torstai 28. helmikuuta 2013

neurulaatioähky

Morjens!

Tulin nyt pikapäivittelemään kuulumisia. Sain vihdoinkin postista sen embryologian kirjan (huh) ! Viikon opetus: tilaa kirjasi ajoissa. Sain oppia kantapään kautta, ettei ole mukavaa opiskella gastrulaatiota monistenivaskasta..

Kurssi on ollut tosi mielenkiintoinen, joskin asiaa ja erityisesti termejä on ihan älyttömästi, minkä vuoksi asiat menee helposti sekaisin. Onneks mulla on mennyt pistarit kuitenkin hyvin! Oon saanu 8-10/10 pistettä jokaisesta :) Eipä ne kyllä niin hirveen vaikeita oo ollukaan, mutta kuitenkin! Alkionkehitys on muuten oikeesti suht haastava hahmottaa kolmiulotteisesti, koska ensin täytyy opetella kaikki kehityssuunnat, joita kirjassa vilisee älyttömästi, esimerkkinä cranial-caudal -akseli (pää-häntä) ja dorsal-ventral (selkä-vatsa). Ja sitten täytyisi vielä luontevasti lukea tekstiä, jossa joka lauseessa on joku vastaava suuntaa kertova sana ja hahmottaa kehittyvä alkio 3D:nä. puuh

Muistiinpanoja...
Meillä piti olla huomenna 8.00 sikiön avaus (obduktio), mutta se siirtyi myöhemmälle, koska sikiöitä ei saatu kuljetettua toimenpidepaikalle (200m päähän..). Vähän huvittavaa, että se kaatuu tollaseen välimatkaan, mutta tietysti on tarkat lainsäädännöt siitä kuka saa kuljettaa kyseisiä sikiöitä ja minne, joten sinänsä ymmärrettävää. Eipähän tarvii huomenna raahautua kouluun ollenkaan, kun sain pakollisen opetuksenkin siirrettyä omalta osaltani toiselle päivälle. Ollaan nimittäin joukkueen kanssa lähdössä Ruotsiin treenaamaan ensi viikolla alkavia play off -otteluita varten ja lento lähtee jo iltapäivällä. Pieni irtiotto arjesta tekee ihan hyvää, tosin epäilen että tenttiin lukeminen jää vähän vähille, on sen verran tiivis ohjelma tiedossa ja meidän joukkueessa on niin kivoja tyttöjä, että alkionkehitys jää kyllä ihan kakkoseks :D Tsemppaan sitten loppuajan...

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Burke wants to have a relationship... Boys are stupid.

Titiititidiidididiidii kahdeksas maailman ihme, kirjotan peräkkäisinä päivinä jotakin :D Tekee vaan mieli taas päivitellä kuulumisia tänne, joten parempi ryhtyä hommiin heti, niin ei oo sitten niin kova stressi kirjoittaa jos on muuten kiireistä :)

Toi otsikko on muuten lainaus Greyn Anatomiasta, joka on (jos joku ei sitä vielä tiennyt) ihan paras tv-sarja. Ikinä. Oon aina miettiny et mistä ihmeestä se nimi "Grey's Anatomy" tulee, mut vasta lääkiksessä tajusin (kun tuki- ja liikuntaelimistön kurssi lähestyy..) että on olemassa kuuluisa anatomian kirja nimeltään Gray's Anatomy, joten toi sarjan nimihän on vaan hauska viittaus tohon lääkisopiskelijoiden ahkerassa käytössä olevaan opukseen :D nerokasta!


Tältä meijänkin labroissa aina näyttää :D
Kuva täältä

Ei oo muuten menny sairaalasarjojen opit ihan hukkaan, olin nimittäin meidän ekassa peba-istunnossa ainut, joka tiesi, mitä tarkoittaa intubointi ja miksi niin tehdään! BOOOM! Kannattais vaan katsoa Greytä ;) On muuten hauska vertailla opiskelijoiden kesken, mikä on kenenkin suosikki sarja. Miehet tuntuu suosivan Housea, kun taas naiset on enemmän Grayn perään, toki löytyy myös näitä Teho-Osaston faneja (Tuho-osastoa ei toivottavasti katso kukaan..)

Asiasta toiseen, meillä on embryologian jakso menossa parhaillaan, eli käsitellään siis solun kehitystä yksilöksi (hedelmöitystä, alkion- ja sikiönkehitystä jne). Kurssi on aika helppo, lukualueet on nopealukuisia ja asia on suht selkeää, ainut vaan että termejä on ihan tuhannesti ja lääketieteessä ne voi vielä olla ihan jumalattoman vaikeita, koska monet menee helposti sekaisin. Vai mitä sanotte esimerkiksi trofoblastisolukosta erilaistuvista synsytiotrofoblasteista ja sytotrofoblasteista? Ja sitäkään en ymmärrä, että minkä takia pitää samalle asialle antaa monta vaikeaa nimeä? Kuten epiblasti eli primitiiminen sktodermi?? I don't get it. Lukemisen lisänä meillä on edessä vapaaehtoinen sikiön dissektio. Kamalaa sanoa, että odotan sitä, mutta kyllä se kiinnostaa nähdä ensimmäistä kertaa oikeasti miltä sikiö näyttää. Kaikki eivät varmastikaan halua kuitenkaan osallistua kyseiseen harjoitukseen, mikä on ihan ymmärrettävää. Kirurgiasta kiinnostuneena haluan kuitenkin itse olla jokaisessa harjoitustyössä mukana!

No, eipä tässä sen kummempia kuulumisia ole yön aikana ehtinyt syntymään :D Nyt on suunnitelmissa viettää ihanan lekoisa sunnuntai ja huomenna taas paluu arkeen. Mulla ei muuten vieläkään ole sitä embryn kirjaa, kun sen tilaaminen unohtui :D Onneks netissä on siitä pdf-versio josta voin lukea tärkeimmät kohdat ennen kirjan saapumista! Ja noilla luentoprujuillakin pärjää ihan mukavasti :)

Hauskaa sunnuntaita kaikki!

Kohta on taas kesä!

lauantai 23. helmikuuta 2013

once upon a time

Heissan!

Kun taas on vähän venähtänyt tää kirjoittaminen, niin aattelin nyt sitten tehdä vähän pidemmän postauksen siitä, millainen mun eka vuosi on tähän asti lääkiksessä ollut (niille, jotka eivät tiedä kerrottakoon, että opiskelen siis Helsingin lääkiksessä). Tää on siis tällainen "vuosi 2012" -tyyppinen kertomus, joten lähdetään liikkeelle siitä, kun vielä luin pääsykokeisiin.

Referoin nyt vaan lyhyesti tätä mun pääsykokeeseen valmistautumista (tarkempaa tietoa siitä, kuinka valmistauduin kokeeseen löytyy täältä!). Aloitin siis lukemisen jo syyskuussa, tämä siksi koska en ollut lukiossa lukenut kemiaa ja fysiikkaa kuin pakolliset kurssit. Talvella kemma ja fyssa alkoi jo luistaa paremmin, ymmärrys oli kasvanut jo melkoisesti ja tehtävät alkoivat tuntua huomattavasti helpommilta. Helmikuun tienoilla aloitin myös bilsan lukemisen, josta minulla oli jo ennestään hyvät pohjatiedot ylppäreiden ansiosta.


Uusi vuosi Rukalla ja legendaariset karkkikaakaot!

Kevät rullasi eteenpäin, välillä olo oli hyvinkin luottavainen ja itsevarma, välillä masensi ja teki mieli heittää hanskat tiskiin. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut kuin yksi: kova työnteko. Keväällä nilkastani repesivät osittain nivelsiteet ja jouduin sanomaan käsipallolle heihei muutamaksi viikoksi. Purin ärsytykseni lukemiseen ja sainkin tehtyä hyvin töitä, kun pelit ja pitkät pallotreenit eivät verottaneet niin paljon aikaa (vaikka enhän mä malttanut hallilta olla täysin poissa kuitenkaan ;) ). Laskin aika paljon kotona, mutta kun kävin kirjastossa, suosin erityisesti Rikua, 10-kirjastoa (vaikka onkin suht meluisa) ja Töölön kirjastoa. Valmennuskurssista sai lisävoimaa lukemiseen ja itseluottamus kohisi, kun harjoituskokeet tulivat hyvin pistein takaisin. Toukokuussa alkoi jo oikeasti jännittää.


Miss handicap
Päivä ennen koetta rentouduin, söin hyvin ja olin kavereiden kanssa enkä lukenut mitään. Illalla menin kotini viereiseen rantaan, jossa leikin paljon lapsena, koska halusin hetken mietiskellä tulevaa koitosta rauhassa ja yksin. Maisema oli mitä kaunein ja istuin siellä hetken, kuuntelin luontoa ja selvittelin ajatuksiani. Muistan turvautuneeni siihen, että vaikka en sisään pääsisi nyt niin maailmassa on isompiakin asioista kuin yksi pääsykoe. Aina tulee uusi vuosi ja uusi mahdollisuus. Tää kuulostaa nyt vähän vinksahtaneelta (toisaalta mun kaverit tietääkin sen, että mulla on välillä ihan älyttömiä tempauksia :D) mutta juttelin rannalle ja kerroin sille omat huoleni ja päästin kaiken ulos mielestäni ja sain tietynlaista voimaa kun olin jäsennellyt omat pelkoni ja huoleni. Otin lopuksi "turvapaikastani" vielä kuvan kännykällä, jotta voisin vilkaista sitä juuri ennen koetta ja muistaa kaikki ne asiat, joita mietiskelin illalla.


Sanctuary

Koepäivänä tunnelma oli latautunut, mutta paniikkia ei tullut missään vaiheessa. Menin kokeeseen hyvin mielin ja tulin ulos itku kurkussa :D olin semi häkeltynyt koko kokeesta enkä osannut yhtään arvioida omaa osaamista ja tuntui siltä, etten osaa yhtään sanoa miten meni. Kokeen jälkeen kävelin itsekseni kohti Stokkaa, jonne olin menossa tapaamaan sitä "study buddya", joka oli myös ollut siis kokeessa, mutta eri koepaikalla kuin minä! Kävellessäni tajusin vähitellen, että 8 kuukauden lukeminen on ihan oikeasti ohi ja että nyt mä olen tehnyt kaikkeni unelmani eteen enkä voi enää muuta kuin odottaa. Koko kevään kasautunut stressi vyöryi yli ja pillitin siellä tienvarressa yksikseni ja yritin koota itseni :D Onnistuin tietysti törmäämään muutamaan kaveriin siinä samalla ja vähän poissaolevana juttelin niitä näitä ja sitten sekavana poistuin koko tilanteesta. Stokkalla päästimme kaverini kanssa kaikki höyryt ulos salaattien äärellä, ainut sääntö oli "ei sanaakaan oikeista/vääristä vastauksista", joka oli oma vaatimukseni! Vähitellen uskalsin antaa kohtaloni tarkastajien käsiin ja hyväksyä sen, että nyt täytyy vain odottaa ja toivoa parasta.

Kesä oli käytännössä pelkkää odottamista. Aluksi odotettiin tuloksia ja tulosten jälkeen odotettiin sitä, että koulu jo alkaisi :D Kuulin eräältä toiselta lääkikseen pyrkineeltä kaveriltani (joka muuten pääsi sisään, mutta meni syksyllä inttiin ja aloittaa vasta ensi vuonna) että tulokset tulee yliopistohaun sivuille jo keskiyöllä. Päätin aluksi, että en mene katsomaan niitä ettei yö mene itkiessä pilalle, vaan että menen aamulla katsomaan yliopistolta hyväksyttyjen nimet. Noh, poikaystäväni tuli meille yöksi kyseisenä iltana ja loppujen lopuksi ylipuhui (tai jopa pakotti :D) minut katsomaan tulokset jo netistä. Olin suoraan sanottuna paniikissa, tärisin ja stressasin kun kello lähestyi kahtatoista yöllä. Lopulta noin 0.20 uteliaisuus voitti ja muutaman prep talkin jälkeen kirjauduin sivuille sisään. Peitin sivun lehdellä ja paljastin loppupäästä kirjaimen kerrallaan päätöksestä, kunnes turhauduin (lopusta näkyi vasta "tty", joka saattoi tarkoittaa kumpaa vaan!) ja repäisin lehden pois näytöltä täysin varmana siitä, että näytöllä lukee "hylätty" ja voin aloittaa kuukauden parkumisen saman tien. En ikinä edes missään käsipallopelissä ole kokenut yhtä massiivista adrenaliiniryöppyä kuin silloin, kun luin näytöltä maailman kauneimman sanan "hyväksytty".

 
!!!!!!!

Tulosten jälkeen sitä odoteltiinkin sitten koulun alkamista. Postiluukusta kolahti hyväksymiskirjeen lisäksi "alfan aapinen" ja muita esitteitä, tietoa TVT-ajokortista (mun pahin painajainen!! onnistuin reputtamaan sen kokeen ekalla kerralla vaivasella 10 pisteellä, kun 1000p oli maksimi ja 700p piti saada, jos muistan oikein). Kesällä olin aika vähän töissä, kun halusin nauttia kunnon lomasta lähes vuoden täyspäiväisen opiskelun jälkeen ennen uusien haasteiden alkua.


Kesämaisemia =)
Kerkesin Lintsillekin Tikrun seuraan!
Minun raksutin <3

"siis tää korien teko on nii helppoo!"


Syyskuussa koulu alkoi ja ekat pari viikkoa olin ihan järkyttävässä flunssassa, ääni oli ihan mennyttä ja muihin tutustuminen oli sen takia yhtä tuskaa. Alkubiletyksen jälkeen (alfaijaiset, ylämaan kisat, tokan illan bileet, club candy ja mitä kaikkia niitä oli ees?) arki alkoi asettumaan, saatiin ekat kirjat ja varsinainen työnteko alkoi.


team Edward vaiko Jacob ?? (bileet x)
Alkuun opiskeltiin toimimista hätä- ja kriisitilanteissa, biokemiaa, farmakologiaa, histologiaa ja aineenvaihduntaa. Kirjat on paksuja, painavia ja englanniksi (poikkeuksena farmakologia!) ja alkuun oli vaikeuksia lähes jokaisella. Mutta parissa viikossa lukeminen alkoi sujumaan, asioita tarttui mieleen ja tentit menivät läpi hyvin pistein. Tunne oikeasta alasta vahvistui päivä päivältä ja kaverisuhteetkin alkoivat lujittua, kun samojen naamojen kanssahan tässä lähes päivittäin pyöritään :) PBL oli uusi tuttavuus ja oon kyllä kauheasti tykänny siitä! Ehdoton plussa, koska vaikeista asioista pääsee keskustelemaan yhdessä omien tuttujen ryhmäläisten kanssa ilman pelkoa itsensä nolaamisesta, tulee väkisinkin luettua pitkin jaksoa ja pebat on yleensä muutenki ollu tosi hauskoja, ainakin meijän ryhmässä! Vitsaillaan paljon, nauretaan yhdessä ja toisaalta koetaan onnistumisen iloa, kun ollaan pystytty päättelemään asioita oikein joidenkin tapausten yhteydessä. Toivottavasti PBL tulee pian kaikkiin tiedekuntiin, se oikeasti toimii!

Erään tapauksen aivoriihi
Pääsin meidän kurssin urheiluvastaavaksi ja ollaankin parini kanssa järkätty tapahtumia meidän kurssilaisille, muun muassa Megazonesota, koristurnaus ja Beach Volleyta ja lisää on tulossa! Oon tosi ilonen, että hain vastuutehtävää, koska siinä on päässyt hyvin tutustumaan omiin kurssilaisiin (etenkin omanhenkisiin, kun on kyse urheilusta) ja saanut itse vaikuttaa tapahtumiin ja pitää hauskaa suhteellisen pienellä vaivalla! Urheilutapahtumat on hyvä lisä ohjelmatarjontaan myös siksi, että niihin ei kuulu alkoholi ja ryyppäys, mikä luo ihan kivaa vaihtelua opiskelijaelämään :D

Ollaan myös kavereiden kanssa tehty yhtä ja toista yhdessä, vietetty pikkujouluja, käyty lounas susheilla, perustettu lukupiirejä, pidetty lettukestejä... Ehdottomasti yksi parhaita kokemuksia oli alfojen ja beetojen yhteinen ruotsin risteily! Enkä tarkoita tässä nyt sitä reivausta laivan tanssilattialla, vaan Tukholmassa vietettyä aikaa, kun kaikki väsyneinä raahautui vanhaan kaupunkiin kävelylle, käytiin tilaamassa (ruotsiksi!) kahvia ja jätskiä ja vietettiin aikaa yhdessä. Oli aivan HUIPPUA! Naurettiin niin paljon, kun itse kustakin paljastui uusia ja yllättäviä salaisuuksia ja tutustuttiin kunnolla toisiimme. Unohtumaton reissu :)

Susheja lääkisporukalla :)
Oon ollu vähän lintsari ja ollu aika paljon poissa luennoilta (kun eivät kerta ole pakollisia!). Syynä tähän on se, että huomasin jo aikaisessa vaiheessa, että en opi luennoista juuri mitään, koska en vaan jaksa pysyä hereillä koko aikaa :D Oonkin vähitellen siirtynyt täysin itseopiskeluun ja käyn luennoilla oikeastaan vain jos siellä on jokin kiinnostava aihe, kuten karppaus tai syömishäiriöiden vaikutus metaboliaan (oli muuten ehkä paras luento ikinä!). Luennoilla toki näkee aina kavereita, mikä on sinänsä kivaa, mutta kyllä terkostakin aina joku tuttu löytyy :)

Opiskelun jälkeen koittikin kauan odotettu ja hyvin ansaittu joululoma! Pakkasin laukut ja lähdin perheen kanssa ilahduttamaan ukkia ja mummia Kuopioon. Teki hyvää saada vähän levätä kaiken lukemisen jälkeen ja talvi-ihmisenä nautin tietysti upeista keleistä.

Siis kattokaa nyt tota maisemaa!
Sitten se kauan odotettu viimein tapahtui. Omat buranat saapuivat!! Tästä on haaveiltu vasta yli vuosi ?? Mikä upea fiilis pukea ne päälle laskiaisriehaan ja lähteä ulos! Mahtavuutta. Vielä kun merkit jaksaisi ommella...

buranat vihdoin täällä!!
Ja opiskelusta vielä sen verran, että onhan meillä ollut tässä muutakin kuin pelkkää lukemista! Nimittäin Nallelääkäri-projekti, terveyskeskuskäynnit, elvytysharjoittelu, mikroskopiointia ja kohta alkavat dissektiot. Käytännön harjoitukset on aina tietysti kiinnostavampia kuin lukeminen ja asiatkin jää paremmin mieleen oman työn kautta. Ja motivaatiota tulee taas niin hirveästi :) Minäkin haluan jo sinne oikeisiin töihin, mielellään nyt heti kiitos. Alkutaipaleella tässä vielä ollaan, mutta paljon on jo päässyt näkemään ja kokemaan ja matka senkun jatkuu! Tulevat opiskelijat: teillä on kyllä melkoisen mahtava vuosi edessä!

torstai 7. helmikuuta 2013

Still getting used to it

Holaaa!

Taas aika päivitellä vähän kuulumisia :) Kevät alkaa jo pikkuhiljaa kolkutella ovella, mites teidän pyrkijöiden luvut sujuu? Mulla sujuu opiskelut ihan hyvin toistaseks :D Ens perjantaina on jo molekyylibiologian tentti ja vähän kuumottelee jo... Onneks tää lukeminen alkaa jo olla nii rutinoitunutta ettei tuu mitään älytöntä stressiä enää, kun ihan hyvin noi tentit ja pistarit nyt on tuntunu menevän. Sunnuntaina oon järkkäämässä toisen urheiluvastaavan kanssa Bech Volleyta Salmisaaren liikuntakeskukseen! Mennään siis alfaporukalla pelaamaan 1,5 tunniksi ja siit tulee varmasti tosi kivaa =) Muutenki elämä hymyilee just nyt! Istun täs koneella ja kuuntelen musaa samalla (tällast ihanan rentouttavaa) ja kohta lähen treeneihin eikä huomen oo ees pakollist kouluu! Joten aattelin lomailla noi luennot taas vaihteeks :D Tänää jopa rikoin kaavaa ja kävin kuuntelemassa solusykli-aiheisen luennon, joka oli vielä englanniks.

Olin keskiviikkona taas siellä samalla terveysasemalla tarkkailemassa tällä kertaa toista lääkäriä. Olin jotenki tosi väsyny ja mulle tuli ihan hirvee nälkä siellä vastaanottoa seuratessa! Ja toisin kun viimeks, tää lääkäri otti niitä potilaita ihan liukuhihnalla vastaan, ehin nähdä varmaan 6-7 potilasta samassa ajassa kun viimeksi meni vaan 4! Oli kyllä taas tosi mielenkiintosta ja kivaa olla tarkkailemassa, mut törmäsin myös ensimmäistä kertaa sellaiseen tutkimukseen, joka tuntui itsestä vähän epämiellyttävältä. Tai minähän tietysti seisoskelin vain katsomassa, mutta hyvin tietoisena siitä että itsellekin tuo tutkimuksen teko tulee vielä olemaan useita kertoja edessä. Aloinkin miettiä yleisesti sitä, mitä sitten käy jos jokin kehon osa tai erite tuottaa lääkärille tai opiskelijalle epämiellyttäviä tuntemuksia.

Itsestä tuntuu ainakin vähän siltä, että vastenmielisyyden tunteista puhuminen on lääkiksessä vähän tabu, sillä lääkärin tulisi suhtautua kaikkeen ihmiskehosta löytyvään neutraalisti. Tuntuu siltä, että jos sanoisin inhoavani esimerkiksi ulostetta, niin monet vain katsoisivat pahasti ja ihmettelisivät että "miten tuosta nyt sitten muka tulee lääkäri, kun se sitä inhottaa niinkin luonnollinen asia". Mutta ihmisiähän tässä vain ollaan! Ensimmäisen vuoden opiskelijana voin sanoa, että suhtaudun ihmiskehoon vielä täysin samalla tavalla kuin vuosi sitten, joten on luonnollista että jotkin sen toiminnot/eritteet/osat saattavat inhottaa ja ällöttää. Kokemus varmasti vaikuttaa omiin näkemyksiin ja ennen pitkään (ainakin toivottavasti) nämä inhokit katoavat. Mutta omasta mielestäni on tärkeää, että uskalletaan puhua yhdessä niistäkin tuntemuksista, joita lääkärillä ei "saa" olla (tai joita ei ainakaan saa näyttää). Sama koskee myös kaikkia vakavia vammoja, esimerkiksi kolmannen asteen palovammoja, massiivisia kasvaimia, avomurtumia (oma henkilökohtainen inhokkini) joita varmasti joutuu urallaan kohtaamaan. Lohduttavaa on onneksi se, että kaikki kokeneet lääkäritkin ovat joskus kammonneet kohtaamiaan tilanteita.

Mutta ei tästä nyt sen enempää, vielä on suhteellisen kaukana toi kliininen harjoittelu, joten ehkäpä tässä on aikaa vielä totutella omiin inhokkeihinsa ennen "tositoimia" :) Paljon jaksamisia kaikille kevään ahertajille, pääsykokeessa ahkerat palkitaan!