sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Just breathe

Hellurei!

Taas yks lukukausi oli siinä! Tentti oli perjantaina ja meni oikein mukavasti ja samalla tuli tulokset myös svekemistä ja pääsin hyvillä pisteillä läpi, joten nyt on erittäin kivaa lomailla seuraavat kolme viikkoo :)

Oon nyt jo perheen kanssa Iisalmessa viettämässä perinnejoulua :) Mun lomasuunnitelmiin kuuluu myös matka Teneriffalle, paljon hyvää ruokaa ja lepoa (!!). Otin mukaan tänne mökille luettavaks 4 kirjaa, lisäksi löytyy vanha VHS-laite ja ihania Disney-videoita, kuten Leijonakuningas ja Aladdin (molemmat mun suuria suosikkeja). Otin kans tavotteeks kattoo joka ilta yhen Taru sormusten herrasta -leffan, ja eilen alotinki tän projektin jo katsomalla Sormuksen ritarit :) Oon vähän flunssanen muutenkin (saattaa kans johtua hepatiittirokotteesta, jonka sain tällä viikolla), joten nyt haluun vaan parantua, että jaksan sit juoksennella kanarian auringossa!

Kuva

Tavoitteena on ottaa vähintään yhtä rennosti :)

Halusin toivottaa kaikille teille lukijoille jo nyt hyvää joulua, sillä en tuu varmaankaan kirjottelemaan mitään nyt pariin viikkoon. Saatan ehkä päivitellä kuulumisia etelänmatkan jälkeen, oon tulossa Suomeen sopivasti ennen lääkäripäiviä (oon menossa sinne töihin yheks aamupäiväks). Voin sit samalla kertoo et kävinkö testaamassa tuseeraus-simulaattoria, mikä multa jäi väliin viime vuonna! Intubointi kiinnostais myös :)

Terkkuja sängynpohjalta!

Hyvää Joulua!

perjantai 13. joulukuuta 2013

all the little things


Moi taas!

Nyt on tasan viikko aikaa YMPESUPU:n tenttiin, tuntuu kyl siltä etten osaa yhtään mitään :D hahhah pikkasen on lukumotivaatio kärsiny tälleen just ennen lomaa! Yritän nyt skarppaa tän lopun ja vetästä sen tentin kunnialla läpi nii pääsee sit hyvillä mielin joulun viettoon. Kunnianhimoisena suunnitelmana olis kahlata kaikki luentoslaidit (tai edes puolet niistä..) läpi ja sit kerrata kaikki mun tekemät farmistehtävät, jotka toimii hyvinä tiivistelminä. Mähän en oo siis käyny yhelläkään luennolla tän jakson aikana ja oon noi tehtävätki rykässy aika puolihuolimattomasti joten tehtävää riittää :D Saatiin tänään peban avauksessa ensimmäistä kertaa laskutehtäviä kotiin! Kyseessä on säteilylaskuja, pitää esimerkiksi laskee jotakin ekvivalenttiannoksia ja muuta. Oon kyllä niin huolella unohtanu koko säteilyfysiikan lukion puolelta, että pitänee jostain kaivella sen ajan muistiinpanot esiin ja vähän kertailla niitä! Tenttiinki voi kuulemma tulla jokin lasku ja toivottavasti tuleekin, koska siitä saa helposti kasaan paljon pisteitä jos vaan onnistuu (toisaalta sit on kans pakko onnistua :D). Kyl ne sieltä tulee, kun muistelee! Yllätyin itsekin pebassa tänään, kun osasin kertoa, miksi alfasäteilylähde on vaarallisempaa nieltynä kuin gammasäteilylähde (joojoo pikkujuttuja, mutta kuitenkin!) eli selvästikkään ihan kaikki opittu ei oo haihtunu vielä päästä :)

Tuntuupa hurjalta, että on jo joulu! Enää muutama hassu kuukausi ja on taas kesäloma ja sit musta tulee lääketieteen kandi!! Aika vaan lentää ohitse hirveetä vauhtia ja välillä se alkaa oikeesti vähän ahdistaa. Pari vuotta sitten, kun olin sairaalassa sen laskimotukoksen takia, tajusin oikeasti sen, miten paljon elämällä on mulle vielä annettavana. Päästyäni kotiin halusin vain päästä ulos tekemään lumipalloja ja katsomaan tähtiä öisellä taivaalla, nähdä kavereita, maalata tauluja ja vain riemuita siitä, että oon kunnossa ja pystyn liikkumaan, puhumaan, näkemään, tuntemaan… Silloin päätin myös, etten koskaan halua suorittaa elämää, vaan oikeasti nauttia siitä. Miettikää nyt miten tylsää olisi, jos kuolisi joskus 30-vuotiaana eikä olisi ehtinyt tehdä oikeastaan mitään, mistä on unelmoinut!

Kyllähän työ ja opiskelukin voivat antaa paljon. Olen saanut niin paljon hyviä kokemuksia ja muistoja ala-asteelta tähän päivään asti ja nekin ovat kasvattaneet mua ihmisenä. Mutta se, että keskittyy aina vain suorittamaan sen takia, että voisi sanoa olevansa paras, ei ole mua varten. Jaksoin pakertaa sen 8 kuukautta pääsykokeeseen, koska mun unelmana oli opiskella lääkäriksi. Olisinko lähtenyt samaan urakkaan pelkän statusarvon tai rahan vuoksi? Todennäköisesti en.

Elämän pieniä isoja hetkiä: kesällä kalassa :)

Tasapainottelu omien halujen ja mielitekojen, sekä velvollisuuksien välillä voi olla yllättävän vaikeaa. Jos haluaa matkustella ja nähdä maailmaa, on ensin hankittava rahaa tekemällä töitä sen eteen. Jos haluaa työn, josta oikeasti pitää, on usein tehtävä työtä ensin koulutuksen tai työpaikan eteen. Mikään ei tule ilmaiseksi. Siksi myös mun oli helppo haksahtaa suorittamaan omaa elämää. Mutta mitä sitten, kun oma aika koittaa ja taskussa ei olekaan kuin kasa hienoja meriittejä ja tutkintoja? Onhan se nyt tylsää jäädä ikuisesti neljän seinän sisälle ja kokoushuoneisiin pönöttämään, kun voisi hankkia erilaisia kokemuksia ja nähdä maailmaa.

Olin kesällä töissä henkilökohtaisena avustajana ja tykkäsin siitä todella paljon. Ehdottomasti parasta oli nähdä kuinka pienet asiat tuottivat asiakkailleni iloa. Se, että sai istua rauhassa meren äärellä katselemassa aaltoja tai syödä mansikkajäätelön saattoi olla päivän kohokohta! Heidän seurassaan opin myös itse arvostamaan elämän pieniä iloja, aivan kuten kaksi vuotta sitten päästyäni kotiin sairaalasta. Siksi olenkin päättänyt suoda itselleni luvan ottaa välillä rennosti. Itselleen on annettava mahdollisuus tehdä myös haluamiaan asioita. Joka päivän ei tarvitse olla täydellinen suoritus.

Juhlittiin O:n kanssa meijän viidettä vuosipäivää
Täähän meni jo lähes filosofiseksi! :D Oon nyt vaan niin hyvällä tuulella, kun pääsen jouluksi näkemään taas ukkia ja mummia ja kaikkia muitakin savon sukulaisia ja tietysti rapsuttamaan mun rakasta eläinystävää, eli mummin ja ukin koiraa :) Ootan myös sitä, kun pakkaslumi narskuu kenkien alla ja hautuumaalla tuikkii satapäin kynttilöitä jouluaattona ja tietysti aina niin hyvää jouluruokaa..


Nyt pää pois pilvistä ja viime hetken tsemppaus näitä antimikrobilääkkeitä! 


tiistai 10. joulukuuta 2013

Helsingin lääkis: pros and cons


Pitkästä aikaa mulla on kunnolla aikaa keskittyä kirjottamiseen! Nyt sitä tekstiä sitten tulee, joten varautukaa! ;)

Svekemi on siis jo historiaa ja nyt menossa on syyslukukauden viimeinen puristus YMPESU (voiks nää kurssien lyhenteet enää kuulostaa typerämmiltä?) eli ympäristö, elimistön suojaus ja puolustus. Tää jakso kestää vaan 3 viikkoo, eli on superlyhyt! Viime viikolla vasta alotettiin ja jo ensviikon perjantaina on tentti??? Onneks luettavaa ei oo mitenkään älyttömästi, olis kyl kiva keskittyy tähän enemmänkin, kun opiskeltavana on kaikenlaisia mielenkiintosia lääkkeitä, mm. HIV-lääkkeitä, antibiootteja, malarialääkkeitä. Mut on tässä vielä tätä aikaaki ruhtinaalliset 1,5 viikkoa :D Sit alkaakin jo kauan odotettu joululoma!!! Oon aivan fiilareissa, ihana päästä vaan rentoutuu 3 viikoks. Ja kerranki oon saanu hankittua jo suurimman osan lahjoista etukäteen, joten mulla ei oo mitään stressiäkään tällä hetkellä. Oon kyllä lupautunu silti joulushoppailemaan vielä torstaina, mennään samalla testaamaan keskustan uus Starbucks :) Onhan se tosi ylihintanen, mutta kerrankos sitä eletään…

Noh anyways, oon saanu taas pari tosi hyvää postauspyyntöä ja aattelin ehdottomasti toteuttaa niistä kaikki. Ensimmäisenä ajattelin ottaa käsittelyyn Helsingin lääkiksen hyvät ja huonot puolet ja kertoo vähän, mitä mieltä oon ollu lääkisopiskelusta Helsingin Yliopistossa. Tää olis ehkä ajankohtasempi aihe keväällä yhteishaun aikaan, mut onhan näitä asioita hyvä pohtii jo etukäteen! Tein tällasen karkeen listauksen, mikä antaa vähän suuntaa mun ajatuksista ja mielipiteistä. Kohdat ei ole missään ”tärkeysjärjestyksessä”. Ottakaa huomioon myös se, että oon nähny lääkiksestä vasta prekliinisen puolen, joten en osaa sanoa kliinisestä vaiheesta juuri mitään!

Plussat
+ Helsinki on iso kaupunki (ainakin Suomen mittapuulla) ja täynnä mahdollisuuksia harrastaa, nähdä ja kokea monenlaisia juttuja. Virkistävää vaihtelua maalaisarkeen, toisaalta elämä ratikoiden ja metron keskellä voi vaatia totuttelua.
+ Hyvät kulkuyhteydet. Koululle pääsee ratikalla ja useilla busseilla monesta suunnasta.
+ PBL eli peba (problem based learning, pienryhmäopetus) pakottaa lukemaan ja tekemään töitä tasaiseen tahtiin, mikä helpottaa huomattavasti tenttiin lukemista. Pienryhmissä tutustuu myös kätevästi omiin kurssilaisiin, joihin ei välttämättä muuten tulisi pidettyä yhteyttä ja yhteishenki on ainakin mun ryhmissä ollut aina tosi hyvä!
+ Mahdollisuudet tehdä töitä kätevästi opiskelun ohella ovat hyvät. Monet mun kavereista on töissä tutkimusryhmissä tai tekee syväreitä muun opiskelun ohella. Mun käsittääkseni töiden aikataulutus on myös hyvin joustavaa!
+ Lukujärjestys ei ole täyteen dumpattu. Tarkoittaen sitä, että oma vastuu lukemisesta kasvaa, mutta toisaalta myös vapaus tehdä muutakin kuin opiskella.
+ Opiskelijaelämä on riehakasta ja tapahtumia löytyy enemmän kuin tarpeeksi! Suhteiden luominen yli tiedekuntien on helppoa.
+ Tietotekniikkaa käytetään hyväksi. Monet kirjoista on saatavissa pdf-tiedostoina, uudet opiskelijat saavat omat ipadit käyttöön, pienryhmäopetustiloissa käytössä on flatscreenit, sekä tietysti käytössä on monenlaisia sähköisiä järjestelmiä.
+ Mahdollisuus hakea Medioma-asuntoa, jotka on lääkiksen opiskelija-asuntoja ihan Meilahden lähellä.
+ Hyvät kirjastot, etenkin Terkko on ihana :) Lisäksi lääkisopiskelijoilla on oma tila Terkon alakerrassa.
+ Unisport ihan koulun vieressä ja vuosikortin saa alle 100 eurolla!
+ Ihmiset on tosi mukavia :)

Miinukset
- Lukemista on paljon ja monesti ihan liikaa. Monilla luennoilla on ihan älyttömästi tietoa, mikä ei ole tässä vaiheessa opintoja edes oleellista ja toisaalta pieniä yksityiskohtia saatetaan jauhaa tarpeettoman kauan. Oon myös kuullut, että muissa kaupungeissa materiaalia saattaa olla huomattavasti vähemmän (vertaa monistetiivistelmä vs. kokonainen kirja aiheesta) mutta en yhtään tiedä miten hyvin nää puheet pitää paikaansa!
- Koulumatkat voi olla pitkiä ellei satu asumaan ihan naapurissa (esim. Mediomilla). Esimerkiksi mun koulumatka kestää 30-45 minuuttia julkisilla.
- Vaikea päästä sisään. Yleensä Helsinki on ollut hakukohteista suosituin, mikä on heijastunut myös pisterajoihin. Toisaalta lääkis kuin lääkis, sisäänpääsy vaatii paljon töitä!
- Opiskelu on teoriapainotteista. On meillä toki myös harjoitustöitä, mutta oon kuullu taas aina niin luetettavasta puskaradiosta, että monissa muissa tiedekunnissa harjoitteluja on enemmän!
- Burnout uhkaa, jos ei muista pitää järkeä kädessä. Mahdollisuuksia on vaikka mihin ja tietoa on niin paljon, että aina löytyy uutta osattavaa. Lisäksi haettavana on jatkuvasti lukuisia vastuutehtäviä ja mahdollisuuksia osallistua esim. tapahtumien järjestämiseen.
- ”Stadin lääkis” –egoilu ei ole mitenkään harvinaista ja saattaa ärsyttää.

Huhhuh, melkonen setti! Toivottavasti jaksoitte lukea :) On hankala arvioida opiskelua sen tarkemmin, kun ei ole mitään kokemusta muista kaupungeista! Voin kyllä suositella Helsinkiä opiskelupaikkana, oon ollu pääosin erittäin tyytyväinen myös opetukseen. Meillä on ollu paljon mielenkiintosia luentoja ja todella hyviä luennoitsijoita ja opiskelua tuetaan monipuolisesti eri tavoin. Meillä on tosi hyvä yhteishenki!

Ja lupasinhan mä kertoo teille vähän toogabileistäkin! Oli kyl hauskaa järjestää niitä ja ilta oli ainakin mun mielestä oikein onnistunut, tosin en kyl tiiä onko ne mitenkään kovin poikkeukselliset bileet verrattuna muihin. Tooga ainakin vaikeutti tanssimista jossain määrin :D Siitä kyllä tykkäsin, että mukana oli muitakin kuin lääkisopiskelijoita! On kiva nähdä aina vähän uusiakin naamoja ja jutella muidenkin opiskelijoiden kanssa :)

Olympialaisteeman mukaisesti hienot olympiarenkaat ja pari tähtee. Tää kuva ei tee oikeutta näille koristeille, ne näytti pimeessä tosi paljon paremmilta :D
Illan tarjoiluja: focaccialeipiä erilaisilla täytteillä! :) Lisäks löyty muitakin herkkuja, kuten viinirypäleitä, popcornia, muffinsseja..
Tarkoituksena oli kuvata hienoja Euphorian terassin hienoja valoköynöksiä, mutta tästä tuliki melkonen "taidekuva" :D
Jätin taas porukkakuvat väliin, koska en jaksa alkaa kyselemään kaikilta, että saako niitä julkasta! Niinpä saatte ihailla vähän Euforian tunnelmaa näiden mun mahtavien kännykkäkuvien kautta :D

Ihanaa viikkoa kaikille!


lauantai 30. marraskuuta 2013

pikakuulumiset

Oon taas pitäny pari viikkoo hiljaiseloo blogin puolella ihan vaan siitä syystä, että mitään mielenkiintoista ei vaan ole tapahtunut :D Eilen oli svekemin tentti ja se meni ihan mukavasti, joten oon erittäin tyytyväinen! Nyt on kiva viettää viikonloppua, kun saa kerranki olla hyvällä omatunnolla lukematta, kun mitään luettavaa ei vaan oo!

Tänään tapahtuu kuitenkin jotain jännittävää... Nimittäin toogabileet! Perinteenä on, että lääkiksen toinen vuosikurssi järkkää aina loppusyksykstä toogat, joihin myydään lippuja myös muille kuin lääkisopiskelijoille. Tänä vuonna on siis meijän kurssin vuoro järkkää kyseiset bileet ja täytyy kyllä sanoa, että illasta tulee ihan mahtava! Oon itse koristelutiimissä ja meen paikalle auttamaan jo ennen bileiden alkua hyvissä ajoin :) Viime vuonna en ees päässy koko juhliin, koska mulla oli peli seuraavana päivänä, mutta nyt sitäkään ongelmaa ei onneksi ole!

Yksi ongelma mulla tosin on... Nimittäin se tooga! En oo raaskinu ostaa kangasta vaan yksiä bileitä varten (enkä oikeestaa oo jaksanukaan vaivautua miettimään koko asiaa) ja aattelin kietasta vanhan lakanan päälle. Toivottavasti se onnistuu ihan hyvin :D Noh, pikkumurheita!

Palailen asiaan pikapuoliin, teen ehkä jotain päivitystä kyseisistä juhlista, saatte vähän makua siitä, miten lääkiksessä biletetään!

EDIT: Kävin kännykällä selaamassa blogia, eikä se jostain syystä näyttänyt teijän uusia kommentteja (tässä ja edellisessä postauksessa), joten vastasin niihin vasta nyt! Anteeksi siitä, en tarkoituksella ole jättänyt vastaamatta :( Mulla on muutto vieläkin vähän kesken, eikä vieläkään nettiä täällä uudessa kodissa, minkä vuoksi blogin päivittäminen on myös nyt vähän haastavaa! Toivottavasti ymmärrätte, todella arvostan teidän kommentteja, kiitos niistä <3

lauantai 9. marraskuuta 2013

just another day (in paradise?)

Hei taas!

Isot pahoittelut viimeaikaisesta hiljaisuudesta, on ollu ihan hullun kiireiset pari viikkoo eikä energiaa oo vaan riittäny kirjottelemiseen :/ Tää svekemi on ollu aika työläs! Saatiin eilen lukualueeks munuainen ja sen toiminta, sivuja joku 100, mikä on boronissa tosi paljon (oonkohan koskaan valittanu täällä sitä, miten huonosti jotku kirjat on kirjotettu..?) Treenejä on ollut tosi paljon ja oonki lähinnä juossu paikasta toiseen ja yrittäny selviytyä. Onneks on viikko aikaa ton alueen lukemiseen ja huomenna aattelinki koluta jo sellaset 20-30 sivua, vaikka onkin isänpäivä, koska se helpottais mun ensviikkoa kovasti :)

Meillä oli muuten "hauska" harjotustyö tällä viikolla. Siihen kuulu 5 erilaista testiä, joista lähes kaikki aiheutti enemmän tai vähemmän kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia. Siinä sitten ryhmässä pohdittiin, että kuka uhrautuu :D Lopulta kaikki valitsi jonkin "kärsimyksen" ja saatiin testit tehtyä :) Oli kuitenkin ihan opettavainen kokemus, päästiin kaikki kans pistämään (hyvin pinnallinen) injektio, mikä oli tosi siistiä! Vähän sai kyllä hakea vakaata asentoa ruiskulle, ettei vaan tökännyt sitä heti kättelyssä liian syvälle. Kaikki injektiot onnistu kyllä loppujen lopuksi tosi hyvin :)


Maisemaa koulumatkalta




Kaamos. Siitä tää väsymys kai johtuu? Alkais vaan lumet jo tulla niin saatais vähän valkeutta muuten niin synkkiin aamuihin!

Valitettavasti mulla ei ole oikeen mitään muuta tähdellistä kerrottavaa! Kohtahan se pikkujoulusesonki jo alkaa niin ehkä tää munkin sosiaalielämä lähtee taas nousuun :D Sitä odotellessa..

Edit: oon jo kolmeen kertaan käyny muokkaamassa tätä tekstiä, en selvästikään osaa edes kirjottaa näin pimeellä :D


tiistai 22. lokakuuta 2013

Olipa kerran punasolu

Heippa taas!

Neuron tentit on nyt ohi ja mulla on maailman parhaita uutisia! Pääsin läpi siitä kauheesta neurofysiologian tentistä!!! Risteilyn aikana tulokset oli tullu koululle ja eräs ystävällinen opiskelijatoveri oli sitten sieltä käynyt valokuvaamassa ne facebookiin, joten kaikki risteilyllä mukana olleetkin pääsivät katsomaan oman "menestyksensä". Olin ihan varma etten pääsis sitä tenttiä läpi, joten en halunnu kattoo niitä tuloksia, ettei koko reissu mene sen takia pilalle, mut hetken arpomisen jälkeen mun kaverit pölli mun opiskelijakortin (ne tulokset on kirjattu opiskelijanumeroilla) ja katto mun tulokset sieltä (huikeat 13 pistettä :D ). Huusin suoraa kurkkua pelkästä ilosta, kun sain tietää päässeeni läpi, koska en olis mitenkään halunnu mennä uusimaan sitä! Farmiksenki tentti meni hyvin (ainakin mutu-tuntumalla), joten uskoisin pääseväni siitäkin läpi :)

Nyt meillä alko sitten sydän, verenkierto ja munuainen -jakso (svekemi) ja tänään olinki kuuntelemassa anatomian luentoa aiheesta. Oli muuten erittäin mielenkiintosta! Olin jo eilen lueskellu aika paljon sydämen anatomiaa ja olin ihan fiilareissa luennolla, kun kerrankin osasin jo etukäteen paljon juttuja! Jotenkin toi sydän on ihan tosi kiinnostava, se tuntuu sellaselta "mun jutulta". Sitä en tiedä onko Christina Yangilla ja Dr. Burkella jotain osuutta asiaan, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että voisin hyvinki erikoistua sydänkirurgiaan! Olihan se neurokin kiehtovaa, mut tää vie mut mukaansa ihan eri tavalla ja on kerranki sellanen olo et on oikeesti helppo tarttua kirjoihin ja asiat myös uppoo mieleen tehokaasti :) Oispa mulla tällanen motivaatio aina jatkossa tästä eteenpäin.


Sesin mansikin kanssa aamulypsyllä
Sitten pari sanaa risteilystä. Oli todella hauskaa! Mun mielestä jopa kivempaa kuin viime vuonna. Johtu varmasti osittain siitä, että kaverit oli jo tuttuja, mutta myös siitä että uudet alfat oli niin kivoja. Ja aktiivisia! Biletyksen kannalta otin risteilyllä aika rauhallisesti viikonlopun pelien takia, mutta se ei haitannu menoa yhtään, koska oon niin tottunu juhlimaan selvin päin :D Ja oli kiva shoppailla ruotsissa, kun ei ollu yhtään huono olo :) Tossa ylemmässä kuvassa näkyy hyvin mun punasoluasu ekalta illalta :D Melko omaperäistä.. En vaa mitenkää jaksanu alkaa panostaa erityisemmin tohon lookiin, joten sai luvan kelvata!

Tässä kuvassa on mun lisäks kaks mun hyvää kaveria lääkiksestä, Essi (vasen) ja Sesi!
Käytiin tosiaan kiertelee tyttöporukalla Tukholman kauppoja ja syömässä jugurttijätskii ja sit kans lounaalla jossakin ravintolassa :) Oli tosi kivaa! Ja tehtiin hyviä löytöjä muun muassa Hollisterista.





Krebaa (eli siis kreisibailausta) yökerhossa!!



Hauskaa oli, niinku naamasta voi päätellä! :) Nyt on sitte preklinikan risteilyt risteilty, toivottavasti meno on yhtä mahtava myös ens vuonna!

Nyt palailen tästä lukemaan viel vähän isojen verisuonten anatomiaa ja aiheeseen liittyvää histologiaa (yhhhh en yhtään tykkää siit histon kirjasta, mieleen tulee vaan viime vuoden jäätävä paniikki ennen tenttiä..). 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Be my little pill and just creep into my blood stream

AAAAAAAA hyvää huomenta kaikki!

nyt on pakko kertoo teille yks asia, joka ei mitenkään oikeestaan liity lääkikseen muuten, paitsi että se nosti mun sympaattisen hermoston aktivaation ihan uusiin sfääreihin!!

Nimittäin, hetki sitten ostettiin liput Justin Timberlaken keikalle, joka on toukokuussa ja herranjestas mikä kuumotus mulla oli ku kello löi 9.00! Ne liput meni siis aivan sekunnissa!! Joten jouduttiin ostaa sit vähän kalliimmat liput kun oli tarkotus, mutta MITÄ SITTEN?? Kadun sit myöhemmin (tai en koskaan) koska nyt mun monien vuosien aikanen unelma on vihdoin toteutumassa! 

Huh tätä soijan määrää, en varmaa kuumotellu ees lääkiksen pääsykoetta näin pahasti ku näit lippuja :D

Hehe, minä ja Justinin pipo Hard Rock Cafessa viime talvena!

Mutta, nyt siihen varsinaiseen asiaan. Ylihuomenna on neurofarmakologian tentti ja sitten me preklinikan opiskelijat suunnataan kohti rakasta länsinaapuria, sillä tentin jälkeen alkaa kuuluisa Alfa-Beeta -risteily! Teemana on tänä vuonna Olipa kerran elämä, mikä on varmaan kaikille lääkishakijoille entuudestaan tuttu. Ite en oo pahemmin niitä katellu, mutta monet mun kaverit on käyttäny niitä hyväks esimerkiksi pääsykokeeseen lukiessa :) Mun piti liittyä mun kavereiden nukleotidi-klaaniin, mut en sit hetken mietittyäni halunnu kuitenkaa laittaa 15 euroa kertakäyttöasuun, niin keksin jotain parempaa! 

Tää neurofarmiksen jakso on ollu kyl tosi kiinnostava! Ollaan käsitelty esimerkiks yleisanestesia-aineita, puudutteita, lihasrelaksantteja, antipsykootteja ja masennuslääkkeitä ja paljon muuta. Ainut miinuspuoli on se, että näitä lääkeaineita tosiaan riittää ja niistä pitäis osata mahdollisimman monta... Mutta ihan hyvissä uomissa tää mun osaaminen menee kuitenki, en oo mitenkään älyttömän stressaantunu!

Aikasemmin mietin, että olis siistiä erikoistua anestesiologiaan tai akuuttilääketieteeseen, mutta kyl nää lääkkeiden opettelemiset tekee sen verran tiukkaa et pitänee viel vähän miettiä muita vaihtoehtoja :D

Meillä oli kanssa aika hauska harjotustyö tässä jaksossa! Kokeiltiin erilaisia silmätippoja, joista yks oli parasympatomimeetti (aktivoi "parasympaattisia vasteita"), yks parasympatolyytti (estää niitä) ja yks sympatomimeetti (aktivoi "sympaattisia vasteita") ja katottiin niiden vaikutuksia silmän toimintaan! Niinkun jotkut varmaan muistaa, parasympaattisen hermoston aktivaatio pienentää pupillia, kun taas sympaattinen hermosto laajentaa sitä. Lisäksi parasympaattinen hermosto säätelee m. ciliarista, joka supistumisellaan määrää linssin pyöreyttä, joten parasympatomimeetti aiheuttaa silmään myös akkommodaatiospasmin, jolloin linssi jää pyöräksi (lihas supistuneena) ja silmä näkee  hyvin lähelle, muttei kauas. Lopputulos näyttää aika psykoottiselta, kun toinen pupilli on nuppineulanpään kokoinen ja toinen lähempänä sormenpäätä :D Monet sai kans päänsärkyä, mikä on ihan ymmärrettävää! Itse en ottanut silmätippoja, koska mulla on astmaa (se on vasta-aiheinen parasympatomimeeteille, koska ne supistaa keuhkoputkia ja lisää limaneritystä) ja mun piti päästä ajamaan autoa parin tunnin päästä, mikä ei ollu suositeltavaa niiden tippojen kanssa.

Pakko sanoa, että vaikka tää kakkosvuoden alku olikin aika rankka, niin aiheet on vaan NIIN paljon kiinnostavampia kuin viime vuonna! Seuraavaks meillä alkaaki sydän- ja verenkiertoelimistön jakso ja sitä mä todella odotan! Kardiologia vaikuttaa tosi kiinnostavalta myös oikeesti, eikä pelkästään Greyn Anatomian perusteella ;)

torstai 3. lokakuuta 2013

älä usko niit, se on pelkkä satu

Ensimmäistä kertaa lääkisopiskelujen aikana tuntuu siltä, että tentti ei mennyt kovin hyvin ja todella jännittää tietää pääseekö edes läpi. Jännä juttu, sillä mua ei edes ota päähän koko asia! Olin jotenkin kuvitellut, että sitten kun tämä hetki koittaa, niin ryven syvässä masennuksessa vähintäänkin kuukauden, mutta ei. Tietysti heti tentin jälkeen fiilis oli sellanen, että kyllä ärräpäät lenteli, mutta nyt jälkikäteen on vaan sellanen olo, että "mitä sitten?". Eiköhän aika moni opiskelija reputa vähintään yhden tentin lääkiksen aikana! Ja mitä sitten, vaikka reputtaisi useammankin? Se, että joutuu väkisin lukemaan asiat vielä uudelleen, ei ainakaan tee kenestäkään yhtään huonompaa lääkäriä.

Oon ihan fiiliksissä tästä mun uudesta rennosta suhtautumisesta! Nyt tuntuu siltä, et kyllä tästä kaikesta selvitään ilman paniikkia. Oon 5 viikon sisällä saanu 3 kertaa niin pahan migreenikohtauksen, että oon kahesti ollu tiputuksessa sen takia ja maannu joka kerta käytännössä 2 päivää putkeen sängyn pohjalla. Ehkä tää on viesti mun keholta, että nyt pitäisi hiljentää tahtia ja vähentää stressiä. Joten mä päätin lopettaa stressaamisen, ainakin turhista asioista.

Voisin tietysti käyttää päiväni siihen, et itken sitä miten typeriä ne neuron tenttikysymykset oli (koska sitä ne tosissaan oli) ja selitella sitä, miksei kaikki menny putkeen. Sen sijaan popitan kotona Mustaa Barbaaria ja lueskelen farmista ja välillä rentoudun kattomalla pari jaksoa Greyn Anatomiaa. Tähän väliin on pakkoa sanoa, että kai te ootte kuullu sen "Salil eka salil vika" -biisin? Se on ihan törkeen hyvä! Oon todellakin addiktoitunu.



Nyt kun rupes tarkemmin miettii tota biisii, niin sehän soveltuu tietys mieles kans opiskeluun! Etenki noi sitaatit "ei kipuu, ei hyötyy" ja "ei duunii ei tuloksii" kertoo siitä, että mikään ei tuu ilmaseks tällä alalla. Ja kyllähän sitä duunii on tehtävä jos meinaa päästä edes sisään lääkikseen! Mut siitä huolimatta pitäis aina välillä höllätä ja osata ottaa riittävän rennosti. Se on jotakin, mitä munkin olisi syytä muistaa.

Siis en osaa ees sanoin kuvailla sitä, miten kiitollinen oon siitä että mulla on jokin muukin elämä! Tuntuu mahtavalta kanavoida energiaansa välillä johonki muuhunki ja keskittyä kehittymään myös urheilijana. Monesti porukka ihmettelee sitä, miten mä jaksan kilpaurheilla ja lukee lääkistä samalla. Mun vastaus on se, että mä en jaksais opiskella ilman treeniä. Tarviin sen oman ajan ja paikan, jossa en uhraa yhtäkään ajatusta lääketieteelle ja kouluhommille. Se on mun omaa laatuaikaa ihanien jengikavereiden kanssa ja pidän siitä viimeseen asti kiinni!

Minä ja farmis <3
Näissä tunnelmissa mennään tänään! Kyllä musta vielä hyvä lääkäri tulee, vaikka pari tenttiä meniski uusinnan kautta :)

tiistai 24. syyskuuta 2013

tenttiahdistusta

Heippa taas!

Kello on 12.30 tiistaina ja sen sijaan, että käyttäisin aikani viisaasti lukemalla huomiseen tenttiin, oon nukkunu pitkään, syöny aamupalaa tv:n ääressä ja jotta voisin ihan viimeseen asti vältellä opiskelua, päätin tulla kirjottelemaan vähän kuulumisia tänne :)

Mulla on siis huomenna neurofysiologian tentti, johon lukualueena on lähes kokonaan se Neuroscience -kirja, eli aika reippaasti luettavaa! Oon ihan hyvin suoriutunu urakasta, tänään pitäisi enää lukea kipua käsittelevä kappale loppuun ja kerrata kuulo-, tasapaino- ja näköaistit! Okei, nyt kirjotettuna toi kuulostaa aika paljolta :D Pitänee alkaa ihan tosissaan kohta hommiin..

Tässä on muuten kuva ihmisen aivorungosta, eiks näytäkin ihan bodarilta? Siinhän on selkee 6pack ja aika pumpatut rintalihakset!

Lukuvuoden eka tentti on aina iso jännityksen aihe. Missä menee se riittävän osaamisen raja, joka täytyy ylittää päästäkseen läpi ja miten paljon pitäisi varata aikaa kertaamiseen? Pian tää muodostuu jo taas rutiiniksi eikä tentitkään aiheuta enää samanlaista stressiä. Meillä oli jo ekan neurofarmakologian tapauksen avaus eilen! On niin ihanaa päästä taas lukemaan farmista, jotain suomenkielistä lääketieteen kirjallisuutta!! Alfavuonna muistan selanneeni sitä kirjaan kauhunsekaisin tuntein (kieltämättä sen ulkoasu muistuttaa lähinnä raamattua tai jotakin valtavaa lakikirjaa..) mutta nyt sitä lukeneena tiedän, että se on vaan niin paljon mukavampaa lukea suomeksi!

Tää neuron kurssi on ollu kyllä työläs, mutta kieltämättä myös kiinnostava! Erityisesti oon tykänny hermojen kliinisestä tutkimisesta, ollaan päästy kokeilemaan refleksien etsimistä ja tehty kaikenlaisia kokeita hermoston toiminnan tutkimiseksi. Jo pelkästään silmiä tutkimalla saa selville monta asiaa ja on hienoa, kun oikeesti huomaa tajunneensa ja ymmärtäneensä oikeita asioita ja pystyy omilla tiedoillaan tekemään päättelyjä esimerkiksi hermostovaurion sijainnista. Menee ehkä vähän itsehehkutuksen puolelle, mut hei, se on ennen tenttiä enemmän kuin salittua!

Vielä omakohtainen motivaatiokuva loppuun, kivaa loppuviikkoa kaikille!

Viime vuoden terveyskeskusvierailulta, vielä joskus oma takki päällä ja stetari taskussa!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Liian tyhmä lääkikseen?

Kolmas viikko koulua aluillaan ja jo nyt tuntuu siltä, että vois palata takasin kesälomalle. En olis kyllä keväällä arvannu, että opiskeluun palaaminen vois tuntua näin raskaalta! Tenttiin on enää 2 viikkoa aikaa ja lukualue on ihan jäätävän iso. Oltiin viikonloppuna joukkueen kanssa ruotsissa pelaamassa treenipelejä ja sitä ennen sain vielä toisenki järkyttävän migreenin ja makasin tiputuksessa sen takia yhden kokonaisen päivän, joten lukemiseen varattu aika on menny aikalailla muuhun.

Mulla ei silti oo (vielä) mitään paniikkia ton tentin suhteen. Oon ymmärtäny kaikki tärkeimmät perusjutut tähän mennessä ja saanu luettua jokaiseen pebaan eli oon kuitenkin kärryillä tästä kurssista. Enemmänkin mua ärsyttää tää tilanne. Tiiätkö sen tunteen, kun istuu tyhmänä osallistuen keskusteluun, josta ei ymmärrä yhtään mitään? Sellanen fiilis mulla oli tänään ja viime viikolla peban purkuistunnoissa, koska en oo kiireen takia ehtiny lukemaan noita juttuja niin syvällisesti ja oon sen hemmetin migreenin takia missannu puolet luennoista. Tiedän, että osaan, mutta en vaan osaa niin hyvin, että ymmärtäisin kaiken. Mulla on tosi huono muisti, opin asioita oikeastaan vaan silloin, kun ymmärrän ne kunnolla. Ja mun kohdalla se myös vaatii vähän aikaa.

Kaikilla tilanne ei ole sama, sillä osa opiskelijoista oikeasti oppii asiat hetkessä ja pärjää kertalukemisella tosi hyvin. Se, mikä tässä oikeasti on rankkaa, on se, kun joutuu jatkuvasti toteamaan osaavansa huonommin. En tykkää olla huono, se ei sovi mulle yhtään. Lääkisläiset on yleisestikin kunnianhimoisia suorittajia, jotka haluaa osata kaiken. Newsflash: KUKAAN EI OSAA KAIKKEA! Mutta on se silti rankkaa olla jatkuvasti altistuneena alemmuuden tunteelle. "Älä vertaa itseäsi muihin" on yksi niistä neuvoista, mitä mäkin aina avuliaasti jakelen. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö vertailuun sortuisi silloin tällöin. Tällä alalla valokuvamuisti ois kyllä aika jees.

Kuva
Ei se ole se pakko saada hyviä arvosanoja tai pärjätä kaveria paremmin, mikä saa ahdistumaan. Se on se pelko, ettei pärjää valitsemallaan alalla. Mitä jos onkin liian tyhmä lääkikseen? Mitä jos ei oikeasti osaakaan mitään, vaan kuvittelee vaan osaavansa? Miksi noi muut osaa niin hyvin ja niin nopeasti, kun mä vasta harjoittelen?

Me ihmiset ollaan hirveen erilaisia ja se jos joku on hyväksyttävä, jotta pystyy pitämään pään kylmänä ja opiskelemaan omalla tyylillään tuntematta itseään huonoksi. Mutta välillä pitää "epäonnistua" voidakseen onnistua paremmin! Ite tuun niin vihaseks siitä, jos en ymmärrä lukemaani, että se laittaa kyllä taistelemaan ja yrittämään paremmin. Oishan se mukavaa osata aina kaikki, ettei koskaan tarttisi kerrata mitään. Se oivalluksen tuoma onnistumisen huuma on silti niin voimakas, että se hyvittää paljon. Tai se tunne, kun on tahkonnu jotakin asiaa päähän tajuamatta sitä, ja lopulta oivaltaa iden.

Se, mitä mä nyt tällä kirjotuksella yritän sanoa, on se että vaikka välillä elämässä (ja opinnoissa) tulee vastaan mammuttimaisia ylämäkiä, niin se on vain omasta asenteesta kiinni jättäytyykö pois matkasta vai pinnisteleekö huipulle asti. Epäonnistumisia ei kannata jäädä surkuttelemaan liian pitkäksi aikaa, ne opettaa meitä entistä paremmiksi.


Kuva
Keskity omaan tekemiseesi. Se on paras neuvo, minkä mä oon aikoinani saanu, kun vielä luin pääsykokeeseen. Äläkä edes yritä olla paras, vaan arvosta itseäsi myös silloin, kun asiat eivät mene ihan putkeen.

Mitä siihen mun omaan ärsytykseen tulee, se on oikeestaan jo poissa. Välillä tarvii vähän itsepsyykkausta, että muistaa taas mikä elämässä on tärkeintä :)

maanantai 2. syyskuuta 2013

tyypillinen lääkispäivä

Uudet alfat ovat saapuneet!!!

Tänään alkoi siis koulu myös uusilla opiskelijoilla ja pääsin jo vähän kurkkaamaan uusia naamoja, kertomalla lyhyesti urheiluvastaavan hommasta vastuuhenkilöiden valintatilaisuudessa. Täytyy kyllä sanoa, että kurssi vaikutti tosi kivalta! Näkyi paljon erilaisia persoonia ja tunnelma oli mukavan rento :) Ootan jo innolla, että pääsen vähän paremmin tutustumaan kaikkiin! Nyt sitten on edessä melko toiminnantäyteiset pari viikkoa ennen biokemian jakson alkua, joten enjoy your freedom while it lasts.

Lupasin toteuttaa heti alkuun sen "My day" -postauksen ja teinkin sen heti toisena koulupäivänä (mullahan alkoi koulu jo viime maanantaina). Valitsin tarkoituksella sellaisen mahdollisimman tyypillisen päivän, jotta saisitte oikeasti realistisen kuvan siitä, millaista tää lääkisopiskelu yleensä on :)

Herätyskello soi aamulla 8.20. Ihana herätä niin myöhään, kun pakollinen PBL alkoi vasta 10.15 (akateeminen vartti on aamujen pelastus). Aamupalaksi "keitin" mikrossa kaurapuuroa ja sekaan mustikoita ja vadelmahillosilmä :) Meil oli vielä appelsiinimehuakin jäljellä, joten päivä lähti hyvin käyntiin!



Jouduin ottamaan laukuksi ison urheilukassin, koska mukaan piti mahduttaa myös illan treenikamat. Kuvassa näkyy vähän mun laukun perussisältöä koulupäivinä: kalenteri, silmälasit, aurinkolasit, kännykkä, kirja (tällä hetkellä Purvesin Neuroscience) ja jaksokirja. Tietysti mukana kulkee myös penaali, avaimet ja vaikka mitä muuta sälää :)



Koululla äkkiä ylimääräset kamat kaappiin ja kohti basaaria ja lukuvuoden ekaa pebaa!



Into pinkeenä kohti neurotieteen ihmeitä!
Koska tää oli jakson ensimmäinen PBL niin meillä oli ainoastaan avausistunto. Se tarkottaa sitä, että meille annetaan jokin virike, esimerkiksi potilastapaus, josta määritellään ongelma, joka tulee ratkaista. Sitten muodostetaan aivoriihi, jossa heitellään ideoita/tietoja post it -lapuille ja kootaan yhteenveto. Lopuksi saadaan lukualue seuraavaan pebaan. Avaus on ohi 40 minuutissa, jonka jälkeen menin reippaana tyttönä suoraan viereiseen Terkkoon :)




Aamu lähtee käyntiin aamukahvilla, pitkän loman jälkeen jaksaa taas juoda kahvikoneenkin 70 sentin lattea. Harmi vaan, että koneesta on kahvi ilmeisesti loppu ja kuppiin valuu pelkkää kuumaa veden ja maitojauheen sekoitusta, yummy :D Varovaisen maistamisen jälkeen (oon utelias!) heitän loput roskiin ja jatkan matkaa yläkerran "kasvihuoneeseen" eli lukutilaan isojen ikkunoiden äärelle.


Ei menny ihan putkeen tää juttu
Terkossa vallitsee hiljaisuus!
Reilu tunnin tahkoamisen jälkeen lähden kavereiden kanssa lounaalle viereiseen Haartmannin Unicafeen. Tykkään siitä, että siellä saa itse ottaa oman ruokansa, vaikka annosohjeet ovatkin tarkat. Ruoaksi valkkasin lohikastiketta, riisiä ja salaattia (tää varmasti kiinnostaa kaikkia :D)

Lounaan jälkeen paluu kirjojen pariin pariksi tunniksi...



Kahdelta suuntaan takaisin Biomedicumiin luennolle. Aiheena synapsin toiminta, joka on kyllä jo ennestään tuttu alfavuodelta. Nappaan tauolla kahviosta pikapuuron välipalaksi. Toi puuro toimii oikeesti hyvin, nälkä lähtee terveellisesti ja hintaa huikeat 80 senttiä :) Vielä kun sais jotain tuoreita marjoja sekaan! Tähän nyt sellainen edit, että mä syön kyllä muutakin kuin puuroa, tänään nyt sattu vaan tollaset eväät olemaan :D



Kotiinlähtö koittaa klo 16! Yleensä päivät ei veny ihan näin myöhään, monesti opetus voi loppua jo puolilta päivin. Kotona tarkoitus olisi lähteä lenkille, mutta kiire pakottaa jatkamaan lukemista (seuraava peba on jo torstaina) ja loman jälkeen lukuvauhti on vähän hidas. Yhdeksän jälkeen rupean laittautumaan illan kadettisitsien jatkoja varten, jonne lupasin mennä käymään.



Illalla iskee kunnon migreeni (särky alkoi jo oikeastaan luennon jälkeen) ja seuraava päivä meneekin sängyn pohjalla :( Onneksi keskiviikkona ei ole pakollista opetusta ja voin keskittyä täysillä lepäämiseen.

Siinä yksi tyypillinen preklinikan lääkispäivä :) Ei tää tän ihmeellisempää ole! Meni aika valokuvapainotteiseksi, mut kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eiks niin :) Ens kerralla taas uudet kujeet!