torstai 19. heinäkuuta 2012

This is how I did it

Moi taas!

Ajattelin kertoa vähän siitä, miten itse valmistauduin valintakokeeseen ihan hakupäätöksenteosta varsinaiseen koitokseen asti. Kuten jo aikaisemmin kerroin, harkitsin pitkään ja tarkkaan lääkistä. Olin aina haaveillut lääkärin urasta, mutta haku-urakka hirvitti tätäkin tyttöä, vaikka aina olen opiskeluun panostanutkin. Kemia ja varsinkin fysiikka tuntuivat supernerojen yli-ihmisten aineilta ja pelkäsin, etten tajuaisi mistään tehtävistä mitään. Etsin alitajuntaisesti helpompaa reittiä valoisaan tulevaisuuteen, mietin biologian ja terveystiedon opiskelua, Jyväskylän liikuntatieteellistä, jopa bioteknologiaa... Mikään muista vaihtoehdoista ei kuitenkaan tuntunut omalta, halusin lääkäriksi (kirurgiksi tarkemmin sanoen) ja päätin antaa itselleni mahdollisuuden ja ilmoittauduin Valmennuskeskuksen "superpitkälle" kurssille, joka alkoi jo syyskuussa (2011). Olin käynyt aiemmin tapaamassa Valmennuskeskuksen kurssipäällikköä, joka kertoi kurssin sopivan hyvin "kokeiluksi", sillä sen voisi halutessaan jättää kesken parin viikon jälkeen ja maksaa vain materiaalimaksun (noin 140e jos muistan oikein) ja sehän sopi minulle! Päätin meneväni kurssille testaamaan, miltä opiskelu tuntuu ja tekeväni lopullisen päätöksen ensimmäisten kahden viikon aikana.

Varsinainen päätös hakemisesta syntyi oikeastaan jo ennen kurssin alkua. Jouduin syyskuun alussa sairaalaan kahdeksi viikoksi aivolaskimotukoksen takia. Toivuttuani pahimmasta järkytyksestä, lääkepöllystä ja kivusta aloin tarkkailla entistä enemmän sairaalan arkea. Oma lääkärini oli todella mukava ja kannustava ja osastolla ollessani tajusin todella haluavani lääkäriksi. Päätin yrittää tosissani ja heti sairaalasta päästyäni kurssi alkoi.

Hyväksi onnekseni samalle kurssille sattui tulemaan yläasteaikainen hyvä kaverini. Olimme puhuneet kesällä yhdessä lääkiksestä ja kumpikin mietti vielä silloin hakemista ja oli tosi hauska ja ihana sattuma, että oisuimme samalle kurssille! Hänestä tuli minulle koko 8 kuukauden ajaksi korvaamaton tuki ja turva. Opiskelimme yhdessä, keskustelimme vaikeista aiheista, opetimme toisiamme (hän hallitsi kemian ja fysiikkaa, minä puolestaan bilsaa) ja purimme lukuahdistusta yhteisillä lounastauoilla, leffailloilla ja pitkillä tekstiviestimaratoneilla (tekstailimme päivittäin useita kertoja). Olimme yhdessä monta tuntia viikossa. Onneksi olemme aina olleet opiskelijoina hyvin samanlaisia, joten yhteistyö sujui ongelmitta. En tosiaan tiedä olisinko selviytynyt koko vuodesta ilman häntä!

Vuoden 2011 loppuun asti seurasin aika pitkälti kurssin aikataulua. Tein aina annetut kotitehtävät, tein muistiinpanoja tunneilla ja kertasin opitut asiat kurssimateriaaleista. Kun tieto Galenoksen poisjäämisestä vahvistui, saimme ihan uudet materiaalit. Säilytin kuitenkin myös vanhat materiaalit ja käytinkin niitä myöhemmin keväällä, lähinnä extratiedon saamiseksi. Luin 5-6 päivää viikossa noin 3-5 tuntia per päivä. Aluksi energiaa kului kauheasti asioiden ymmärtämiseen. Yksinkertaisetkin jutut tuottivat tuskaa ja laskuja sai jauhaa pitkään ja hartaasti. Kävin syksyllä myös Eiran aikuislukiossa muutamilla kemian ja fysiikan kursseilla, mutta aikaa ei juuri jäänyt kursseilla panostamiseen (treenasin tosiaan tavoitteellisesti sitä käsipalloa) joten kävin siellä lähinnä kuuntelemassa opetusta. En juurikaan huomannut hyötyväni aikuislukiosta, joten lopetin siellä käymisen ja aloin lukea fysiikan ja kemian kurssikirjoja itsenäisesti. Fysiikassa luin Physica-sarjaa ja kemiassa Kemistiä (en kyllä suosittele!) ja Moolia. En lukenut vielä lainkaan bilsaa.

Jouluna lomailin kunnolla ja lähdin uudeksi vuodeksi Rukalle kavereiden kanssa. Sanomattakin selvää, että kirjat jäivät täysin sillä viikolla pölyttymään kaappiin :D Mutta loma oli ansaittu ja ehdottomasti tarpeen! Uuden vuoden jälkeen aloitin uudella tarmolla lukemisen ja aloin myös kasvattaa viikkotuntejani, aluksi noin 4-6 tuntiin päivässä ja kevään aikana vähitellen 6-8,5 tuntiin päivässä. Tämä aika oli siis itsenäistä opiskelua, valmennuskurssia oli lisäksi 2-3 kertaa viikossa 2,5-4,5 tuntia kerrallaan, joten kokonaisopiskelumäärä per viikko oli lopussa 40-45 tuntia. Pidin viikossa aina yhden täysin lukuvapaan päivän ja yhden kevennetyn päivän, jolloin tein esimerkiksi vanhan valintakokeen. Vaikka luulisi ettei vanhoista valintakokeista ole enää hyötyä Galenoksen poisjäämisen takia, olen sitä mieltä, että niitä kannattaa kyllä laskea. Monissa kokeissa on tehtäviä, jotka ratkeavat pelkällä lukion oppimäärällä ja lisäksi on paljon tehtäviä, joihin pystyy vastaamaan ainakin jotakin. Lisäksi oppii tuntemaan valintakokeiden luonteen, käyttämään aikansa viisaasti ja olemaan tarkka kysymysten ja aineistojen kanssa.


Tauotin lukemista säännöllisesti ja pyrin syömään hyvin ja terveellisesti. Kävin treeneissä koko lukemisen ajan, lukuunottamatta aikaa jolloin olin loukkaantuneena (nilkan nivelsiteiden repeämä) tai urheilukiellossa (sairaalakäyntien jälkeen). Viikonloppuisin näin kavereita ja poikaystävääni ja yritin rentoutua. Pidin välillä pieniä "minilomia" lukemisesta, esimerkiksi vappuna. Aloitin bilsan lukemisen helmikuussa ja käytin kirjasarjana BIOS:ta ja lisäksi minulla oli Biologia-sarjan ihmisen biologian (BI4) kirja. Luin myös silloin tällen IFA:a (Ihmisen fysiologia ja anatomia) lähinnä "kevyenä" viikonloppulukemisena :D Loppuviikosta tein itselleni aina lukusuunnitelman seuraavalle viikolle, johon suunnittelin mitä ainetta aion lukea ja mitä tehtäviä tehdä. Suunnitelma ei ollut koskaan kovin tarkka, vaan lähinnä mallia: Ma - BILSA: 2 ajatuskarttaa + lukemista + tehtäviä. Kuluneen päivän jälkeen vedin aina yli ne asiat, jotka olin sen päivän aikana ehtinyt tehdä, jotta näkisin, mitä kaikkea viikolla olisi vielä tehtävä. Tein bilsasta paljon käsitekarttoja kaikista tärkeistä kokonaisuuksista. Tein myös kemiasta muutaman käsitekartan. Opettelin kaikki kaavat ulkoa (no en nyt IHAN kaikkia, mutta kaikki ne jotka koin hyödyllisiksi). Laskiessani merkkasin aina ylös vaikeat tehtävät ja tein niitä myöhemmin uudestaan. Saimme kurssilta myös soveltavia lisätehtäviä, joissa oli mukana vanhoja koetehtäviä sekä muita samantyyppisiä integroituja tehtäviä. Laskin kaikki nämä lisätehtävät, lisäksi laskin vanhoja valintakokeita (muistaakseni joku 5 koetta yhteensä, eli en kovin paljoa) ja luin uusien kurssimateriaalien lisäksi vanhoja Galenos-ajan materiaaleja, painopiste kuitenkin lukion oppimäärässä.
Lomapäivinä tuli tehtyä kaikenlaista, monien vuosien jälkeen iski myös maalaushimo!

Kokeeseen menin hieman hermostuneena, mutta luottavaisena. En lukenut lainkaan koetta edeltävänä päivänä vaan keskityin pitämään ajatukseni poissa tulevasta päivästä. Nukuin hyvin ja pakotin itseni syömään aamulla (verensokerit ylös! juoda ei kannata kovin paljoa). Koepaikkani oli metsätalo, joten tulin bussilla Kamppiin, mistä kävelin koepaikalle (ne jotka eivät tiedä, metsätalo sijaitsee lähellä Kaisaniemen metristä!). Olin hyvissä ajoin paikalla, kävin vessassa täyttämässä juomapullon ja istuskelin salin oven edessä ja odottelin suht rauhallisin mielin. Eväinä minulla oli omena, suklaata ja leipä (jota en koskaan syönyt) ja mukana oli tietysti myös ajokortti, laskin ja kirjoitusvälineet. Menin heti ensimmäisten joukossa sisään ja pääsin istumaan eturiviin, mihin halusinkin, sillä siellä ei tarvitse katsella muita hakijoita. Koeaika hurahti nopeasti, mutta ehdin kuitenkin tehdä kaikki tehtävät, vaikka ensimmäisen tehtävän monivalinta menikin vähän lottoamiseksi =) Kokeen jälkeen olo oli huojentunut mutta myös ahdistunut. En halunnut missään nimessä mennä katsomaan oikeita vastauksia, joten yritin työntää koko kokeen pois mielestä tulosten julkaisuun asti. Ja tässä sitä nyt ollaan, kirjoilla Helsingin Yliopistossa ja elämä hymyilee! :) Syyskuuta odotellessa..

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Vinkkejä hakijoille!

Hellureei!

Ajattelin hieman jakaa omia neuvojani ja hyväksi havaittuja tapoja tuleville hakijoille siitä, kuinka pärjätä pääsykokeessa. Varmasti monia lääkikseen pyrkiviä kiinnostaa kuulla erilaisista keinoista opiskella kokeessa vaadittuja asioita. Jokainen lääkisopiskelija on selvittänyt tiensä kouluun omalla tavallaan, eikä ole olemassa mitään yhtä oikeaa keinoa, vaan jokaisen on löydettävä sellainen opiskelurytmi ja -tyyli, jotka sopivat itselle. Varmasti moni pääsykokeeseen lukeva (kuten minäkin vielä muutama kuukausi sitten :D ) painii sellaisten kysymysten kanssa, kuten "luenko riittävästi?", "ehdinkö oppia kaiken ajoissa?", "mitä jos kokeessa tuleekin totaalinen black out enkä muista mitään?", "kestänkö jännityksen ennen koetta ja sen aikana, vai jäädynkö täysin ja pilaan mahdollisuuteni?". Vaikka tiedostaisi lukevansa monta tuntia viikossa ja oppivansa asioita hyvin, epävarmuus iskee silti aika ajoin. Paniikki kasvaa eksponentiaalisesti lukupäivien vähentyessä, mutta hermot tulisi silti pitää hallinnassa, jotta energia riittää loppupuristukseen asti. Ensimmäinen vinkki: PIDÄ PÄÄ KYLMÄNÄ! Turha stressi ja murehtiminen haittaavat oppimista ja jaksamista, joten pyri tekemään kaikkesi pitääksesi pelko ja ahdistus loitolla. Käytännössä tämä tarkoittaa siis riittävästi lepoa (omalla kohdallani tämä tarkoitti joka ilta omaa aikaa + yksi täysin lukuvapaa päivä), terveellistä ravintoa riittävästi, sekä liikuntaa. Välillä on hyvä myös herkutella, mutta liika on liikaa! Jatkuva sokerin pupeltaminen ole keholle saati sitten mielelle hyväksi. Ei siis kirjastoon eväiksi karkkipussia ja energiajuomia. Liikunnan monia terveysvaikutuksia tuskin tarvinnee esitellä sen kummemmin, fyysisten etujen lisäksi "pään tuulettaminen" esim. lenkillä tekee oikeasti vain hyvää! Urheilin itse tavoitteellisesti (pelaan käsipalloa) 4-7 kertaa viikossa koko lukemisen ajan ja voin täysin rehellisesti sanoa, että ilman treenejä olisin tuskin kestänyt koko 8 kuukautta. Kunnolla treenatessa ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan suoritukseen, jolloin kaikki stressi, ahdistus ja paniikki vain yksinkertaisesti katoavat mielestä ainakin joksikin aikaa ja olo virkistyy huomattavasti (+ uni maittaa paremmin --> stressi laskee ennestään =) )

Koska pitkäaikainen stressi on pahaksi, se kannattaa pyrkiä eliminoimaan heti kättelyssä. Toinen vinkki: TEE LUKUSUUNNITELMA! Sen ei tarvitse (eikä mielestäni edes tule) olla millintarkka kuvaus jokaisesta tulevasta lukupäivästä itse kokeeseen asti, vaan pikemminkin suuntaa (ja joustoa) antava kuvaus tulevasta urakasta. Kun olet jo heti alussa luonut jonkinlaisen suunnitelman siitä, milloin käyt mitkäkin asiat läpi ja kuinka paljon käytät niihin aikaa, pystyt jatkossa keskittymään itse lukemiseen, eikä sinun tarvitse vatvoa sitä, riittääkö aika kaikkeen tarvittavaan. Jos suunnitelma ei ole liian tarkka, siinä on myös pelivaraa. Itse tein kerratessani aina sunnuntaina seuraavalle viikolle lukusuunnitelman, jota pystyin muokkaamaan tarvittaessa muiden menojeni mukaan (lukujeni alussa seurasin valmennuskurssin aikataulua, kirjoitan tästä lisää myöhemmin!). Kannattaa myös merkitä lukusuunnitelmaan kaikki mitä olet ehtinyt sinä päivänä tehdä, näin osaat jatkossa luoda realistisempia suunnitelmia päiviisi ja opit tuntemaan oman opiskelu "maksimisi". Muista, että vaikeat asiat vaativat enemmän aikaa tullakseen ymmärretyiksi ja kertaus on opintojen äiti =)

Kolmas vinkki: UNOHDA KIRJA KERRALLAAN -AJATTELU! Lääkiksen valintakoe on soveltava ja siinä menestyäkseen on asioita pystyttävä yhdistelemään eri aineiden ja kirjojen välillä. Älä opettele asioita aina vain yhdestä kirjasta kerrallaan (tiedäthän, aloitat ykköskirjasta, etenet kakkoseen ja sitten kolmoseen sen sijaan, että opettelisit asiat aihealueittain yhdistelemällä eri kirjojen tietoja!).Teen ajatuskarttoja, joihin kokoat kaiken samasta aiheesta löytämäsi tiedon samalle aukeamalle. Yhdistele aineita, kemia ja bilsa ovat monin paikoin kytkeytyneet toisiinsa, samoin kemia ja fysiikka.

Neljäs (ja tärkein) vinkki: KESKITY ASIOIDEN YMMÄRTÄMISEEN! Älä missään nimessä sorru "hauki on kala" tyyppiseen ulkoa opetteluun, sillä tietoa on valtavasti eikä kaikkea voi mitenkään muistaa ulkoa. Bilsan osaaminen on pitkälti asioiden muistamisesta kiinni, mutta kemma ja fyssa eivät vaadi paljoakaan muistamista, kunhan on ymmärtänyt asiat niin, että osaa soveltaa omia tietojaan. Pohdi itseksesi, miksi eri ilmiöt tapahtuvat omalla tavallaan. Pyri löytämään syitä ja seurauksia eri tapahtumille. Esimerkkinä fysiikasta kaasun tilavuuden laajeneminen lämpötilan noustessa: kun lämpötila nousee, kaasun rakenneosasten liike-energia kasvaa -> rakenneosaset törmäävät astian seinämiin suuremmalla nopeudella -> paine kasvaa -> astia laajenee. Ymmärtäminen on ulkomuistia hyödyllisempää myös siksi, että ymmärrettyäsi jonkin asian perin pohjaisesti, voit oikeastaan unohtaa sen! Kun olet ymmärtänyt, että lämpö on rakenneosasten liikettä voit tarvittaessa päätellä, mitä kaasulle tapahtuu lämpötilan noustessa. Kaavojakaan ei tarvitse opetella hiki hatussa kun on ymmärtänyt ilmiön idean, silloin kaavan voi hätätilanteessa vaikka johtaa kokeessa (kaavat kannattaa silti osata ulkoa, ihan vaikka vain ajankäytön vuoksi ;) )

Voisin väittää, että lähes kaikki hakijat käyttävät ihan turhaan aikaa ja energiaa itsensä vertailuun ja muiden hakijoiden arvioimiseen. Itse luin pääasiassa kotona, mutta aina välillä kirjastossa käydessäni en voinut olla huomaamatta näitä muiden "kyylääjiä" jotka tuntuvat käyttävän puolet ajastaan muiden tarkkailuun oman opiskelun sijaan. Viides vinkki: UPPOUDU OMAAN TEKEMISEEN! Olet pyrkimässä lääkikseen itseäsi  (ja vain itseäsi) varten joten unohda itsesi vertaaminen muihin. Älä stressaa tunneista, laatu korvaa määrän. Lukemiseen on panostettava ja laitettava aikaa, mutta päivässä on turha tähdätä kaksinumeroisiin tuntimääriin: 6-8 h/päivä riittää mainiosti. Älä välitä niistä, jotka vaahtoavat lukevansa 12h päivässä, todennäköisesti noista 12 tunnista vain vähän reilu puolet ovat tehokkaita. Kun luet, lue kunnolla. Tee opiskelusta ykkösprioriteettisi. Paneudu tekstiin, sulje kaikki muu ulkopuolelle. Jos kirjastossa on meluisaa, hanki korvatulpat. Muista tauottaa lukemista!!! Liian pitkään jatkunut lukuputki kostautuu vielä myöhemmin. Kävele tauoilla ja haukkaa raitista ilmaan. Juo riittävästi vettä ja syö tasaisesti pitkin päivää. Älä myöskään hengaile netin lääkispalstoilla (lue: älyvuodossa) liikaa, varsinkaan jos saat siitä stressiä. Itse en käynyt kertaakaan pyrkimiseni aikana lukemassa mitään muiden pyrkijöiden kirjoituksia ja hyvä niin, sillä netissä voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa vaikka vaan kiusatakseen muita. Blokkaa kaikki häiriötekijät ulkopuolelle.

Viimeisenä, muttei lainkaan vähäisimpänä Kuudes vinkki: HANKI STUDY BUDDY TAI MENE VALMENNUSKURSSILLE! Yksin suuresta luku-urakasta selviytyminen on vaikeaa, lähes mahdotonta. Jokainen pyrkiä on jossakin vaiheessa epätoivon partaalla ja välillä iskee järjetön ahdistus ja paha olo ja jopa luovuttaminen saattaa käväistä mielessä. Valmennuskurssilta saat vertaistukea muilta hakijoilta sekä neuvoja ja kannustusta kokeneilta opettajilta. Yhdessä opiskelu motivoi jaksamaan paremmin ja vaikeita asioita voi pohtia yhdessä. Opiskelukavereilla voi olla eri vahvuudet, jolloin he voivat auttaa toinen toistaan (opettaminen toiselle on yksi parhaista tavoista oppia itse!) ja myös kuulustella toisiaan. Pidä kuitenkin huoli, että opiskelukaverillasi on sama käsitys siitä, miten opiskella. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin istua kaverin vieressä, joka höpöttää omista jutuistaan koko luennon ajan kun itse haluaisi keskittyä opetukseen. Osaa olla myös itsekäs, opiskelet itseäsi varten. Älä kanna vastuuta laiskasta kaveristasi.

Siinä on nyt muutamia vinkkejä koottuna tuleville hakijoille, toivottavasti edes joku joskus saa niistä jotakin hyötyä! :) Joku voi olla täysin eri mieltä kanssani siitä, miten kokeeseen tulisi valmistautua ja silti päästä sisään. Oppiminen, kuten me ihmisetkin, on yksilöllistä. On vain löydettävä se itselleen oikea tapa. Työtä on tehtävä, sillä mitään ei saa ilmaiseksi. Uskokaa itseenne, usko omaan tekemiseen on avain onnistumiseen! On vaikea motivoida itseään lukemaan jos ajatus onnistumisesta tuntuu täysin mahdottomalta. Antakaa itsellenne lupa unelmoida - vielä minä onnistun!

Ensi kerralla kerron tarkemmin omasta haku-urakastani, jos kellään on mitään kysymyksiä, niin kysykää rohkeasti!

Loppuun vielä vähän kesäisiä mökkifiilistelyjä - ihana auringonlasku vai mitä? :)

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Ekaa kertaa kynän varressa

Moikka!

Koska tämä on ensimmäinen blogitekstini ikinä, olisi ehkä hyvä kertoa hieman, mistä sain ajatuksen oman blogin aloittamisesta. Pyrkiessäni itse lääkikseen (2012) yritin etsiä netistä tietoa lääkiksessä opiskelusta, lähinnä oman motivaation buustaukseksi. Erityisesti kaipasin opiskelijoiden kirjoittamia tekstejä heidän kokemuksistaan ja mielipiteitä opiskelusta ja opiskelijaelämästä. Muutamaa blogia ja keskustelua lukuunottamatta en kuitenkaan löytänyt etsimääni (voi toki johtua myös huonoista hakusanoista tai tuurista?) ja päätin, että jos pääsisin keväällä sisään lääkikseen, aloittaisin oman blogini lääkiksessä opiskelusta, ihan vaan siltä varalta että joskus joku lääkikseen haluava kaipaa tietoa opiskelusta yms. (kuten minä viime vuonna) hän ehkä löytäisi tämän blogin ja saisi edes pientä kuvaa siitä, mikä koulussa odottaa. Ja toivottavasti myös lisää motivaatiota omaan lukemiseen =)

Kerron nyt vähän itsestäni tähän alkuun!

Olen siis 20-vuotias nuori naisen alku Helsingistä. Valmistuin lukiosta keväällä 2011 täysin tietämättömänä siitä, mitä haluaisin tulevaisuudessa opiskella. Olin kiinnostunut lääkiksestä ja lääkärin ammatista jo ihan pikkutyttönä, mutta olin varsin tietoinen sen edellyttämästä tietomäärästä. Lukiossa en opiskellut pakollisten kurssien lisäksi lainkaan kemiaa tai fysiikkaa ("minustahan ei mitään lääkäriä tule kuitenkaan" -tyhmä minä :D ) joten pohjatietoni kokeeseen olivat aika olemattomat. Olin kuitenkin opiskellut bilsaa ja kirjoitinkin sen YO-kirjoituksissa ja sain siitä Laudaturin (sanomattakin selvää, että kyseessä oli yksi lempiaineistani!). Silloin elettiin kuitenkin vielä sitä aikaa, jolloin Galenoksen poistumisesta ei vielä tiedetty, joten en uskonut bilsan opinnoistani olevan juurikaan apua. Pitkään harkitsinkin suuntautumista biologian alalle, mutta ekologia ja kasvitieto eivät jaksaneet kyllä yhtään kiinnostaa. Harkitsin myös terveystieteiden opiskelua, sekä oikista, mutta mikään niistä ei tuntunut hyvältä, omalta ratkaisulta. Lääkis kummitteli mielessä, mutta pelkäsin sitä lukumäärää, epäonnistumista, jatkuvaa pyrkimistä...

Kesän asiaa mietittyäni päätin yrittää lääkistä, sittenpähän sitä tietäisi, mihin omat rahkeet riittää. Ilmoittauduin Valmennuskeskuksen pitkälle valmennuskurssille, joka alkoi jo syyskuussa 2011. Ajattelin, että pitkä kurssi antaisi parhaat valmiudet fysiikan ja kemian oppimäärien sisäistämiseen, jotta aikaa jäisi myös Galenoksen opiskelulle. Olin kuitenkin edelleen hieman epävarma siitä, haluanko lääkikseen tarpeeksi jaksaakseni raskaan pyrkimisen. Syyskuun alussa jouduin itse sairaalaan kahdeksi viikoksi, ja siellä ollessani tajusin todella haluavani lääkäriksi. Kun katselin päivittäin sairaalan elämää motivaationi kohosi pilviin ja puhkuin intoa päästä aloittamaan. Päätin uskoa itseeni, olen aina ollut hyvä oppilas, joten kyllä tämäkin onnistuu. Kun pääsin sairaalasta, valmennuskurssi alkoi ja siitä alkoi 8 kuukautta kestänyt lukeminen, joka huipentui pääsykokeeseen. Ja kesäkuun lopussa tuli kutsu opiskelemaan Helsingin lääketieteelliseen tiedekuntaan! :) Se jos joku on loistava esimerkki siitä, että kovalla työnteolla pääsee vaikka läpi harmaan kiven, vaikka oli toki matkassa ripaus onneakin, Galenoksen poisjääminen helpotti omalla kohdallani pyrkimistä huomattavasti! 

Jatkan juttua pyrkimisestä tarkemmin myöhemmissä postauksissa, Hejdå!