torstai 28. maaliskuuta 2013

kevättä rinnassa!

Tänään on ensimmäinen pääsiäislomapäivä enkä oo pystyny tekemään mitään muuta, kun makaamaan kotona. Väsyttää. Tää loma tuli niin tarpeeseen! Nyt on hyvää aikaa mietiskellä omaa elämää ja tulevaisuutta ja vähän rentoutua ja ottaa taukoa lukemisesta. Tykkään kyllä kauheesti tästä TULE:n jaksosta! Anatomian opiskelu on kiinnostavaa, kun tietää että näitä asioita tulee tarviimaan jatkuvasti ja on kätevää käyttää omia raajoja tutkimuskohteina :D Lauantainakin istuin joku 1,5 tuntia putkeen painellen omaa käsivartta, kun kertasin ja opettelin kaikkia luiden kyhmyjä ja uurteita latinaksi samalla palpoiden (eli tunnustellen) niitä omasta olka- ja kyynärvarresta. Aluksi kaikki latinankieliset sanat oli tosi vaikeita oppia, mutta nyt on jotenkin päässy ihan eritavalla niihin kiinni, kun sellaiset yleistermit on alkaneet tulla tutuiksi! Tosi monet rakenteet on nimetty suoraan niiden sijainnin ja muodon perusteella, mikä helpottaa urakkaa melkoisesti :)



Piiloahkeraa opiskelua Terkossa
Tossa kuvassa näkyy muuten mun uusi LKS:n (lääketieteenkandidaattiseura) huppari! Takana on vielä isompi tollanen käärmeen kuva ja teksti "Lääketieteenkandidaattiseura". Toi on ehkä maailman paras chillailuvaate, etenkin vähän viileemmällä säällä! Se on tosi lämmin ja vuori on ihanan pehmonen :) Oonki käyttäny sitä paljon kirjastossa ja urheilun jälkeen.

Kevät on jo täällä! Ostin uudet aurinkolasitkin entisten hajottamanieni tilalle ja oon fiilistelly tota aurinkoa koko viikon!


Nappasin tän kuvan lenkkipolun varrelta :)

Meillä on tässä jaksossa pelkän anatomian opiskelun lisäksi farmakologiaa ja fysiologiaa. Nyt meillä on just farmiksen tapaus menossa ja oppimistavoitteina on mm. tulehduskipulääkkeiden vaikutusmekanismit ja niiden terapeuttiset, sekä haitalliset vaikutukset. Meillä on ollu tosi mielenkiintosia luentoja eri tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista ja niiden diagnosoinnista. Oon huomannu, että vaikka tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvä erikoisala ei ehkä tunnu kaikista kiinnostavimmalta, niin esimerkiksi hermosto ja eri hermojen tehtävät on ollu tosi mielenkiintosia! Meillä on vielä edessä erikseen neuron kurssi, mutta tässäkin jaksossa on käyty läpi selkäydinhermoja ja raajojen hermoja. On ollu tosi mielenkiintosta opetella eri testejä, joilla voi selvittää missä hermossa ja missä kohdassa mahdollinen pinne tai vaurio sijaitsee. Ehkä neurokirurgia ei ookaan yhtään hassumpi erikoisala :)

Pitkä vuosi on kohta loppu ja paljon uutta on kyllä tullut opittua! Hassua ajatella, että kohta alkaa kesäloma ja sitten on jo L2-vuosikurssi edessä?? Mieletöntä. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Physics isn't the most important thing. Love is.

Otsikko puhuu jo puolestaan, eikös? :D Jotenkin naureskelin hirveesti tolle lausahdukselle, kyseessä on siis Richard P. Feynmanin kuuluisa sitaatti, mikä sopii mun mielestä hyvin päivän aiheeseen, joka ei tällä kertaa kuitentaan ole rakkaus, vaan fysiikka! Sain nimittäin ensimmäistä kertaa postaustoiveen aiheena fysiikan opiskelu ja lähinnä fysiikan oppimäärän sisäistäminen lyhyessä ajassa ja pakkohan tää toive on toteuttaa!

Oon valmennuskurssin tutorina törmännyt siihen, että neuvoja tullaan kysymään lähinnä fysiikan opiskelusta ja fysiikka tuntuu olevan kaikista aineista se kaikkein vaikein. Tilannetta kuvaa hyvin se, että en oo vielä tavannu yhtäkään pyrkijää, joka olisi sanonut isoimmaksi ongelmakseen jonkin kemiaan tai bilsaan liittyvän jutun. Fysiikasta on tullut mörkö, jota pelätään jo ennen pääsykokeisiin valmistautumista. Mörkö, joka saa heikoimmat luovuttamaan jo ensi askelilla. Mörkö, jota kenenkään ei kuitenkaan tarvitsisi pelätä, sillä se ei ole todellinen. Älä anna itsesi uskotella, että fysiikka on vain Einsteinin kaltaisten nerojen laji, jossa sinulla ei ole mahdollisuuksia. Anyone can do it. Heitä romukoppaan kaikki ajatuksesi siitä, miten sinä olet huono fysiikassa ja miten et ikinä tule ymmärtämään virtapiireistä mitään (kuka muutenkaan jaksaa innostua jostakin kondensaattorista??). Lukion fysiikan oppimäärän omaksuminen alle vuodessa on täysin mahdollista. Se vaatii rutkasti aivotyötä, laskemista, opiskelua, laskemista (välillä myös raivokohtauksia), lukemista, lisää laskemista.. Mutta se on mahdollista!

Avain fysiikan ymmärtämiseen on se, että kaiken täydellinen ymmärtäminen on käytännössä mahdotonta (lainaten erästä entistä opettajaani: ei ole sattumaa, että monet fysiikan opettajat ovat vähän vinksahtaneita :D). On siis aivan luonnollista erehtyä, tehdä virheitä ja joutua aloittamaan alusta. Virheet kuuluvat oppimisprosessiin. Älä siis pelkää niitä! Käytä tilaisuus aina hyödyksesi ja opi. Jos et saa malliratkaisuista mitään tolkkua, kysy. Jos et ymmärrä vastausta, kysy uudelleen. Hyväksikäytä surutta kaikkia lähipiirisi fysiikan taitureita. Jos huomaat, että sinulla on ongelmia aina tietyn tyyppisten tehtävien kanssa niin selvitä, mikä tehtävissä tuottaa sinulle harmaita hiuksia. Pyri halkomaan ongelmasi pieniin osiin, jotta voit vähitellen alkaa sulattelemaan ratkaisuja. Yläasteen luokanvalvojani sanoin: elefantinkin voi syödä, kun sen pilkkoo pieniin annoksiin.


Kuva


Kuva
Nauroin noille kuville varmaan tunnin :D Vähän väsynyttä tää meno taas.. Noniin takaisin asiaan.

Ei ole sattumaa, että melkein kaikki lääkikseen hakeneet märskyn (Mäkelänrinteen urheilulukio) opiskelijat pääsivät sisään viime vuonna. Uuden asian oppiminen vaatii sitkeää harjoittelua, jonka on oltava säännöllistä. Turha kuvitella, että kerran viikossa pari tuntia lukemista ja laskemista riittää. Työtä on tehtävä tasaisesti koko ajan ja jo opittuja asioita on hyvä kerrata riittävän usein. Fysiikan opiskelu muistuttaa siinä mielessä aika paljon kilpaurheilua, minkä vuoksi harjoitteluun tottuneet urheilijat menestyvät myös opiskelussa, koska he ovat tottuneet tasaiseen puurtamiseen. On myös hyväksyttävä se, että välillä harjoittelussa kuin harjoittelussa tulee huonoja päiviä, jolloin mikään ei suju, aivot jumittaa ja alkaa ahdistaa. Silloin voi olla parempi ajatus levätä ja tehdä mukavia juttuja ja yrittää myöhemmin uudestaan.

Luovuttaminen ei kuitenkaan ole sallittua, ei myöskään kesken laskun. Jos et millään pääse eteenpäin, älä luovuta ja katso ratkaisua takaa. Yritä niin kauan kunnes olet saanut jonkinlaisen vastauksen paperille, ihan sama vaikka se olisi ihan päin mäntyä. Sitten voit vilkaista takaa, missä alamäki alkoi ja kokeilla ratkaista tehtävää uudestaan. Älä siis katso koko ratkaisua heti, vaan yritä selviytyä itse mahdollisimman pitkälle. Vaikka yhden laskun tekemiseen menisi tällä menetelmällä tunti, se voi olla järkevin käyttämäsi tunti koko päivän aikana, koska voit oppia siitä laskusta hirveästi uusia asioita. Fysiikka ei ole nopeuslaji, älä siis hätäile vaan mieti rauhassa miten etenet tehtävässä. Jos soveltavat tehtävät tökkivät pahasti, palauta perusteet mieleen muutamalla helpommalla tehtävällä. Jos et tiedä miten lähtisit ratkomaan tehtävää, mieti annettujen arvojen avulla sitä, mitä eri suureita pystyisit niillä ratkaisemaan ja etene systemaattisesti kohti tavoitettasi. Kukaan fyysikko ei pysty heti ensisilmäyksellä tehtävän nähdessään sanomaan, mitä kaavoja ja missäkin järjestyksessä tulee käyttää, vaan lasku ratkeaa vain sillä, että sen tekemisen aloittaa jostakin. Välillä eksyy täysin hakoteille, välillä lasku ratkeaa puolivahingossa. Tyyli on vapaa niin kauan kun se toimii.


Kuva hehe :D
Mikäli jäät pitkäksi aikaa jumiin fysiikan kanssa, on ehkä syytä miettiä sitä, miksi tehtävät eivät aukea sinulle. Onko ongelma tehtävien hahmottamisessa? --> Piirrä kuva. Tuottaako kaavojen pyörittely sinulle tuskaa? --> Kertaa matikan laskusäännöt (potenssit, neliöjuuret, ristiin kertominen, yhteinen tekijä, termien siirto...). Etkö osaa lähteä liikkeelle? --> Aloita jostakin. Etkö osaa valita oikeita kaavoja? --> Palauta mieleen teoria kaavojen takana ja kokeile eri kaavojen yhdistelyä. Yritä löytää yhteinen ongelma juuri sinulle vaikeista tehtävistä ja pyri ratkaisemaan se. Jos et itse pääse alkuun, pyydä apua esimerkiksi lukion/valmennuskurssin opettajaltasi tai ystävältä, joka on taitava fysiikassa.

Kaikki arjen pienet ilmiöt perustuvat fysiikkaan (tai fysiikka niihin, miten asiaa nyt haluaa katsoa) joten niitä on lupa käyttää hyväksi omassa oppimisessa! Löydä oivalluksia omasta elämästäsi ja koe mahtavaa iloa siitä, kun pystyt selittämään sen, miksi jääkaappia on vaikea avata välittömästi sulkemisen jälkeen tai miksi teepussi jää aluksi kellumaan kuuman veden päälle. Oma valaistumisen hetkeni oli se, kun treeneihin mennessäni hoksasin, miksi yöksi autoon (pakkaseen) unohtunut tyhjä juomapulloni oli painunut kasaan ja voi sitä riemun määrää, kun pystyin tämän selittämään kaikille joukkuekavereille :D Asioiden tajuaminen takaa sen, että opittu jää myös mieleen ja arkielämän tilanteiden miettiminen fysiikan ongelmina on mitä mainioin keino kerrata jo opittuja asioita.


Kuva

Viimeisenä neuvona on vielä laskurutiinin tärkeys. Laske, laske, laske ja laske. Oikotietä onneen ei ole. Vaikka kuinka pänttäisit teoriaa päivästä toiseen, tehtävät ratkeavat vasta laskemalla. No pain no gain, joten rohkeasti vain takaisin satulaan ja kohti uusia haasteita. Laskemalla opit muistamaan kaavat, yhdistelemään niitä ja tunnistamaan eri tehtävätyyppejä, jolloin sinulla on valmiita ratkaisun avaimia käsissäsi pääsykokeessa. Omalla kohdallani paikkansa piti myös se, että vasta laskemisen sujuessa pystyin kunnolla ymmärtämään kaavojen takana piilevän teorian. Pohjatietojen pitää kuitenkin olla kunnossa, joten teoriaakin on syytä opiskella jonkin verran, mutta pääpaino on hyvä pitää laskemisessa.

Mitä mulle itelleni tulee mieleen omasta fysiikan opiskelusta on lähinnä se, miten paljon asioita joutui pohtimaan itsekseen ja myös avun kanssa, jotta pystyi oikeasti oppimaan niitä. Esimerkiksi noste oli mulle jotenkin älyttömän vaikea ymmärtää enkä oikeen mitenkään päässyt siihen kiinni. Onneksi eräs ystäväni riensi apuun ja urhoollisesti selitti nosteen merkitystä yhä uudestaan ja uudestaan kunnes lopultakin ymmärsin. Toinen vastaava esimerkki on ne lämpöopin laskut, missä laitetaan vaikka kiehuvaa vettä ja miinusasteista jäätä samaan suljettuun systeemiin ja pitää laskea esimerkiksi veden loppulämpötila. Aluksi noi tehtävät tuntui kauhean monimutkasilta ja vaikeilta, kunnes kunnolla ymmärsin sen logiikan niiden takana, jonka jälkeen aloin oikeasti tykätä niistä tehtävistä, koska osasin tehdä ne kunnolla. Ei se helppoa ole missään nimessä. Tärkein kaikista näistä neuvoista on kuitenkin se, että uskoo itseensä ja omiin kykyihinsä, sillä jos olet jo luovuttanut ennen kuin edes yrität, peli on  automaattisesti menetetty.

Vaikka pohjatietoja fysiikasta ei olisi, se ei ole mikään syy löysäillä ja selitellä huonoja oppimistuloksia. Käännä alkutietojesi puute eduksesi! Lukiossa monet, jotka valitsevat pitkän fysiikan, lukevat lisäksi pitkää matikkaa ja monet myös kemiaa (lääkis siintää jo mielessä :) ) ja kun siihen päälle laitetaan vielä kaikki muut kielten ja reaalien kurssit niin koulua  (ja etenkin läksyjä) tulee ihan järkyttävästi. Kuka hullu siinä ehtii enää lukemaan kaikesta kaiken ja opiskelemaan kaiken yhtä hyvin?? Vapaa-ajalle saa sanoa hyvästit (mikä ei ole lainkaan suositeltavaa) jos haluaa suoriutua kaikesta kunnialla. Monille jääkin lukion fysiikasta pahoja aukkoja ja toisaalta myös tunne siitä, että fysiikka on kauhean vaikeaa, koska lukion aikana siihen ei ole ehtinyt panostaa samalla lailla kuin pääsykokeeseen lukiessa. Tässä sellaisella hakijalla, jolla ei ole fysiikan kursseja lukiossa takana, on etu, sillä hänellä ei ole valmiiksi negatiivista suhtautumista ("mä en vaan osaa fysiikkaa, se on niin vaikeeta!!") kyseistä ainetta kohtaan. 


Kuva

Fysiikan opiskelussa on omat haasteensa. Vaikka kurssien läpikäyminen onkin paikoin raskasta oma tieteellinen ajattelu kehittyy jatkuvasti, mikä herättää pohtimaan asioita aivan uusilla tavoilla. Alkuinhotuksen yli päästyään sitä saattaa huomata oikeastaan pitävänsä fysiikasta. Jopa maailmankuva voi muuttua. Fysiikka haastaa pohtimaan luonnonilmiöitä matemaattisesti ja rationaalisesti. Fysiikka pyrkii selittämään, miksi asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat. Jokaisen ihmisen pitäisi olla kiinnostunut fysiikasta, sillä se koskettaa meitä kaikkia jatkuvasti. Miksi näin ei kuitenkaan ole, sitä en tiedä. Ehkä joku on joskus keksinyt sanoa, että fysiikka on vaikeaa eikä sovi kaikille. Vähän kuin pakkoruotsi.

Tässäpä näitä koottuja neuvoja ja kokemuksia fysiikan opiskelusta nyt olisi. Kirjoittamiseen ei mennytkään kuin 3,5 tuntia :D Toivottavasti te, jotka kamppailette fysiikan kanssa, saatte tästä edes jonkinlaista apua ongelmiinne. Mitään ihmelääkettä fysiikan sisäistämiseksi ei valitettavasti ole keksitty. Paras keino on uskoa itseensä, niin minäkin sen tein.  

You are the only person on earth who can use your ability
 - Zig Ziglar

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Sometimes doing something is worse than doing nothing.

Lukuvapaa viikonloppu!!!!! Life is GOOD. Tänään oli siis embryn tentti, joka meni ihan ok. Esseisiin osasin vastata hyvin, mutta oikein/väärin väittämät tuotti jonkin verran tuskaa (oon huono muistamaan irrallisia yksityiskohtia..). Mutta ei se mitään, sillä luultavasti läpi päästiin kuitenkin joten ei niillä pisteillä nyt niin väliä, tietty olisi kiva saada ihan kohtuuhyvät pisteet (>18) mutta näillä mennään! :)

Meillä on kauheesti nyt tapahtumia tulossa, speksi on meneillään ja vaikka mitä matkoja olisi tulossa. Mutta musta on selvästikin tullut vanha.. Ei nimittäin jaksa kiinnostaa oikein yhtään :/ En tiiä onko se tää jatkuvan lukemisen aiheuttama väsymys, käsipallo (meillä on ne playoffit joten pelejä riittää) vai mistä kiikastaa, mutta ei oikeen saa lähdettyä minnekään. Koko ajan on väsymys päällä ja vähän masentaa, kun ei oikeen saa tehtyä mitään kivaa. Mutta kun ei vaan ehdi tai jaksa. Varmasti monilla pääsykokeisiin lukevilla on vastaavanlaisia uupumuksen oireita (totally normal) tässä vaiheessa ja pientä stressiä pukkaa jo. Kohta se on tääkin eka vuosi ohi vaikka tuntuu ihan siltä, että vastahan se alkoi! Kun nyt katselee tulevaisuuteen niin pikkasen hirvittää kuitenkin toi tuleva työmäärä. Pitäis alkaa miettiä syväreitä, osallistua ehkä aktiivisemmin ainejärjestöjen tms toimintaan, ottaa vastuutehtäviä, alkaa lukea enemmän alan kirjallisuutta oma-aloitteisesti, istua enemmän kirjastossa ja oppia miljoona asiaa enemmän yhtä nopeasti. Ja nyt vielä pitäis miettiä kesätöitä, jaksaa tsempata peleissä, treenata, syödä oikein ja hyvin, nähä välillä kavereita ja käydä ehkä joskus ulkona... Milloin kaikesta hauskasta tuli pakkopullaa? Ja vielä tärkeämpi kysymys: koska siitä tulee taas kivaa??


Tää kuva on oikeestaan jo pari vuotta vanha ja otettu yhdestä mun lempipaikasta Lauttasaaressa.

Meillä oli myös se sikiön obduktio eli ruumiinavaus alkuviikosta. Pakko sanoa, että vaikka kuinka yritti valmistautua, niin vei se kyllä ilmat pihalle aluksi ja ensimmäiset minuutit piti keskittyä vain hengittämiseen. Jos pöydällä olisi ollut aikuinen ja elämänsä elänyt ihminen, olisi tilanne ollut ehkä helpommin hyväksyttävissä. Mutta pieni sikiö, joka ei ole koskaan edes saanut elää? Se on vaan julmaa.

Huomenna meen valvomaan aamuksi valmennuskurssin koetta ja sen jälkeen suuntaan taas peliin. Toiminnantäyteinen viikonloppu, mutta eipähän tarvii uhrata ajatustakaan kirjoille. Paitsi ehkä jollekin hyvälle romaanille.