paras! Vaikka en aluksi tuntenut sieltä kunnolla ketään, niin siinä rasteja kiertäessä yhteishenki kasvoi koko ajan ja meillä oli tosi kivaa :) Käytiin pitämässä lounastaukoa Hakaniemen mäkkärissä, mutta muuten me kierrettiin koko ajan vaan rasteja - ja niitähän riitti! Rasteja oli ihan hirveesti, ja monia erilaisia. En nyt paljasta tarkemmin mitä kaikkea siellä oli, koska monet lukijat ovat vielä hakemassa eikä iloa saa pilata, mutta sanotaan nyt sen verran, että mukaan mahtuu ihan kaikenlaisia rasteja ja monissa esittäytyy lks:n (lääketieteen kandidaattiseura) kerhoja. Mieletön ilta!


No, alfajaiset tuli ja meni ja biokemian ja farmakologian tentti vaan lähestyi.. LIEVÄÄ paniikkia oli tosiaan ilmassa (ehkä oli aistittavissa jo edellisestä postauksesta :D ) mutta täytyy sanoa, että paniikki meni ohi! Kun oli pari viikkoa tahkonnut sitä biokemman kirjaa enkuks niin lukeminen helpottui yhtäkkiä ihan hirveästi! Jotenkin se alkoa upota paremmin ja tietoa jäi oikeasti mieleen ja huomasin, että minähän osaankin :) Huikea helpotuksen tunne, olin jo ehtinyt pelätä, että en sovikaan älynlahjoiltani lääkikseen.. Mutta ehdin tosiaan lukea tenttiin ihan hyvin! Viikonloppuisin tuli kyllä enemmän levättyä kuin luettua :D Mutta muuten luin aika hyvin arkisin! Ja kaksi päivää ennen tenttiä olin molemmat päivät aamusta iltaan kirjastolla lukemassa, ei siis mikään älytön panostus! Ja tentti meni HYVIN :) Siltä ainakin tuntuu, oli nimittäin aika perus kysymyksiä ja kaikkiin osasin kyllä vastata mielestäni kattavasti. Läpi se ainakin meni (tai siltä ainakin tuntuu :D ). Ei siis kannata masentua jos opiskelut tuntuvat aluksi raskailta, se helpottaa ihan OIKEASTI.

Tentin jälkeen lähettiin suoraan alfojen ja beetojen risteilylle Viking Linella. Jätän suosiolla yksityiskohdat kertomatta, what happens on the boat, stays on the boat, right? :D Hauska reissu oli kyllä! Ehdottomasti hintansa väärti, vaikka ei jaksaisikaan juhlia kahtena päivänä putkeen (kuten minä!) koska laivalla tutustuu ihan uudella tavalla kurssikavereihin ja matkalla tapahtuu varmasti ikimuistoisia juttuja joita ei halua missata!

Huomenna sitten alkaakin kolmas jakso, joka käsittelee solun rakennetta ja toimintaa. Luvassa on mikroskopiointia (kuinka jännittävää!) ja laskimoverinäytteenotto(!!!!!!) Tätä mä oon pelänny koko kesän ajan! Toivottavasti mun pari ei puhkaise suonta, mulla on jo valmiiksi pieni (vuosisadan vähättely) verikoekammo...

Jos selviän tiistain koettelemuksesta elossa, niin saatte kuulla kokemuksista pian!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Reality kicks HARD

Hejssan taas!

Tää on nyt tällänen tosi pikapikapostaus, koska mulla ei yksinkertasesti riitä aika nyt kirjottaa mitään. Parin löysän alkuviikon jälkeen nyt on alkanut TODELLINEN opiskelu, joka vie aikaa.. Oon siis kertakaikkisen puhki! Ja kauhulla odotan kahen viikon päästä olevaa tenttiä :( Oon tehny parhaani ja lukenu paljon, mutta kyl toi englanniks opiskelu tökkii vielä vähän, lukeminen on hitaampaa ja asioiden ymmärtäminen jotenkin vaikeempaa. Tuntuu, että kun lukee kappaleen niin kahen päivän päästä kaikki on jo unohtunu. Ja työmäärä senkun kasvaa, pitäis tehä vielä 8 kotitehtävää jos mielii saada YHDEN lisäpisteen kokeeseen..

Pelkän opiskelun lisäks aikaa vie luonnollisesti kaikki oheistoiminta ja mun kohdalla myös treenit. Oon karsinu tosi paljon kaikkia tapahtumia, mikä harmittaa, mutta muuten en pysty jatkamaan pelaamista ja lukemaan tehokkaasti. Vaikka en tästä tehokkuudesta tiedä, venyy illat välillä jopa kahteen yöllä kun en muuten saa luettua riittävästi, enkä silti osaa paljoo mitään.

Mut nyt loppu tää angstaus, vielä tää iloks muuttuu kun tottuu tähän lukemiseen taas ja silleen, paistaa se päivä risukasaanki =) Päätettiin muutenkin perustaa lukupiiri muutaman kaverin kanssa, se toivottavasti helpottaa asioiden ymmärtämistä ja oppimista! Ja ainakin motivoi lukemaan :D

Ja se pitää vielä sanoo, että oli ihan MIELETTÖMÄT alfajaiset! Huikee päivä kokonaisuudessaan, kirjottelen siitä lisää paremmalla ajalla sitten :)

ps. eka tentti meni kuulemma kirkkaasti läpi ja sain erikoismaininnan hyvistä ja selkeistä vastauksista! Jotain oon siis tehny oikein :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Eka kirja!

Huhhuh!

Toinen viikko takana ja kolmas jo kolkuttelee ovella :) On ollu ihan mieletöntä! PBL-istunnot on jo hyvin käynnissä ja opiskelu sujuu mukavasti. Mulla on ollut koulua yleensä vain 2-4 tuntia päivässä ja sitten tietty iltaisin välillä noita vapaaehtoisia tapahtumia. Olin jotenkin odottanut paljon enemmän pakollista opetusta, joten oon ollu tosi yllättyny kaikesta tästä vapaa-ajasta! Hyvin oon kerenny kaikkiin rientoihin ja treeneihin ja saanu silti luettua hyvin. Pehmeä pudotus alkaa kuitenkin pikkuhiljaa vaihtumaan kovaan työntekoon, me nimittäin saatiin tällä viikolla ensimmäiset kirjat! Kyseessä on siis noin 1100-sivuinen (ja melkein 3 kiloinen!) Lehninger - Principles of Biochemistry. Siis voi hyvää päivää, miten tollanen olis tarkotus saada luettua? Oon aina ollut hyvä enkussa ja tykkään lukea kirjoja ja lehtiä englanniks, mutta onhan toi nyt IHAN eri juttu! Tutorin mukaan voi peban jälkeen saada kotiin luettavaksi joku 50-100 sivua tosta kirjasta ja aikaa lukemiseen voi olla vaan 3 päivää(!!!!). Suurin taistelu tulee olemaan nukkumattia vastaan, on nimittäin aika unettavaa tekstiä..

Uus paras kaveri 

Mutta asiasta toiseen, musta tuli (jo oikeastaan viime viikolla, mutta unohtui viimeksi mainita!) meidän kurssin toinen urheiluvastaava! Se tarkoittaa sitä, että pääsen suunnittelemaan ja järjestämään meidän kurssille kaikenlaisia urheilutapahtumia aina silloin tällöin. Lääkiksessä on muitakin luottamustehtäviä ja kurssi äänestää kaikista halukkaista jokaiseen tehtävään yhden tai useamman vastaavan, joka ottaa sitten hoitaakseen kyseiset asiat. Urheiluvastaavan homma ei ole mikään järin iso, enkä koe sitä todellakaan minään taakkana, sillä on vaan hauskaa päästä itse järjestämään kivoja juttuja koko kurssille! Itsehän tähän tehtävään halusin :D Nyt juuri meillä on suunnitteilla alfojen oma koristurnaus tälle syksylle johon monet ovat jo alustavassa kyselyssä ilmaisseet halunsa osallistua!


Mitäs muuta viikon sisään on mahtunutkaan.. Uusia kavereita oon saanut paljon ja ollaan käyty yhessä syömässä kampuksella eri ravintoloissa. Eniten tykästyin sairaalan lounasravintola Ravioliin, koska siellä käy syömässä paljon lääkäreitä, hoitajia ja muuta sairaalan henkilökuntaa, joten tuntuu siltä, kun olisi jo itse lääkärinä siellä :) Olispa jo kolmas vuosi niin pääsisi klinikalle! Eilen me käytiin sairaalassa hakemassa alfajaisia varten lainaksi lääkärin takit ja saatiin myös lisärekvisiitaksi hengityssuojaimia ja leikkaushattuja. Meillä on tosiaan alfajaiset torstaina ja sinne on tarkoitus pukeutua lääkäriksi! Eli jos bongaatte torstaina keskustasta valkotakkisia valelääkäreitä, niin siellä me kaikki uudet opiskelijat ollaan :)


Nyt pitäisi vielä jaksaa lukea lisää suuronnettomuuksien organisaatiosta ja alkuviikosta valmistautua ensimmäiseen tenttiin - iiks! Onneks toi elvytys on jo aikalailla hanskassa ! :)

perjantai 7. syyskuuta 2012

Eka viikko!!!

Hellureei!

Eka viikko lääkistä takana enkä voi edes sanoin kuvailla miten siistiä siellä on! Meitä kurssilaisia on yhteensä joku 160 joten viikko on mennyt lähinnä sosialisoinnissa ja muihin tutustumisessa. Ihmiset on kyllä olleet tosi mukavia ja oon ite viihtynyt hyvin. Se koko Biomedicum on huuuurjan hieno rakennus sisältä ja sen lisäksi meillä on luentoja myös Haartman instituutissa, joka on siis tien toisella puolella :) Eka viikko on ollu aika kevyt, opetusta on ollu se 2-5 tuntia päivässä, mutta aika onkin mennyt lähinnä kaiken uuden omaksumiseen ja tutustumiseen. Ja niin on mennyt energiakin! Oon ihan poikki koko viikosta! Ja mä oon sentään ottanu rauhallisesti :D Meillä on nimittäin ollu jo kolme tapahtumaa: sunnuntaina oli tutustumispäivä, tiistaina tokan illan bileet ja eilen perinteiset ylämaan kisat, ja olin kyllä kaikissa mukana, mutta ilman riehumisia. Yksi syy on se, että oon ollu jo 2 viikkoa kipeenä ja haluisin päästä taas treenaamaan ja parantua. En oo koskaan ollut mikään sieni alkoholin suhteen ja tykkään tutustua ihmisiin selvin päin ja onhan mulla toki joukkueurheilijana velvollisuuksia myös omaa jengiä kohtaan. Mutta hyvin siellä tapahtumissa pärjää vesilinjalaisenakin tai ottamalla vaan pari!

Eilen meillä oli ensimmäinen PBL-istunto. PBL-lyhenne tulee sanoista problem based learning ja se tarkoittaa siis ongelmalähtöistä oppimista. Lääkiksen 2 ekaa vuotta perustuu lähinnä PBL-opetukseen, joka tapahtuu noin 10 hengen ryhmissä yhden kokeneen tutorin avustuksella. Kaikki pienryhmäopetukset (eli PBL) ovat pakollisia, mutta luennot sen sijaan ovat pääosin vapaaehtoisia! Pakko sanoa, että tykkäsin PBL-opetuksesta (eli kuten opiskelijat sitä kutsuvat, pebasta) hirveästi! Meillä on kiva ja aktiivinen ryhmä ja tosi hyvä tutor. Tänään meillä oli myös ensimmäinen harjoitustyö, joka käsitteli painelu-puhalluselvytystä eli PPE:tä ja lisäksi meitä opetettiin käyttämään neuvovaa defibrillaattoria ja tunnistamaan erilaisia EKG-käyriä. Työ kesti 3 tuntia, mutta koko aika hurahti ihan hetkessä ohitse, oli niin kivaa! Me päästiin myös harjoittelemaan elvytystä nukeilla, mikä oli yllättävän raskasta. Luentoja meillä on ollut joka päivä 1-2 ja ne on olleet mielenkiintoisia. Luennoitsijat ovat myös olleet tosi hyviä enkä ole vielä nukahtanut kertaakaan :D Opiskelu ei ole kuitenkaan vielä ihan "täydessä vauhdissa", mutta ihan hyvä vaan, sillä uudet käytännöt vaativat hieman opettelua..

Nyt vaan keräämään voimia tulevaa viikkoa varten ja täyttä höyryä kohti uusia haasteita! 

ps. kuinka mielettömältä voi näyttää paljas sydän kammiovärinässä?! Tää on NIIN mun juttu!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

H-hetki lähestyy!

Apuaaa!!

Huomenna alkaa koulu, aivan uskomatonta et nyt se päivä on vihdoin täällä! Tätä on odotettu koko pitkä kesä ja oikeastaan koko viime vuosi, joten ei voi muuta kun iloita, että raastava odotus on viimein palkittu! Ainut miinus tähän on se, että oon ollu koko viikon kipeenä, ja on vähän harmi mennä tietysti ihan uuteen paikkaan flunssaisena. Olo on onneksi jo alkuviikkoon verrattuna huomattavasti parempi, mutta ääni on ihan kateissa. Kuulostan lähinnä joltain hirviöltä :D Mutta näitä sattuu, ei sille mitään voi! Tänään onkin jo eka tapaaminen oman tutor-ryhmän kanssa, jonka jälkeen jatketaan vielä Mascotiin tutustumaan muihin tutor-ryhmiin! On kiva, että saadaan se ekan päivän jännitys ainakin osittain laukaistua sillä, että pääsee tutustumaan uusiin kurssikavereihin jo etukäteen! Tosin, meidän kurssi oli järjestäny vapaaehtoisen tapaamisen Suomenlinnaan jo viime viikolla, mutta en itse päässyt sinne, kun olin pelimatkalla joukkueen kanssa :( Noh, tuskin kaikki tulevat kurssilaiset edes menivät sinne, joten ehkä en missannut vielä kamalan paljon! 

Tänään siis on ohjelmassa Meilahden kampukseen tutustumista, ryhmäytymistä ja uusien tuttavuuksien solmimista, eli kiva päivä tulossa! Toivottavasti ääni kestää sen verran, että pystyn juttelemaan kaikkien kanssa, olin eilen tosiaan töissä Midnight Runissa infoteltassa, ja kun on ensin 6 tuntia tönöttänyt kylmässä ulkona kaatosateella (onneks meillä oli teltta siellä, mutta kyllä sinnekin tuuli paiskasi vettä sisään) ja samalla yrittänyt kovaan ääneen ohjata juoksijoita oikeaan paikkaan, niin kyllä se tänään kurkussa tuntuu. Kurkkupastilliaskeja on mennyt ihan kiitettävästi tän viikon aikana! :D

Huomenna on sitten se virallinen ensimmäinen koulupäivä! Päivä alkaa infotilaisuudella ja jatkuu sitten myöhemmin yliopiston avajaiskarnevaaleilla. Kirjoittelen niistä sitten lisää myöhemmin :) 

Kaikki te, jotka olette vielä pyrkimässä lääkikseen: tämä on se hetki, josta kannattaa unelmoida! Kuvitelkaa itsenne astelemassa ensimmäisenä koulupäivänä Biomedicumin ovista sisään ja pitäkää haaveistanne kiinni koko lukemisen ajan. Yrittäkää eläytyä siihen tunteeseen, joka teidät valtaa, kun näette nimenne hyväksyttyjen opiskelijoiden joukossa, sillä minäkin jaksoin puurtaa koko työntäyteisen kevään! You can do it! :)

tiistai 21. elokuuta 2012

What to do in high school

Hey fellas!


Oon saanut jo jonkin verran kysymyksiä siitä, mitä ja miten lukiossa kannattaa opiskella lääkistä ajatellen, joten ajattelin tehdä aiheesta ihan oman postauksensa, jotta kaikki asiasta kiinnostuneet löytäisivät helposti haluamaansa tietoa. Ihan ensialkuun sanon, että oma lukiohistoriani ei varsinaisesti tue lääkikseen pyrkimistä, sillä en itse lukenut lukiossa ollenkaan fysiikkaa tai kemiaa (pakollisia lukuunottamatta). Bilsan kirjoitin kyllä ylppäreissä, joten siitä pohjatietoja löytyi suhteellisen hyvin. Sanomattakin selvää, että oma pyrkimiseni meni pitkälti kemiaa ja fysiikkaa laskiessa :) Mutta tästä huolimatta uskoisin pystyväni antamaan hyviä vinkkejä vielä lukiossa opiskeleville, jotka ovat kiinnostuneita lääkiksestä! Pääsykoevaatimukset ovat kautta aikojen pysyneet suht samanlaisina, joten tietyistä opinnoista on aina varmasti hyötyä.



Ihanteellinen tilanne olisi tietysti sellainen, että jo lukion aloittaessaan tietäisi haluavansa lääkikseen. Usein näin ei kuitenkaan ole, sillä yläasteen jälkeen jo lukio itsessään on niin uusi juttu, että energiaa ja intoa tulevaisuuden suunnittelulle ei juuri löydy. Ei hätää! Vaikka tajuaisi vasta abivuonna haluavansa juuri lääkikseen, ei se tarkoita, että peli olisi jo pelattu. Jos bilsa ja/tai kemma/fyssa on jäänyt lukematta, on edessä lähes väistämättä välivuosi täynnä ahkeraa opiskelua, mutta mistään mahdottomasta tehtävästä ei ole kyse. Aikuislukioita löytyy paljon ja niissä on monesti hyvät mahdollisuudet opiskella esim. pitkä fysiikka ja kemia vuoden aikana. Toki itseopiskelu on välttämätöntä ja töitä saa tehdä, mutta vuodessa ehtii kyllä oppia yhtä sun toista =) Mitä aikaisemmin lukiossa opiskelee tarvittavia ja oikeita kursseja, sitä paremmat mahdollisuudet on päästä heti valmistujaisvuonna sisään, joten jos näkee lääkiksen vähänkään potentiaalisena vaihtoehtona, kannattaa lukea mahdollisimman paljon fyssaa, bilsaa ja kemmaa, mieluiten kaikki pakolliset ja syventävät kurssit.


Mitä kursseja sitten tulisi valita? Noh, faktahan on se, että mikäli pääsykoekriteerit säilyvät ensi vuonna samanlaisina, lähes kaikki pakolliset ja syventävät kurssit kemiasta, fysiikasta ja biologiasta ovat "pakollisia" osata. Jos nyt jonkinlaista listaa kursseista haluaa tehdä, niin FY7,   KE4 ja BI3 eivät ehkä ole niitä tärkeimpiä kursseja (toisaalta keväällä nähtiin, että pääsykokeessa täytyi hallita myös kasvien rakennetta ja ekologiaa), mutta varmin valinta on lukea hyvin kaikki kurssit kaikista näistä aineista. Monet ovat kyselleet matikan opiskelun tärkeydestä ja täytyy kyllä sanoa, että matikkaa ei sen kummemmin tarvitse osata. Tottakai pohjalla täytyy olla jonkinlainen matemaattinen ajattelutaito, jotta osaa esim. pyöritellä kaavoja ja supistaa ja ratkaista niistä tuloksia, mutta mikään matikkanero ei todellakaan tarvitse olla. Fysiikkaa ja kemiaa laskiessa oppii juuri sen verran matikkaa kuin kokeessa tarvitsee, mutta jos on epävarma omista taidoistaan, kannattaa matikkaakin kerrata ennen pääsykoetta. Tärkeimpiä teemoja ovat merkitsevät numerot, potenssit, logaritmit, prosenttilaskut, neliöjuuret ja perus laskusäännöt. Erityisesti prosenttilaskut on hyvä hallita, niitä on pääsykokeissa nähty paljon!





Entä sitten ylioppilaskirjoitukset? Jos olet lukiossa lukenut kemian, fysiikan ja bilsan, on tietysti järkevää kirjoittaa ne kaikki myös kirjoituksissa. Paitsi, että ylppäreihin luku on hyvää kertausta pääsykokeeseen, niiden kirjoittamisesta saa myös lähtöpisteitä, joista on etua pyrkimisessä. Toisaalta lääkikseen hakee niin paljon L:n paperit omaavia henkilöitä, että lähtöpisteistä on harvoin merkittävää hyötyä. Ellei sitten satu olemaan yksi näistä yli-ihmisistä, jotka jotenkin käsittämättömästi onnistuvat repimään Laudaturit jokaisesta aineesta. Vaikka itsellään olisi B:n paperit, eikä kaikkia tärkeitä aineita kirjoitettuna, ei sillä ole oikeastaan mitään väliä, koska toistaiseksi sisään pääsee myös koekiintiössä, eli pelkillä koepisteillä. Ja vaikka ei olisi kirjoittanut esim. fysiikkaa ja kemiaa, ei kannata masentua, sillä lääkikseen pisteytetään muitakin aineita. Pisteytykset Helsinkiin löytyvät täältä (sivu 8) ja ne kannattaa katsoa jo etukäteen. Jos pyrit muualle kuin Helsinkiin, katso valitsemasi yliopiston pisteytykset yliopiston hakuoppaasta. Huomatkaa siis, että lähtöpisteisiin pisteytetään fysiikan TAI kemian TAI bilsan arvosana (paras näistä) eli riittää jos jo yksikin on kirjoitettuna! Matikan taas voi korvata jollain muulla reaalilla. Tämä selittää sen, miksi sain itse niin hyvät lähtöpisteet vaikka en ollut kirjoittanut fysiikkaa tai kemiaa. Kirjoitin bilsasta ja terveystiedosta Laudaturit ja loput pisteytettävät aineet olikin Eximiaa, joten sain lähtöpisteitä 36 (maksimi oli kai 44 pistettä), mikä oli aika hyvä! Pisteitä tosin laski ruotsin E, koska luin keskipitkän enkä pitkää ruotsia. Mutta Helsinki on toistaiseksi ainut, joka ottaa myös ruotsin arvosanan mukaan lähtöpisteisiin, joten muualle olisin saanut lähes täydet lähtöpisteet! Ja minä en todellakaan kuulu niihin yli-ihmisiin, komeileepa todistuksessa yksi C:kin pitkästä matikasta! Neuvoisin tulevia abeja panostamaan joko kemiaan, bilsaan tai fyssaan ylppäreissä ja kirjoittamaan niistä vahvimman, mikäli tuntuu ettei aika/energia riitä kirjoittamaan niitä kaikkia. Lisäksi kannattaa panostaa enkkuun (tai muuhun pitkään kieleen), äikkään ja matikkaan/muuhun reaaliin, jotta saa haalittua "helposti" hyvät lähtöpisteet. Mutta kuten jo aikaisemmin totesin, kirjoitukset eivät ole niin tärkeät hakemisessa, joten niistä on turha ottaa liikaa stressiä! Keskity asioiden ymmärtämiseen hyvien arvosanojen tavoittelun sijaan, kokeessa onnistujat pääsevät kyllä sisään vaikka lähtöpisteitä olisi pyöreät nolla!


Miten lukiossa kannattaa opiskella? Tämä onkin jo vähän vaikeampi kysymys, ihmiset eroavat oppimistyyleiltään niin paljon, että yhtä ja oikeaa tapaa ei ole olemassa! Kouluun kannattaa keskittyä sen verran, että pysyy opiskelussa mukana, mutta hikariksi ei tarvitse ruveta. Itse en ollut mikään panostaja lukiossa, olin vähän väliä poissa tunneilta milloin minkäkin  fysioterapian/lääkärin vuoksi enkä tehnyt läksyjä juuri koskaan. KE1-kurssin vedin läpi tekemättä yhtäkään tehtävää koko kurssin aikana, lukemalla kirjan edellisenä iltana ja jotenkin onnistuin silti vetämään kokeesta ysin! Tämä jo kertoo riittävästi siitä, että lukiossa taso ei vielä ole niin vaativa, vaan pienelläkin panostuksella pärjää ihan hyvin. Mutta pääsykokeessa asia on toisin - opeteltavaa on ihan hirveästi ja KAIKKI pitää osata. Edellisen illan pikakertaus ei riitä enää mihinkään, joten lukemiseen on hyvä totutella ajoissa. Kannattaa siis aloittaa panostus viimeistään ylppäreissä ja opetella lukemaan tavoitteellisesti! Pääsykokeeseen valmistautuminen on pitkälti psyykkistä taistelua omaa tahtoa vastaan, joten mitä aiemmin tottuu säännölliseen työntekoon, sitä parempi. On myös tärkeää löytää itselleen sopiva opiskelutapa ja -ympäristö. Jollekin on luontevinta opiskella yksin kotona, toinen viihtyy parhaiten kirjastossa pienessä porukassa. Joku tykkää tehdä sivukaupalla tarkkoja muistiinpanoja, toinen pärjää pelkällä tunneilla kuuntelemisella. Oleellista on löytää itselleen sopivin tapa opiskella.





Loppuun kokosin vielä pienen suuntaa-antavan listan siitä, mitkä asiat kannattaa sisäistää jo lukiossa ja mitkä puolestaan ovat vähemmän tärkeitä juttuja, jotka kannattaa opetella vasta lähempänä pääsykoetta. Lista ei ole täydellinen, eikä välttämättä edes oikeassa, sillä kukaan ei voi tietää, mitä seuraavassa pääsykokeessa kysytään, vaan se on muodostettu täysin oman kokemukseni pohjalta siitä, millaisia kokonaisuuksia kokeessa on yleensä kysytty (olen jonkin verran tehnyt ja tutkinut myös aikaisempia pääsykokeita). Enjoy!

Must know
- FY: Perus mekaniikka (mm. mekaanisen energian säilymislaki!), aaltoliike, paine ja noste, linssit ja peilit, radioaktiivisuus (eri säteilylajit, hajoamiset jne), spektrit, statiikka, lämpöoppi, olomuotojen muutokset, ympyrä- ja pyörimisliike.
- KE: Orgaaninen kemia (reaktiot, rakenne, nimeäminen, funktionaaliset ryhmät!!), atomin rakenne, kemialliset sidokset, kemiallinen tasapaino (happo- emäslaskut, puskuriliuokset, liukoisuuslaskut!), kaasulaskut
- BI: Koko BI4-kurssi (!!), solujen rakenne ja toiminta, solujen välinen viestintä ja yhteistyö, mikrobit, geenit ja kromosomit, mutaatiot (geeni-, kromosomi- ja kromosomistomutaatiot), perinnöllisyys, geenien siirto, geenimanipulaatio, bioteknologian mahdollisuudet esim. lääketieteessä.

Should know
- FY: Sähköoppi, lämpöopin pääsäännöt, valon aalto-hiukkasdualismi, magneettikenttä, induktiot
- KE: Orbitaalit ja elektronien järjestäytyminen niille, ionisoitumisenergia
- BI: Eliökunnat, ekosysteemin peruskäsitteet ja toiminta, ympäristömyrkyt, kasvihuoneilmiö, rehevöityminen, happamoituminen, bioottiset ja abioottiset tekijät, eliöiden väliset suhteet, bioteknologian uhat ja mahdollisuudet.

Nice to know
- FY: Gravitaatio, vaihtovirta- ja tasavirtapiirit, lämpövoimakoneet, soittimet
- KE: Metallit ja malmit, korroosio, sähkökemiallinen jännitesarja, erilaisten yhdisteiden valmistus ja käyttö esim. teollisuudessa (lasi, muovit, sammutettu kalkki, mitä noita nyt löytyy)
- BI: Sukkessio, kasvillisuusvyöhykkeet, ilmastovyöhykkeet, eri maannoslajit, luonnon- ja ympäristönsuojelun keinot, kestävä kehitys, bioteknologian alat.


Siinä on nyt jonkinmoinen listaus, kaikki lukiokirjat on jo kauan sitten pakattu ja säilötty jonnekin kaapin perukoille, joten ulkomuistista vedin noi aiheet. Varmasti jotakin sieltä puuttuu, mutta idea olikin vain antaa vähän viittausta siihen, mihin kannattaa ainakin panostaa! Toivottavasti edes joku hyötyy siitä! :)

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Pieni kurkkaus syksyyn

Heippa taas :)

Koulun alkuun on enää vähän reilu 2 viikkoa, joten aattelin tehä pienimuotoisen esittelyn kaikesta, mitä uusien opiskelijoiden on hyvä tietää ja tehdä jo etukäteen. Hyväksymiskirjeessä oli mukana "uusien opiskelijoiden muistilista", johon oli listattu kaikki oleellinen tulevaisuutta ajatellen, joka osoittautui todella hyödylliseksi! Multa ainakin katosi päästä ihan kaikki järkevä sillä sekunnilla, kun avasin hakijapalvelun ja näin ruudulla lukevan "Hyväksytty" joten oli hyvä, että varsinaisen kirjeen mukana oli paksu nippu muita papereita ja ohjeistuksia siitä, kuinka uuden opiskelijan tulee toimia. Näin (ainakin Helsingissä) selviät alkuun!

Paikan vastaanotto
Sanomattakin selvää, että tämä on se vaihe, jota uutena opiskelijana ET halua missata! Hyväksymiskirjeen mukana tulee hyvät ja selkeät ohjeet siitä, miten ottaa paikka vastaan. Muistakaa maksaa etukäteen HYY:n maksu ja ottaa kuitti mukaan jos menette paikan päälle viemään paperit (nimimerkillä en lukenut ohjeita tarpeeksi tarkasti :D). Samalla voi maksaa myös osakuntamaksun jos sellaiseen haluaa liittyä. Muita toimitettavia papereita ovat tietysti opiskelupaikan vastaanottoilmoitus ja opiskelijarekisterin perustietolomake. Tehtävä viimeistään heinäkuun loppuun mennessä, mutta suositeltavaa tietysti on ottaa paikka heti vastaan kun vain on mahdollista :)
Opintotuki
Opintotuen hakeminen lienee kätevintä hoitaa netin kautta KELA:n sivuilla (sinne pääset täältä!) Hakemuksen täyttämisen kanssa kannattaa olla tarkkana ettei mitään virheitä tapahdu ja varata myös siksi täyttämiseen jonkin verran aikaa. Itse olen sitä tyyppiä, että tuplatarkistan kaikki kohdat, joten mulla hakemuksen täyttämiseen meni varmaan sellaset 40 minuuttia :D Kannattaa lähettää hakemus matkaan mahdollisimman nopeasti, sillä käsittelyssä menee jonkin verran aikaa!
Opiskelijakortti
Yksi opiskelun parhaita puolia on kaikki opiskelijaedut! Varmaa säästöä :) Erityisen suositeltava niille, jotka liikkuvat paljon junalla (VR:ltä 50% hinnasta pois!) mutta myös lukuisia muita hyviä etuja, esim Filmtownista leffat ma-to eurolla, Apple Storesta -10% ja Tiimarista -15% alennusta, Finnkinosta elokuvalippuja opiskelijahinnoilla... Lisäksi monissa uimahalleissa ja kuntosaleissa (ainakin Helsingin kaupungin) on erikseen halvempi opiskelijahinta! Opiskelijakortin tilaat Lyyran sivuilta ja se maksaa noin 16 euroa. Samalta sivulta voi hankkia myös kansainvälisen ISIC-kortin, joka maksaa hieman enemmän, mutta kannattaa hankkia jos käy paljon ulkomailla! Lyyran sivuilta löytyy myös tietoa muista eduista ja niin edelleen. Kannattaa tilata kortti nopeasti, sillä valmistukseen ja toimitukseen menee aikaa. Tilasin omani heti heinäkuun alussa eikä se ole vieläkään tullut :D Onneksi yliopistolta saa opiskelijatodistuksen, jolla voi syödä yliopistolla opiskelijahintaan UniCaféssa kunnes varsinainen kortti valmistuu. Korttia varten täytyy olla itsestään passikuvamainen kasvokuva, joka tulee korttiin. Valokuvausjärjestö Ylioppilaskamerat ry:n kautta saat otettua itsestäsi kuvan opiskelijakorttiin ilmaiseksi!
HSL:n opiskelija-alennus
Tiedekunnan opintotoimistolta ja yliopiston opiskelijaneuvonnasta saa todistuksen HSL:n matka-alennusta varten. Alennustodistusta hakiessa pitää olla mukana hyväksymistodistus ja Ylioppilaskunnan (HYY) maksukuitin kopio. Matkakortin voi käydä päivittämässä opiskelijahintaiseksi HSL:n palvelupisteissä (esim. Rautatientorilla) ja alennuksen saa jo ennen opintojen alkua, joten jälleen kerran nopeudesta on hyötyä! :)

Muuta kivaa
Unisportin kautta saa liikuttua todella edullisesti, sillä vuosikortti maksaa vain 89 euroa! Melkoinen säästö, sillä hintaan sisältyy kuntosalin ja ryhmäliikuntatuntien vapaa käyttö, sekä yleiset pallovuorot. Vertailun vuoksi, esim Motivuksen vuosikortti kuntosalille ja ryhmäliikuntatunneille maksaa huikeat 752 euroa! Eipä voi ainakaan opiskeluaikoina syyttää kuntosalien kalliita jäsenmaksuja omasta rupsahtaneesta olemuksesta :D Ja koska opiskelu on raskasta, on hyvä olla vastapainona jotain ihan erilaista tekemistä. Asuntoa tarvitsevan kannattaa olla heti kärppänä lähettämässä hakemuksia Mediomaan, HOAS:ille ja Lyyraan, sillä asunnoista joutuu kilpailemaan monien uusien (ja vanhojen) opiskelijoiden kanssa! Itse aion asua vielä vuoden kotona vanhempien kanssa, joten asunnonhaku ei vielä tässä vaiheessa ole tullut eteen :) Netistä löytyy kyllä runsaasti tietoa aiheesta, joten ei kun etsimään vaan! Lääketieteenkandidaattiseura (sanahirviö!) r.y huolehtii mm. opintoihin liittyvien asioiden ja hupien järjestämisestä ja on samalla ammatillinen etujärjestö. LKS:n jäsenet kuuluvat automaattisesti myös Suomen Medisiinariliittoon, joka valvoo lääkärien työskentelyoikeuksia ja palkka-asioita. LKS:n jäsenyyttä voi hakea kaikki Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskelevat ja sen jäsenmaksu on vuodessa 17 euroa, mutta uusilta opiskelijoilta peritään vain puolikas maksu. LKS tarjoaa jäsenilleen myös asuntoloita, lehtiä, opiskelijahintaisia kirjoja ja erilaista harrastustoimintaa.

Sain postissa muutama päivä sitten myös Alfan Aapisen, joka on tuutorien tekemä infolehti uusille opiskelijoille. Helsingin Yliopistossa lääketieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoita kutsutaan siis alfoiksi. Toisen vuoden opiskelijat ovat taas beetoja ja kolmannen vuoden opiskelijat gammoja!


Alfan Aapinen ja uusi alfa!


Älkää välittäkö hieman väsähtäneestä olemuksesta :D kello oli kuvaa otettaessa PALJON ja takana oli treenit ja ahkeraa siivoamista..

Mutta takaisin aapiseen, vihkossa esiteltiin hieman syksyn tulevia tapahtumia ja niille annettiin myös päivämäärät (mikä oli tosi hyvä juttu, sillä tapahtumat sai heti kalenteriin ja voi pitää kyseiset päivät vapaina!). Tiedossa on toistaiseksi Ekan illan bileiden lisäksi myös muun muassa liikuntapäivää, Ylämaan kisat (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin) Mediverkko-cup (futista) ja tottakai Alfajaiset. Tapahtumista tulee varmasti omia päivityksiään sitten aikanaan :) Lisäksi aapisessa esiteltiin kaikki tutorit, erilaisia vastuutehtäviä, liittoja ja projekteja (näistä kanssa lisää myöhemmin!), Helsinkiä yleensä sekä LKS:n kerhoja. Kerhoja löytyy tosiaan moneen makuun niin urheilun kun taiteen, uskonnon ja musiikin saralta ja mukaan pääsee käytännössä kuka vain! :) Lisäksi esiteltiin hieman ensimmäisen vuoden opintoja, tutkijalääkärilinjaa ja tärkeää "perussanastoa" :) Ihanaa, että tutorit ovat jaksaneet nähdä vaivaa opuksen tekemiseen! Sitä lukiessa sai paljon hyvää tietoa jo etukäteen sekä syyskuun odotus vain kasvoi!

Melkolailla tasan kaksi viikkoa odotusta jäljellä, sitten alkaa tännekin tulla vähän tiuhempaan kuulumisia kun löytyy uutta kerrottavaa :) Toistaiseksi taas adjöö!



perjantai 3. elokuuta 2012

Yleistä pohdintaa tulevasta

Enää kuukausi jäljellä koulun alkuun! Tuntuu ihan uskomattomalta koko ajatus siitä, että kohta sitä ollaan ihan oikeasti opiskelemassa lääketiedettä. Kesäkuussa olin niin innoissani, että olisin voinut aloittaa koulun saman tien. Edelleen olen innoissani, mutta samalla aivan uuden elämänvaiheen alku vähän jännittää. Tuskin olen uusista opiskelijoista ainoa, joka miettii odotuksen ja pienen jännityksen sekaisin tuntein tulevaa syksyä. Vaikka olen uravalinnastani täysin varma, niin sitä pakostakin pysähtyy miettimään työn vaativia puolia. Tiedän, että minusta on siihen, mutta ajatus siitä, että pitäisi kuuden vuoden päästä olla uunituore lääkäri, tuntuu käsittämättömältä. Jo pelkkä verikokeen ottaminen toisen käsivarresta jännittää, saati sitten se, että olen kohta vastuussa muiden ihmisten terveydestä! Entäpä äkilliset kriisitilanteet, joissa on pakko toimia eikä pysähtyä saa? Olen aina toiminut hyvin paineen alla, mutta pystynkö varmasti luottamaan osaamiseeni senkin jälkeen, kun potilas ei selviäkään? Mitä sitten, jos teen virheen, josta aiheutuu potilaalle kärsimystä, jopa kuolema? Pystynkö todella käsittelemään kaikkia tulevia uusia tunteita ja stressiä? Ihminen on erehtyväinen ja parhaatkin meistä epäonnistuvat joskus ja sitä rataa.. Mutta mitä sitten, kun on itse se, joka on vastuussa toisen hengestä? Yhtäkkiä kaikki lohdutukset ovat vain pelkkää sanahelinää.

Saan jatkuvasti kuulla tutuiltani, että minusta tulee vielä loistava lääkäri. Olen kuulemma fiksu, empaattinen, looginen, sosiaalinen ja sitä rataa. Mutta millainen on oikeasti loistava lääkäri? Potilaat ovat kuitenkin niin erilaisia, eikä tässä maailmassa valitettavasti kukaan voi miellyttää kaikkia. Toinen haluaa lääkärin olevan jämpti ja etäinen ja pysyvän tiukasti aiheessa. Toinen puolestaan kaipaa enemmän tukea ja läheisyyttä, kenties kannustavia sanoja tulevaisuudelle. Ehkäpä loistava lääkäri pystyy aistimaan potilaistaan aina sen, millaista käsittelyä ja lähestymistapaa he kaipaavat. Mutta olenko minä sellainen? Vaikka yleensä tulisi toimeen erilaisten ihmisten kanssa, se ei vielä tarkoita, että osaisi aina kohdella potilasta "oikein". Mitä jos potilaan ainut muisto lääkärikäynnistä onkin hänen saamansa huono tai vääränlainen kohtelu? Varmasti jokainen on eläessään tavannut mitä erilaisimpia lääkäreitä, joista jotkut ovat olleet todella hyviä ja toiset taas vähän vähemmän hyviä. Ja minä ainakin haluaisin tulevaisuudessa kuulua niihin todella hyviin.

Myös tuleva yliopistoaika mietityttää. Edessä on vuosia ankaraa opiskelua, lukemista, käytännön harjoittelua, ryhmätyötä ja lukuisia tenttejä. Olen aina ollut hyvä koulussa, mutta en varsinaisesti sitä lukija-tyyppiä. Olen enemmänkin pohdiskelija, joka hahmottaa isoja kokonaisuuksia. Mutta lääkiksessä isot kokonaisuudet eivät riitä, tarvitaan myös pienen pienien yksityiskohtien muistamista ja hallitsemista. Koska läsnäolo on yleensä pakollista, on opiskelu hyvin ala-astemaista. On valmiit lukujärjestykset joita noudatetaan mukisematta, ja se kyllä sopii minulle. Mieluummin olen läsnä tunneilla kuin opiskelen itsenäisesti kotona tai kirjastossa, vaikka siltä ei tietenkään voi välttyä. Opiskelu on varmasti aivan erilaista kuin lukiossa, sillä opiskeltavaa on PALJON. Vaikka aihe kiinnostaa niin silti miettii omaa jaksamistaan. Olen aina harrastanut paljon ja etenkin urheilu on sydäntä niin lähellä ettei siitä voi luopua. Ja entäs sitten perhe, kaverit ja muut läheiset? Fuksivuoden tapahtumat ja juhlat? Ja aikaa omaan rentoutumiseenkin pitäisi vielä jäädä! Miten ihmeessä sitä selviää kaikesta samaan aikaan? Mutta kyllä koulusta saa paljon muutakin kuin kasoittain luettavaa ja tehtäviä - uusia ystäviä. Ja ystävien kanssa sitä selviää melkein mistä tahansa. Yhdessä voi opiskella, käydä liikkumassa, syömässä ja keskustella kaikesta uudesta (ja miksei vanhastakin). Ystävistä saa voimaa ja tukea. Ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös kollegoja :)

Siinä vähän viimeaikaisia ajatuksia, pian jo nähdään miten todellisuudessa käy!

torstai 19. heinäkuuta 2012

This is how I did it

Moi taas!

Ajattelin kertoa vähän siitä, miten itse valmistauduin valintakokeeseen ihan hakupäätöksenteosta varsinaiseen koitokseen asti. Kuten jo aikaisemmin kerroin, harkitsin pitkään ja tarkkaan lääkistä. Olin aina haaveillut lääkärin urasta, mutta haku-urakka hirvitti tätäkin tyttöä, vaikka aina olen opiskeluun panostanutkin. Kemia ja varsinkin fysiikka tuntuivat supernerojen yli-ihmisten aineilta ja pelkäsin, etten tajuaisi mistään tehtävistä mitään. Etsin alitajuntaisesti helpompaa reittiä valoisaan tulevaisuuteen, mietin biologian ja terveystiedon opiskelua, Jyväskylän liikuntatieteellistä, jopa bioteknologiaa... Mikään muista vaihtoehdoista ei kuitenkaan tuntunut omalta, halusin lääkäriksi (kirurgiksi tarkemmin sanoen) ja päätin antaa itselleni mahdollisuuden ja ilmoittauduin Valmennuskeskuksen "superpitkälle" kurssille, joka alkoi jo syyskuussa (2011). Olin käynyt aiemmin tapaamassa Valmennuskeskuksen kurssipäällikköä, joka kertoi kurssin sopivan hyvin "kokeiluksi", sillä sen voisi halutessaan jättää kesken parin viikon jälkeen ja maksaa vain materiaalimaksun (noin 140e jos muistan oikein) ja sehän sopi minulle! Päätin meneväni kurssille testaamaan, miltä opiskelu tuntuu ja tekeväni lopullisen päätöksen ensimmäisten kahden viikon aikana.

Varsinainen päätös hakemisesta syntyi oikeastaan jo ennen kurssin alkua. Jouduin syyskuun alussa sairaalaan kahdeksi viikoksi aivolaskimotukoksen takia. Toivuttuani pahimmasta järkytyksestä, lääkepöllystä ja kivusta aloin tarkkailla entistä enemmän sairaalan arkea. Oma lääkärini oli todella mukava ja kannustava ja osastolla ollessani tajusin todella haluavani lääkäriksi. Päätin yrittää tosissani ja heti sairaalasta päästyäni kurssi alkoi.

Hyväksi onnekseni samalle kurssille sattui tulemaan yläasteaikainen hyvä kaverini. Olimme puhuneet kesällä yhdessä lääkiksestä ja kumpikin mietti vielä silloin hakemista ja oli tosi hauska ja ihana sattuma, että oisuimme samalle kurssille! Hänestä tuli minulle koko 8 kuukauden ajaksi korvaamaton tuki ja turva. Opiskelimme yhdessä, keskustelimme vaikeista aiheista, opetimme toisiamme (hän hallitsi kemian ja fysiikkaa, minä puolestaan bilsaa) ja purimme lukuahdistusta yhteisillä lounastauoilla, leffailloilla ja pitkillä tekstiviestimaratoneilla (tekstailimme päivittäin useita kertoja). Olimme yhdessä monta tuntia viikossa. Onneksi olemme aina olleet opiskelijoina hyvin samanlaisia, joten yhteistyö sujui ongelmitta. En tosiaan tiedä olisinko selviytynyt koko vuodesta ilman häntä!

Vuoden 2011 loppuun asti seurasin aika pitkälti kurssin aikataulua. Tein aina annetut kotitehtävät, tein muistiinpanoja tunneilla ja kertasin opitut asiat kurssimateriaaleista. Kun tieto Galenoksen poisjäämisestä vahvistui, saimme ihan uudet materiaalit. Säilytin kuitenkin myös vanhat materiaalit ja käytinkin niitä myöhemmin keväällä, lähinnä extratiedon saamiseksi. Luin 5-6 päivää viikossa noin 3-5 tuntia per päivä. Aluksi energiaa kului kauheasti asioiden ymmärtämiseen. Yksinkertaisetkin jutut tuottivat tuskaa ja laskuja sai jauhaa pitkään ja hartaasti. Kävin syksyllä myös Eiran aikuislukiossa muutamilla kemian ja fysiikan kursseilla, mutta aikaa ei juuri jäänyt kursseilla panostamiseen (treenasin tosiaan tavoitteellisesti sitä käsipalloa) joten kävin siellä lähinnä kuuntelemassa opetusta. En juurikaan huomannut hyötyväni aikuislukiosta, joten lopetin siellä käymisen ja aloin lukea fysiikan ja kemian kurssikirjoja itsenäisesti. Fysiikassa luin Physica-sarjaa ja kemiassa Kemistiä (en kyllä suosittele!) ja Moolia. En lukenut vielä lainkaan bilsaa.

Jouluna lomailin kunnolla ja lähdin uudeksi vuodeksi Rukalle kavereiden kanssa. Sanomattakin selvää, että kirjat jäivät täysin sillä viikolla pölyttymään kaappiin :D Mutta loma oli ansaittu ja ehdottomasti tarpeen! Uuden vuoden jälkeen aloitin uudella tarmolla lukemisen ja aloin myös kasvattaa viikkotuntejani, aluksi noin 4-6 tuntiin päivässä ja kevään aikana vähitellen 6-8,5 tuntiin päivässä. Tämä aika oli siis itsenäistä opiskelua, valmennuskurssia oli lisäksi 2-3 kertaa viikossa 2,5-4,5 tuntia kerrallaan, joten kokonaisopiskelumäärä per viikko oli lopussa 40-45 tuntia. Pidin viikossa aina yhden täysin lukuvapaan päivän ja yhden kevennetyn päivän, jolloin tein esimerkiksi vanhan valintakokeen. Vaikka luulisi ettei vanhoista valintakokeista ole enää hyötyä Galenoksen poisjäämisen takia, olen sitä mieltä, että niitä kannattaa kyllä laskea. Monissa kokeissa on tehtäviä, jotka ratkeavat pelkällä lukion oppimäärällä ja lisäksi on paljon tehtäviä, joihin pystyy vastaamaan ainakin jotakin. Lisäksi oppii tuntemaan valintakokeiden luonteen, käyttämään aikansa viisaasti ja olemaan tarkka kysymysten ja aineistojen kanssa.


Tauotin lukemista säännöllisesti ja pyrin syömään hyvin ja terveellisesti. Kävin treeneissä koko lukemisen ajan, lukuunottamatta aikaa jolloin olin loukkaantuneena (nilkan nivelsiteiden repeämä) tai urheilukiellossa (sairaalakäyntien jälkeen). Viikonloppuisin näin kavereita ja poikaystävääni ja yritin rentoutua. Pidin välillä pieniä "minilomia" lukemisesta, esimerkiksi vappuna. Aloitin bilsan lukemisen helmikuussa ja käytin kirjasarjana BIOS:ta ja lisäksi minulla oli Biologia-sarjan ihmisen biologian (BI4) kirja. Luin myös silloin tällen IFA:a (Ihmisen fysiologia ja anatomia) lähinnä "kevyenä" viikonloppulukemisena :D Loppuviikosta tein itselleni aina lukusuunnitelman seuraavalle viikolle, johon suunnittelin mitä ainetta aion lukea ja mitä tehtäviä tehdä. Suunnitelma ei ollut koskaan kovin tarkka, vaan lähinnä mallia: Ma - BILSA: 2 ajatuskarttaa + lukemista + tehtäviä. Kuluneen päivän jälkeen vedin aina yli ne asiat, jotka olin sen päivän aikana ehtinyt tehdä, jotta näkisin, mitä kaikkea viikolla olisi vielä tehtävä. Tein bilsasta paljon käsitekarttoja kaikista tärkeistä kokonaisuuksista. Tein myös kemiasta muutaman käsitekartan. Opettelin kaikki kaavat ulkoa (no en nyt IHAN kaikkia, mutta kaikki ne jotka koin hyödyllisiksi). Laskiessani merkkasin aina ylös vaikeat tehtävät ja tein niitä myöhemmin uudestaan. Saimme kurssilta myös soveltavia lisätehtäviä, joissa oli mukana vanhoja koetehtäviä sekä muita samantyyppisiä integroituja tehtäviä. Laskin kaikki nämä lisätehtävät, lisäksi laskin vanhoja valintakokeita (muistaakseni joku 5 koetta yhteensä, eli en kovin paljoa) ja luin uusien kurssimateriaalien lisäksi vanhoja Galenos-ajan materiaaleja, painopiste kuitenkin lukion oppimäärässä.
Lomapäivinä tuli tehtyä kaikenlaista, monien vuosien jälkeen iski myös maalaushimo!

Kokeeseen menin hieman hermostuneena, mutta luottavaisena. En lukenut lainkaan koetta edeltävänä päivänä vaan keskityin pitämään ajatukseni poissa tulevasta päivästä. Nukuin hyvin ja pakotin itseni syömään aamulla (verensokerit ylös! juoda ei kannata kovin paljoa). Koepaikkani oli metsätalo, joten tulin bussilla Kamppiin, mistä kävelin koepaikalle (ne jotka eivät tiedä, metsätalo sijaitsee lähellä Kaisaniemen metristä!). Olin hyvissä ajoin paikalla, kävin vessassa täyttämässä juomapullon ja istuskelin salin oven edessä ja odottelin suht rauhallisin mielin. Eväinä minulla oli omena, suklaata ja leipä (jota en koskaan syönyt) ja mukana oli tietysti myös ajokortti, laskin ja kirjoitusvälineet. Menin heti ensimmäisten joukossa sisään ja pääsin istumaan eturiviin, mihin halusinkin, sillä siellä ei tarvitse katsella muita hakijoita. Koeaika hurahti nopeasti, mutta ehdin kuitenkin tehdä kaikki tehtävät, vaikka ensimmäisen tehtävän monivalinta menikin vähän lottoamiseksi =) Kokeen jälkeen olo oli huojentunut mutta myös ahdistunut. En halunnut missään nimessä mennä katsomaan oikeita vastauksia, joten yritin työntää koko kokeen pois mielestä tulosten julkaisuun asti. Ja tässä sitä nyt ollaan, kirjoilla Helsingin Yliopistossa ja elämä hymyilee! :) Syyskuuta odotellessa..

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Vinkkejä hakijoille!

Hellureei!

Ajattelin hieman jakaa omia neuvojani ja hyväksi havaittuja tapoja tuleville hakijoille siitä, kuinka pärjätä pääsykokeessa. Varmasti monia lääkikseen pyrkiviä kiinnostaa kuulla erilaisista keinoista opiskella kokeessa vaadittuja asioita. Jokainen lääkisopiskelija on selvittänyt tiensä kouluun omalla tavallaan, eikä ole olemassa mitään yhtä oikeaa keinoa, vaan jokaisen on löydettävä sellainen opiskelurytmi ja -tyyli, jotka sopivat itselle. Varmasti moni pääsykokeeseen lukeva (kuten minäkin vielä muutama kuukausi sitten :D ) painii sellaisten kysymysten kanssa, kuten "luenko riittävästi?", "ehdinkö oppia kaiken ajoissa?", "mitä jos kokeessa tuleekin totaalinen black out enkä muista mitään?", "kestänkö jännityksen ennen koetta ja sen aikana, vai jäädynkö täysin ja pilaan mahdollisuuteni?". Vaikka tiedostaisi lukevansa monta tuntia viikossa ja oppivansa asioita hyvin, epävarmuus iskee silti aika ajoin. Paniikki kasvaa eksponentiaalisesti lukupäivien vähentyessä, mutta hermot tulisi silti pitää hallinnassa, jotta energia riittää loppupuristukseen asti. Ensimmäinen vinkki: PIDÄ PÄÄ KYLMÄNÄ! Turha stressi ja murehtiminen haittaavat oppimista ja jaksamista, joten pyri tekemään kaikkesi pitääksesi pelko ja ahdistus loitolla. Käytännössä tämä tarkoittaa siis riittävästi lepoa (omalla kohdallani tämä tarkoitti joka ilta omaa aikaa + yksi täysin lukuvapaa päivä), terveellistä ravintoa riittävästi, sekä liikuntaa. Välillä on hyvä myös herkutella, mutta liika on liikaa! Jatkuva sokerin pupeltaminen ole keholle saati sitten mielelle hyväksi. Ei siis kirjastoon eväiksi karkkipussia ja energiajuomia. Liikunnan monia terveysvaikutuksia tuskin tarvinnee esitellä sen kummemmin, fyysisten etujen lisäksi "pään tuulettaminen" esim. lenkillä tekee oikeasti vain hyvää! Urheilin itse tavoitteellisesti (pelaan käsipalloa) 4-7 kertaa viikossa koko lukemisen ajan ja voin täysin rehellisesti sanoa, että ilman treenejä olisin tuskin kestänyt koko 8 kuukautta. Kunnolla treenatessa ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan suoritukseen, jolloin kaikki stressi, ahdistus ja paniikki vain yksinkertaisesti katoavat mielestä ainakin joksikin aikaa ja olo virkistyy huomattavasti (+ uni maittaa paremmin --> stressi laskee ennestään =) )

Koska pitkäaikainen stressi on pahaksi, se kannattaa pyrkiä eliminoimaan heti kättelyssä. Toinen vinkki: TEE LUKUSUUNNITELMA! Sen ei tarvitse (eikä mielestäni edes tule) olla millintarkka kuvaus jokaisesta tulevasta lukupäivästä itse kokeeseen asti, vaan pikemminkin suuntaa (ja joustoa) antava kuvaus tulevasta urakasta. Kun olet jo heti alussa luonut jonkinlaisen suunnitelman siitä, milloin käyt mitkäkin asiat läpi ja kuinka paljon käytät niihin aikaa, pystyt jatkossa keskittymään itse lukemiseen, eikä sinun tarvitse vatvoa sitä, riittääkö aika kaikkeen tarvittavaan. Jos suunnitelma ei ole liian tarkka, siinä on myös pelivaraa. Itse tein kerratessani aina sunnuntaina seuraavalle viikolle lukusuunnitelman, jota pystyin muokkaamaan tarvittaessa muiden menojeni mukaan (lukujeni alussa seurasin valmennuskurssin aikataulua, kirjoitan tästä lisää myöhemmin!). Kannattaa myös merkitä lukusuunnitelmaan kaikki mitä olet ehtinyt sinä päivänä tehdä, näin osaat jatkossa luoda realistisempia suunnitelmia päiviisi ja opit tuntemaan oman opiskelu "maksimisi". Muista, että vaikeat asiat vaativat enemmän aikaa tullakseen ymmärretyiksi ja kertaus on opintojen äiti =)

Kolmas vinkki: UNOHDA KIRJA KERRALLAAN -AJATTELU! Lääkiksen valintakoe on soveltava ja siinä menestyäkseen on asioita pystyttävä yhdistelemään eri aineiden ja kirjojen välillä. Älä opettele asioita aina vain yhdestä kirjasta kerrallaan (tiedäthän, aloitat ykköskirjasta, etenet kakkoseen ja sitten kolmoseen sen sijaan, että opettelisit asiat aihealueittain yhdistelemällä eri kirjojen tietoja!).Teen ajatuskarttoja, joihin kokoat kaiken samasta aiheesta löytämäsi tiedon samalle aukeamalle. Yhdistele aineita, kemia ja bilsa ovat monin paikoin kytkeytyneet toisiinsa, samoin kemia ja fysiikka.

Neljäs (ja tärkein) vinkki: KESKITY ASIOIDEN YMMÄRTÄMISEEN! Älä missään nimessä sorru "hauki on kala" tyyppiseen ulkoa opetteluun, sillä tietoa on valtavasti eikä kaikkea voi mitenkään muistaa ulkoa. Bilsan osaaminen on pitkälti asioiden muistamisesta kiinni, mutta kemma ja fyssa eivät vaadi paljoakaan muistamista, kunhan on ymmärtänyt asiat niin, että osaa soveltaa omia tietojaan. Pohdi itseksesi, miksi eri ilmiöt tapahtuvat omalla tavallaan. Pyri löytämään syitä ja seurauksia eri tapahtumille. Esimerkkinä fysiikasta kaasun tilavuuden laajeneminen lämpötilan noustessa: kun lämpötila nousee, kaasun rakenneosasten liike-energia kasvaa -> rakenneosaset törmäävät astian seinämiin suuremmalla nopeudella -> paine kasvaa -> astia laajenee. Ymmärtäminen on ulkomuistia hyödyllisempää myös siksi, että ymmärrettyäsi jonkin asian perin pohjaisesti, voit oikeastaan unohtaa sen! Kun olet ymmärtänyt, että lämpö on rakenneosasten liikettä voit tarvittaessa päätellä, mitä kaasulle tapahtuu lämpötilan noustessa. Kaavojakaan ei tarvitse opetella hiki hatussa kun on ymmärtänyt ilmiön idean, silloin kaavan voi hätätilanteessa vaikka johtaa kokeessa (kaavat kannattaa silti osata ulkoa, ihan vaikka vain ajankäytön vuoksi ;) )

Voisin väittää, että lähes kaikki hakijat käyttävät ihan turhaan aikaa ja energiaa itsensä vertailuun ja muiden hakijoiden arvioimiseen. Itse luin pääasiassa kotona, mutta aina välillä kirjastossa käydessäni en voinut olla huomaamatta näitä muiden "kyylääjiä" jotka tuntuvat käyttävän puolet ajastaan muiden tarkkailuun oman opiskelun sijaan. Viides vinkki: UPPOUDU OMAAN TEKEMISEEN! Olet pyrkimässä lääkikseen itseäsi  (ja vain itseäsi) varten joten unohda itsesi vertaaminen muihin. Älä stressaa tunneista, laatu korvaa määrän. Lukemiseen on panostettava ja laitettava aikaa, mutta päivässä on turha tähdätä kaksinumeroisiin tuntimääriin: 6-8 h/päivä riittää mainiosti. Älä välitä niistä, jotka vaahtoavat lukevansa 12h päivässä, todennäköisesti noista 12 tunnista vain vähän reilu puolet ovat tehokkaita. Kun luet, lue kunnolla. Tee opiskelusta ykkösprioriteettisi. Paneudu tekstiin, sulje kaikki muu ulkopuolelle. Jos kirjastossa on meluisaa, hanki korvatulpat. Muista tauottaa lukemista!!! Liian pitkään jatkunut lukuputki kostautuu vielä myöhemmin. Kävele tauoilla ja haukkaa raitista ilmaan. Juo riittävästi vettä ja syö tasaisesti pitkin päivää. Älä myöskään hengaile netin lääkispalstoilla (lue: älyvuodossa) liikaa, varsinkaan jos saat siitä stressiä. Itse en käynyt kertaakaan pyrkimiseni aikana lukemassa mitään muiden pyrkijöiden kirjoituksia ja hyvä niin, sillä netissä voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa vaikka vaan kiusatakseen muita. Blokkaa kaikki häiriötekijät ulkopuolelle.

Viimeisenä, muttei lainkaan vähäisimpänä Kuudes vinkki: HANKI STUDY BUDDY TAI MENE VALMENNUSKURSSILLE! Yksin suuresta luku-urakasta selviytyminen on vaikeaa, lähes mahdotonta. Jokainen pyrkiä on jossakin vaiheessa epätoivon partaalla ja välillä iskee järjetön ahdistus ja paha olo ja jopa luovuttaminen saattaa käväistä mielessä. Valmennuskurssilta saat vertaistukea muilta hakijoilta sekä neuvoja ja kannustusta kokeneilta opettajilta. Yhdessä opiskelu motivoi jaksamaan paremmin ja vaikeita asioita voi pohtia yhdessä. Opiskelukavereilla voi olla eri vahvuudet, jolloin he voivat auttaa toinen toistaan (opettaminen toiselle on yksi parhaista tavoista oppia itse!) ja myös kuulustella toisiaan. Pidä kuitenkin huoli, että opiskelukaverillasi on sama käsitys siitä, miten opiskella. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin istua kaverin vieressä, joka höpöttää omista jutuistaan koko luennon ajan kun itse haluaisi keskittyä opetukseen. Osaa olla myös itsekäs, opiskelet itseäsi varten. Älä kanna vastuuta laiskasta kaveristasi.

Siinä on nyt muutamia vinkkejä koottuna tuleville hakijoille, toivottavasti edes joku joskus saa niistä jotakin hyötyä! :) Joku voi olla täysin eri mieltä kanssani siitä, miten kokeeseen tulisi valmistautua ja silti päästä sisään. Oppiminen, kuten me ihmisetkin, on yksilöllistä. On vain löydettävä se itselleen oikea tapa. Työtä on tehtävä, sillä mitään ei saa ilmaiseksi. Uskokaa itseenne, usko omaan tekemiseen on avain onnistumiseen! On vaikea motivoida itseään lukemaan jos ajatus onnistumisesta tuntuu täysin mahdottomalta. Antakaa itsellenne lupa unelmoida - vielä minä onnistun!

Ensi kerralla kerron tarkemmin omasta haku-urakastani, jos kellään on mitään kysymyksiä, niin kysykää rohkeasti!

Loppuun vielä vähän kesäisiä mökkifiilistelyjä - ihana auringonlasku vai mitä? :)