keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Ensikosketus!

Hejssan!

Nyt on pakko hehkuttaa tänne viime viikkoa, sillä pääsin ekaa kertaa kunnolla tutustumaan terveyskeskuslääkärin työhön Malmin terveysasemalla! Koko päivä oli aivan MIELETTÖMÄN siisti! Meitä oli yhteensä 5 siellä samalla asemalla ja jokainen sai seurattavakseen oman lääkärin. Siellä minäkin valkotakki päällä pääsin seuraamaan vastaanottoa ja lääkärin vuorovaikutustaitoja potilaan kanssa. Oikeastaan vastaanottotilanne oli hyvin samanlainen kuin olin itsekin kuvitellut. Oma lääkärini oli nuori ja pidin paljon hänen työskentelytavastaan, sillä hän todella otti potilaan omakseen, kuunteli ja neuvoi eikä kiirehtinyt. Lisäksi pidin tärkeänä hyviä käytöstapoja, silmiin katsomista ja kunnon tervehtimistä ja selkeitä ohjeita tulevaisuuden suhteen. Ensi viikolla mulla on taas uusi käynti uuden lääkärin tarkkailijana ja en vaan malta odottaa! Tää on nii mun ala! =)

tiistai 22. tammikuuta 2013

molbi nightmare

Saatiin eilen pebassa pieni ylläri kotiin luettavaksi, nimittäin yli 100 sivun lukualue molekyylibiologian kirjasta! Aiheena on geenien ilmentyminen ja mikä ihaninta ne kaikki bilsa 5 -kurssilta tutut geeniteknologian tutkimusmenetelmät (ja pari uutta), kuten PCR, DNA affiniteetti kromatografia (en sitten osaa suomentaa näitä välttämättä oikein :D), gel-mobility shift assay, SDS polyakryyliamidi-geeli eletroforeesi eli SDS-PAGE, Western blotting -menetelmä jne.. huhhuh, tuskaset pari päivää tiedossa! Oon urakoinu tosta mammuttialueesta vasta 30 sivua.

Tässä vielä kuva tästä ihanasta kirjakaveristani:

Molecular Biology of the Cell (<3<3<3<3)
Tällä hetkellä sitä lukis kyllä mieluummin ihan mitä tahansa muuta, mieluiten cosmopolitania tai fitnessiä.. aina saa haaveilla :)

lauantai 19. tammikuuta 2013

Karppaus


Lupasin kirjoitella ja fiilistellä teille sitä karppausluentoa, kun se on pidetty. Täytyy kyllä sanoa, että olin hieman pettynyt kyseisen luennon antiin. Olin kuvitellut, että luento käsittelisi lähinnä karppauksen aiheuttamia vaikutuksia elimistöön, kuten sitä miten aineenvaihdunta muuttuu ja sopeutuu karppaukseen ja millaisia vaikutuksia pitkäaikaisella karppauksella voi olla. Sen sijaan luennolla käsiteltiin ainakin itselleni melko itsestään selviä asioita, kuten sitä, että jos syö suurimmaksi osaksi vain lihaa (ja nimenomaan punaista lihaa) ja rasvaa (sitä kovaa rasvaa) niin veren triglyseridit ja huono LDL-kolesteroli pomppaa pilviin ja ”hyvä” HDL-kolesteroli sen sijaan laskee. True story. Lisäksi meille esiteltiin lukemattomia tutkimuksia karppauksen vaikutuksista eri arvoihin ja laihtumiseen, mikä oli toki kiinnostavaa, mutta mitään mekanismeja muutosten synnylle ei juurikaan kerrottu ja sitä olisin kaivannut!

Kaiken huipuksi luennoitsija keskittyi (ainakin omasta mielestäni) puolustamaan erästä karppauksen lievempää muotoa, jossa vähennetään vaalean vehnän ja turhan sokerin käyttöä, mutta syödään runsaasti kasviksia, hedelmiä ja täysjyvätuotteita. Siinä vaiheessa minua jo suorastaan turhautti! Jos kerta aiheena on karppaus, niin eikö sitten pitäisi luennoida siitä ”virallisesta” karppauksesta, eikä mistään dieetistä, jonka jo lukuisat ravitsemusalan asiantuntijat ovat todenneet suositeltavaksi! Voi olla, että muut ovat eri mieltä kanssani, ja jokainen on tietysti vapaa ajattelemaan mitä haluaa, mutta minä en kokenut hyötyväni luennosta mitenkään. Jokaisen lääketieteestä kiinnostuneen opiskelijan luulisi olevan perillä siitä, millainen on terveellinen ruokavalio ja ainakin omasta mielestäni on itsestään selvää, että turha sokeri ja vaalea vehnä, sekä liika tyydyttynyt rasva ovat terveyden kannalta haitallisia ja saisivat jäädä vähemmälle käytölle.

Palatakseni karppauksen laihduttavaan vaikutukseen, saimme sentään siitä hieman käsitystä, miksi näin tapahtuu. Pääsyynä alkuvaiheen suurelle painon putoamiselle on hiilihydraattien poistuminen kehosta. Hiilihydraatit nimittäin sitovat runsaasti vettä, joten kun kehon hiilihydraatteja käytetään energian tuotantoon, kehosta poistuu paljon vettä, mistä seuraa laihtuminen. Saimme jälleen myös kattavan kokoelman otteita uusista tutkimuksista, jotka käsittelivät karppauksen aikaansaamaa laihtumista verrattuna muihin laihduttamistapoihin (kuten siihen, että tehdään pieniä pysyviä muutoksia vähitellen). Ilmeni, että karppaajat laihtuvat hieman nopeammin, mutta loppujen lopuksi monet karppaajat myös luovuttavat hankalan ruokavalionsa noudattamisen ennemmin tai myöhemmin, ja kilot tulevat kertaheitolla takaisin. Jälleen kerran korostettiin sitä, että karppauksellakin voi saavuttaa pysyviä laihtumistuloksia, sillä paino putoaa kun energiaa saadaan vähemmän kuin kulutetaan (siis ihanko totta?). Mutta aineenvaihdunnan muutoksista ei sanottu sanaakaan, mikä oli hieman kummallista, kun meneillään oli kuitenkin aineenvaihdunnan jakso.

Mitä sitten opin kyseisestä luennosta? Selväksi tuli ainakin se, että karppauksella on sekä hyvät, että huonot puolensa ja että on selvitettävä potilaalta itseltään, mitä hän tarkoittaa karppauksella. Toisille karppaus voi merkitä pelkästään proteiinista ja rasvasta koostuvaa ruokavaliota, kun taas toiset pitävät karppauksena jo pelkkää karkkilakkoa. Tämä oli tärkeä muistutus siitä, että lääkärin tulee aina tietää, ei olettaa.

Olen itse ollut aina epäileväinen karppauksen suhteen. Idea siitä, että syömistä pitäisi jotenkin älyttömästi kontrolloida ja kieltäytyä monista eri ruoka-aineista on ainakin omasta mielestäni naurettava ja jopa hieman ärsyttävä. Toisin sanoen koko karppausvillitys saa minut aivan raivon partaalle! Laihduttaminen EI ole ydinfysiikkaa. Kehoaan EI tarvitse rääkätä hallitakseen painoaan. Kyse on ainoastaan siitä, että syö vähemmän kuin kuluttaa, piste. Kukaan ei tarvitse laihtuakseen ihmedieettejä, kuntokuureja tai laihdutuslääkkeitä. Laihdutus on puhdasta matematiikkaa. Mistään ei tarvitse kieltäytyä, kun syö kohtuullisesti. Tottakai on hyvä muistaa tietyt terveellisen ruokavalion peruspilarit, kuten runsaan kasvisten käytön, veden juonnin, täysjyvätuotteiden ja hyvien rasvojen suosimisen ja pyrkiä pitämään niistä kiinni (terveellisellä ruokavaliolla myös painonhallinta on helppoa). Mutta fakta on se, että laihana pysyy vaikka söisi koko elämänsä vaan suklaata ja karkkia, mutta silloin syödyn ruoan määrä on toki huomattavasti pienempi. Moisen dieetin terveydellisistä vaikutuksista en edes aloita, mutta ymmärsitte pointin.

Huh, eiköhän avautuminen tästä aiheesta jo riitä! :D Nyt pitäisi taas jaksaa puurtaa uuden molekyylibiologian jakson kanssa. Sen lisäksi meillä on nyt ruotsin kurssi ”Svenska för läkare” ja pakko sanoa, että on ihan mahtavaa olla taas ruotsin tunnilla, koska ensimmäistä kertaa huomaa osaavansa ruotsiksi jotakin (kiitos kuuluu täysin käsipallolle, sillä meijän joukkueesta lähes kaikki on suomenruotsalaisia ja treeneissä ruotsi raikaa :D). Enpä olis kyllä ikinä uskonu, kun tuskasena yläasteella rämmin ruotsin tuntien läpi, että vielä joskus voisin tykätä meidän toisesta kotimaisesta! 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kirjaston biodiversiteetti

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun kaupunkien kirjastot alkavat pikkuhiljaa täyttyä pääsykokeisiin ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvista opiskelijoista. Alkuvuonna tilaa riittää vielä hyvin kaikille, mutta viimeistään maaliskuussa tilanne suorastaan räjähtää. Lukusalit ovat tupaten täynnä, kaikki penkit ja pöydät on varattuja ja porukkaa poukkoilee epätoivoisina etsimässä vapaata tilaa. Ja pahinta tässä on se, että se alkaa heti aamusta. Jos et ole viimeistään kymmeneltä paikalla, peli on usein menetetty. Olen itse varsin aamu-uninen, joten saavuin monesti kirjastolle vasta kymmenen jälkeen, mutta jotenkin ihmeellisesti onnistuin silti löytämään aina vapaan paikan. Välillä kiittäminen kävi kyllä lukukaveriani, joka sinnikkäästi saapui kirjastoon aina sen auetessa ja piti kiltisti minulle paikkaa varattuna :)

Vaikka luin suurimman osan ajasta kotona, sain aina kuulla tältä samaiselta kaveriltani millaista valtataistelua kirjastoissa käydään. Koska kaverini kävi lähes yksinomaan samassa kirjastossa (Rikhardinkadun kirjastossa, eli meidän kesken ”Rikussa”) hän oppi myös tuntemaan muita vakiokävijöitä. Ja voi että sitä ihmisten kirjoa. Paikalla oli kuulemma usein sama kyylä, jonka kaverini yllätti useaan kertaan tuijottelemasta kaveriani ja tämän lukemista. Joihinkin vakiokävijöihin pääsin myös itse tutustumaan, lukusalin viimeisellä rivillä oli esimerkiksi aina sama poikarivistö lukemassa ylppäreihin, kaikilla nuuskapurkit nätisti rivissä pöydillä. Kutsuimme heitä ”nuuskapojiksi”.

Kirjastosta kun kirjastosta löytyi aina samoja lukijatyyppejä. Löytyi niitä, jotka ravasivat 10 minuutin välein milloin missäkin, puhumassa puhelimeen, vessassa, täyttämässä juomapulloa.. Samaiset tyypit myös viettivät lounastauolla enemmän aikaa kuin kirjojen edessä yhteensä. Tietysti oli myös niitä, jotka istuivat ahkerasti nenä kiinni kirjassa ja keskittyivät oikeasti lukemiseen (way to go!!), mutta suurin osa lukijoista oli joko ”piiloahkeria opiskelijoita” (jotka näyttävät kaukaa katsottuna hyvin ahkerilta, mutta lähempää tarkasteltuna he tuijottavatkin kirjan sijasta seinää, ulos ikkunasta tai pöytää täysin omissa oloissaan) tai ”torkkujia” (umpiunessa kirja tyynynä). Muita piiloahkerien opiskelijoiden alalajeja olivat ”luen tässä välissä yhden cosmopolitanin -ihmiset”, ”kännykän näpertäjät” ja ”kuuntelen tässä samalla ipodia –lukijat”.  Lisäksi siellä on AINA joku (kiltisti sanottuna) urpo, joka ei tajua (tai ei välitä) häiritsevänsä muita, vaan huudattaa musiikkia kuulokkeistaan, kahistelee kirjan sivuja ja kolistelee muutenkin, vetää tuolin maata pitkin, jolloin koko lukusali sävähtää sitä kirskunaa (täydellisen hiljaisuuden jälkeen se todellakin repäisee tärykalvoja!) eikä edes yritä toimittaa asioitaan hiljaisesti. Pahimmassa tapauksessa sillä on vielä kännykkäkin äänellisellä ja kohta salissa raikaa iloisesti milloin mikäkin soittoääni. Ja usein ”urpo” vielä erehtyy vastaamaan puhelimeen ilman pienintäkään käsitystä siitä, miten kaikki kanssalukijat jo kihisevät raivosta tuoleissaan. Mutta jos salissa istuu yksikin ”neurootikko” tilanne ei onneksi pääse kehittymään näin pahaksi. Neurootikko on nimittäin se tyyppi, joka kivahtaa jokaiselle, joka sattuu hengittämäänkin liian raskaasti. Näitä tyyppejä ei pidä ottaa liian vakavasti, mutta niistä on suurta apua silloin, kun salissa on joku häirikkö.

Kirjastossa lukemisen hyvä puoli oli ehdottomasti se, että kun itse piti pientä taukoa ajattelutyöstä ja katseli ympärilleen pystyi ajankulukseen bongailemaan näitä tyyppejä. Kirjastossa solmii helposti uusia ystävyyssuhteita muihin lukutovereihin ja saa kaipaamaansa vertaistukea. Kevättä kohti tahti kuitenkin kiihtyy ja ilmapiiri käy varsin ahdistavaksi. Itse en halunnut käydä kirjastossa enää viimeisen kuukauden aikana, sillä koko rakennus suorastaan huokui negatiivista energiaa: paniikkia, kiristyneitä hermoja, väsymystä ja yleistä apatiaa. Jos koet tämän vaikuttavan sinuun, on parasta pysyä poissa kirjastosta keväällä. Jotkin lukijat ahdistuvat välittömästi, kun huomaavat paikalla olevan muitakin samaan oppilaitokseen pyrkiviä, etenkin jos he sattuvat istumaan lähellä. Itseäni tämä ei koskaan häirinnyt, ja itse asiassa nautin siitä, kun huomasin jonkun toisen lääkikseen pyrkivän zoomailevan jatkuvasti tekemisiäni. Sain siitä jonkinnäköistä vallantunnetta, kun itselläni ei ollut tarvetta arvioida muiden osaamista. Välillä saatoin jopa nostaa tarkoituksella vapaa-ajan lukemiseksi hankkimani IFA:n (ihmisen fysiologia ja anatomia) pöydälle näytille, sekä joskus jopa valtavan kasan laskemiani laskuja siihen vierelle, ihan vain kyttääjien ärsytykseksi. Vähän ilkeää ehkä, mutta pääsykoevalmistautuminenhan onkin psykologista sodankäyntiä. Sillä kyse on siitä, kenen pää kestää salissa ja kenen ei. Tiedollisesti päteviä pyrkijöitä on jokainen sali täynnä, mutta jotenkin sieltä on eroteltava jyvät akanoista. Valintakoetilanteessa tarvitsee itsevarmuutta, luottoa omaan osaamiseen. Sitä ei saa muiden pyrkijöiden kyyläämisestä. Keskity omaan tekemiseesi on paras neuvo, jonka voin pyrkijöille antaa. Älä häiriinny kurssikavereista, jotka kehuvat lukeneensa Galenoksen 3 kertaa "ihan vain varmuuden vuoksi" tai lukusalissa viereesi istuvasta laskukoneesta, joka tykittää 10 tuntia putkeen kemman ja fyssan tehtäviä tasaisella vauhdilla. Sinulla on mahdollisuus onnistua huolimatta siitä, miten hyviä muut ovat. Sinun täytyy vain varmistaa, että olet vielä parempi. Easier said than done, I know :)