perjantai 16. marraskuuta 2012

Tänään on hyvä päivä

Päivän sana (tai oikeastaan hymiö) on tässä ---> :)))))) Syy? Biokemian tentistä huikeat 24 yhteispistettä (maksimiyhteispisteet 26, joista 24 tentistä, 1 onnistuneista pistareista ja 1 vapaavalintaisten kotitehtävien tekemisestä). Is this a dream or what?! Parhaat yhteispisteet tentistä oli 25, joten vielä voi parantaa ens kerralla (vitsi vitsi, oon oikeasti ihan taivaissa jo nyt!!). Tää oli kyllä paras uutinen pitkään aikaan ja antoi itseluottamusta ja ennen kaikkea uskoa omaan tekemiseen. Ihana huomata, että vaikeuksista huolimatta voi saavuttaa loistavia tuloksia, kunhan jaksaa vaan yrittää. Oikeastaan vaikeudet ovat vain hyväksi, koska kun joutuu todella taistelemaan ja tekemään töitä haluamansa eteen tuntuu menestys kaksinverroin paremmalta. Kunhan muistaa, ettei epäonnistuminen ole maailman loppu (aina pääsee uusintaan!)

Ja muuta kivaa on tulossa, nimittäin ensi perjantaina meidän ryhmä lähtee nallelääkäreiksi päiväkotiin! Meillä on lääkiksessä sellainen vapaaehtoinen projekti nimeltään Nallelääkärit ja sen tarkoituksena on sekä opettaa lääketieteen opiskelijaa kohtaamaan lapsipotilas että antaa lapsille kokemusta siitä, miten lääkärin vastaanotolla toimitaan ja mahdollisesti vähentää lääkäripelkoa. Homma on siis antoisaa molemmille osapuolille. Me nallelääkärit menemme siis pitämään vastaanottoa, johon lapset saavat tuoda omia lelujaan hoidettaviksi. Odotan jo ihan hirveästi perjantaita! :) Lapset on ihan parhaita, kävin oikeastaan koko viime vuoden pitämässä käsipallotunteja ala-asteikäisille lapsille eri kouluissa ja tykkäsin siitä tosi paljon. Ja kieltämättä myös ajatus omasta vastaanotosta houkuttelee. Toisaalta perjantaina meillä on myös histologian tentti, joka kuumottaa jo ihan kivasti. Viikonloppuna pitäisi ehtiä lukea rusto- ja luukudoksesta ja kerrata vanhoja asioita, mutta toisaalta myös levätä! Ajankäytön suunnittelu on ehkä yksi tärkeimmistä taidoista lääkiksessä, kuten tänä syksynä on huomattu..

Ja NIIN, niistä spurgusitseistä sen verran, että oli muuten ihan superhauskat bileet! :D Tuli hirveä hinku päästä taas uudestaan sitsaamaan (ja ne laulut soi päässä edelleen). Sitsit ovat siis (yleensä) vähän hienompaa pukeutumista edellyttävät juhlat, joissa istutaan pöydissä, syödään ruokaa, juodaan ja lauletaan juomalauluja. Sitsejä järjestetään oikeastaan jatkuvalla syötöllä, joten vaikka missaisikin yhdet, niin aina ehtiin sitten seuraaviin tai sitä seuraaviin mukaan :) Varsinaisen sitsaus-osuuden jälkeen alkaa jatkot, joissa luonnollisesti juodaan lisää ja tanssitaan aamuun asti. Tämän kurssin vakiobiisiksi on jo muodostunut PSY:n Gangnam Style ja se onkin tanssi, jonka kaikki osaavat tanssia :DD Suosittelen kyllä sitsejä kaikille! Holittomuus ei todellakaan ole este osallistumiselle, jos vaan jaksaa humalaisten ihmisten seurassa :)


En oo muistanutkaan mainita aikaisemmin, että oon tänä vuonna sillä samalla valmennuskurssilla tutorina (Valmennuskeskus, syyskuun kurssi) millä olin itse viime vuonna kurssilaisena, joten jo ihan tutorin velvollisuudesta voisin tehdä päivityksen, jossa vastailen monia askarruttaneisiin kysymyksiin. Olen huomannut, että samat kysymykset toistuvat aika paljon, joten toivottavasti mahdollisimman moni lukija hyötyy! Ideana onkin se, että jos sinua askarruttaa jokin asia, haluat vastauksen sinua piinaavaan kysymykseen tai tarvitset neuvoja pääsykoetta, pyrkimistä tai opiskelua koskien (miksei muutakin) LÄHETÄ KYSYMYKSESI KOMMENTTINA TÄHÄN POSTAUKSEEN. Miksi jäädä yksin ongelman kanssa, kun voi myös kysyä, vai mitä ? :)


HUOM! Tästä eteenpäin myös anonyymit lukijat pystyvät kommentoimaan tekstejä (kiitos vinkistä eräälle lukijalle!). Ei ollut mitenkään tarkoitus suosia rekisteröityneitä käyttäjiä, oon vaan tosiaan aika tumpelo tän kanssa :D Lisää kysymyksiä vaan, kun enää rekisteröintipakkoakaan ei ole! :)

torstai 8. marraskuuta 2012

Mixed emotions

Hej på er alla!

Täällä sitä taas kirjotellaan :) Ihan ensimmäiseksi kerrottakoon, että selvisin verikokeesta, mutta kyseessä ei ollutkaan laskimonäyte kyynärtaipeesta, vaan pikkuruinen sormenpäänäyte (joka oli jo silti riittävän kamala..). Teimme siis pareittain verisivelyt toisiltamme ja tarkoituksena oli saada vain ohut yksisolukerros näytelasin pintaan. Sormesta puristettu veripisara "lanattiin" toisen näytelevyn reunalla aivan henkäyksen ohueksi kerrokseksi, joka sitten jätettiin hetkeksi kuivumaan ja näitä näytteitä palataan tutkimaan myöhemmin mikroskopioissa. Koko juttu oli ohi 15 minuutissa!


Meillä on nyt siis menossa histologian jakso, eli opiskellaan sitä millaisia eri kudokset ovat ja miten ne toimivat. Kirja on huomattavasti nopealukuisempi kuin Lehninger (onneksi), mutta asiaa kyllä löytyy! Oman haasteensa opiskeluun tuo se, että eri rakenteet pitäisi periaatteessa pystyä tunnistamaan mikroskooppikuvista ja pakollisia mikroskopiointejakin meillä on muistaakseni 3. Ei siinä tunnistamisessa vielä mitään, mutta kun pitäisi muistaa että mikä solun rakenne värjäytyy minkäkinlaiseksi ja missä värissä (blaablaablaa). Meillä on PBL-istuntojen alussa aina pistari, jossa on 10 oikein/väärin väittämää. Oikeasta vastauksesta saa pisteen, väärästä miinuspisteen ja "En tiedä" -vastauksesta pyöreät nolla. Jos pärjää pistarissa riittävän hyvin, saa tenttiin lähtöpisteitä 0,25 tai 0,5. Mulla on mennyt pistarit tähän mennessä tosi hyvin, oon saanu jopa yhden pyöreän kympin! Mutta tänään se meni kyllä niin penkin alle kun voi vaan mennä.. Olin vielä lukenut koko alueen (omasta mielestä) ihan hyvin ja osasin kaikki tärkeät asiat, mutta sellaiset pikkunippelitiedot ei ollut tarttuneet mieleen niin hyvin. Tämä yhdistettynä väsymykseen ja siihen, että loppujen lopuksi veikkasin 3 kohtaa (kaikki meni väärin) ja siitähän ne tiedetyt pisteet sitten putosivat entisestään ja tulos oli 1/10. Ei onneksi sentään miinuspuolelle menty :D Mutta ei kovin lohdullista.. Ja sanotaanko, että tämä ja edellinen päivä ovat olleet vähintäänkin huonoja, joten pistariharmitus ei todellakaan paranna mieltä :( En ollut kiinnittänyt lukiessa juurikaan huomiota eri valkosoluille tyypillisiin solurakenteisiin (kuten tuman muotoon) joten ne asiat ehkä pitää sittenkin opetella, vaikka olin luullut niiden olevan enemmän "extratietoa". Ei auta kuin ottaa kirja kauniiseen käteen ja alkaa taas lukea..


Ei voi kyllä muuta sanoa, kun että lukeminen ei lääkiksessä lopu koskaan! Vaikka kuinka tuntisi itsensä valmistautuneeksi, niin aina jokin asia unohtuu. Masentavinta on se, että siellä on oikeasti niitä superihmisiä, jotka jotenkin käsittämättömällä tavalla ehtivät aina lukemaan kaiken (ja oikeasti osaavat myös kaiken lukemansa!) ja muistavat ihan ihmeellisiä pikku yksityiskohtia luennoilta. Tottakai itsekin voisi lukea paljon enemmän, sillä ei nämä omat tuntimäärät vielä ole mitään järin suuria, mutta koko ajan on ohjelmassa jotakin, joka vie aikaa lukemiselta. Tapahtumia, juhlia, treenejä, kavereita, perheiltoja ja mitä ikinä onkaan. Miten nämä "yli-ihmiset" järjestävät tämän kaiken? Mistä se aika otetaan? Sen olen kyllä huomannut, vaikka en itsekään mikään kovin aktiivinen juhlija ole, että monet jotka osaavat kaiken lukemansa, eivät käy opiskelijariennoissa niin paljon (mikä on tietysti ihan loogista) mutta entäs sitten muu sosiaalielämä ? En minä ainakaan ole valmis luopumaan kavereista ja urheilusta lukemisen takia, enkä edes usko siihen, että se olisi välttämätöntä! Olen niin kilpailuhenkinen, että haluan kuitenkin pärjätä koulussa ja tuntea osaavani, joten kun pienikin epäonnistuminen tulee vastaan, niin sitä ollaan heti leuka rinnassa ja mieli mustana. Ehkä tämä on sitten vain hyväksyttävä, että koskaan ei voi osata ja muistaa ihan kaikkea ja välillä täytyy myös epäonnistua, mutta se vaan tuntuu niin vaikealta... Loppujen lopuksi vain tentti on se, jolla on väliä (kunhan pakolliset opinnot on suoritettuina) ja tässä vaiheessa riittää kun hallitsee isommat kokonaisuudet ja pänttää yksityiskohdat sitten myöhemmin. Mutta harmittaa silti. Ja ÄRSYTTÄÄ. Miksen minä opi yhtä hyvin kuin jotkut muut?


Mutta asiasta kukkaruukkuun ja suunta kohti positiivisia ajatuksia, meillä on tänään alfojen ekat omat sitsit! Ja ne pidetään lääkiksen kerhohuoneella Euphorialla, joka on vasta remontoitu. Kyseessä on vielä kaverisitsit, eli jokainen osallistuja saa tuoda mukanaan yhden avecin halutessaan. Parasta sitseissä on kuitenkin se, että teemana on SPURGU :DD Kerrankin juhlat, joihin ei tarvitse laittautua! Ainut harmi on se, että mulla ei ole vielä omaa laulukirjaa :( Mutta eiköhän sieltä jostain löydy joku, joka mielellään neuvoo vasta-alkajaa, kyseessä on nimittäin mun ensimmäiset sitsit! :)