sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Physics isn't the most important thing. Love is.

Otsikko puhuu jo puolestaan, eikös? :D Jotenkin naureskelin hirveesti tolle lausahdukselle, kyseessä on siis Richard P. Feynmanin kuuluisa sitaatti, mikä sopii mun mielestä hyvin päivän aiheeseen, joka ei tällä kertaa kuitentaan ole rakkaus, vaan fysiikka! Sain nimittäin ensimmäistä kertaa postaustoiveen aiheena fysiikan opiskelu ja lähinnä fysiikan oppimäärän sisäistäminen lyhyessä ajassa ja pakkohan tää toive on toteuttaa!

Oon valmennuskurssin tutorina törmännyt siihen, että neuvoja tullaan kysymään lähinnä fysiikan opiskelusta ja fysiikka tuntuu olevan kaikista aineista se kaikkein vaikein. Tilannetta kuvaa hyvin se, että en oo vielä tavannu yhtäkään pyrkijää, joka olisi sanonut isoimmaksi ongelmakseen jonkin kemiaan tai bilsaan liittyvän jutun. Fysiikasta on tullut mörkö, jota pelätään jo ennen pääsykokeisiin valmistautumista. Mörkö, joka saa heikoimmat luovuttamaan jo ensi askelilla. Mörkö, jota kenenkään ei kuitenkaan tarvitsisi pelätä, sillä se ei ole todellinen. Älä anna itsesi uskotella, että fysiikka on vain Einsteinin kaltaisten nerojen laji, jossa sinulla ei ole mahdollisuuksia. Anyone can do it. Heitä romukoppaan kaikki ajatuksesi siitä, miten sinä olet huono fysiikassa ja miten et ikinä tule ymmärtämään virtapiireistä mitään (kuka muutenkaan jaksaa innostua jostakin kondensaattorista??). Lukion fysiikan oppimäärän omaksuminen alle vuodessa on täysin mahdollista. Se vaatii rutkasti aivotyötä, laskemista, opiskelua, laskemista (välillä myös raivokohtauksia), lukemista, lisää laskemista.. Mutta se on mahdollista!

Avain fysiikan ymmärtämiseen on se, että kaiken täydellinen ymmärtäminen on käytännössä mahdotonta (lainaten erästä entistä opettajaani: ei ole sattumaa, että monet fysiikan opettajat ovat vähän vinksahtaneita :D). On siis aivan luonnollista erehtyä, tehdä virheitä ja joutua aloittamaan alusta. Virheet kuuluvat oppimisprosessiin. Älä siis pelkää niitä! Käytä tilaisuus aina hyödyksesi ja opi. Jos et saa malliratkaisuista mitään tolkkua, kysy. Jos et ymmärrä vastausta, kysy uudelleen. Hyväksikäytä surutta kaikkia lähipiirisi fysiikan taitureita. Jos huomaat, että sinulla on ongelmia aina tietyn tyyppisten tehtävien kanssa niin selvitä, mikä tehtävissä tuottaa sinulle harmaita hiuksia. Pyri halkomaan ongelmasi pieniin osiin, jotta voit vähitellen alkaa sulattelemaan ratkaisuja. Yläasteen luokanvalvojani sanoin: elefantinkin voi syödä, kun sen pilkkoo pieniin annoksiin.


Kuva


Kuva
Nauroin noille kuville varmaan tunnin :D Vähän väsynyttä tää meno taas.. Noniin takaisin asiaan.

Ei ole sattumaa, että melkein kaikki lääkikseen hakeneet märskyn (Mäkelänrinteen urheilulukio) opiskelijat pääsivät sisään viime vuonna. Uuden asian oppiminen vaatii sitkeää harjoittelua, jonka on oltava säännöllistä. Turha kuvitella, että kerran viikossa pari tuntia lukemista ja laskemista riittää. Työtä on tehtävä tasaisesti koko ajan ja jo opittuja asioita on hyvä kerrata riittävän usein. Fysiikan opiskelu muistuttaa siinä mielessä aika paljon kilpaurheilua, minkä vuoksi harjoitteluun tottuneet urheilijat menestyvät myös opiskelussa, koska he ovat tottuneet tasaiseen puurtamiseen. On myös hyväksyttävä se, että välillä harjoittelussa kuin harjoittelussa tulee huonoja päiviä, jolloin mikään ei suju, aivot jumittaa ja alkaa ahdistaa. Silloin voi olla parempi ajatus levätä ja tehdä mukavia juttuja ja yrittää myöhemmin uudestaan.

Luovuttaminen ei kuitenkaan ole sallittua, ei myöskään kesken laskun. Jos et millään pääse eteenpäin, älä luovuta ja katso ratkaisua takaa. Yritä niin kauan kunnes olet saanut jonkinlaisen vastauksen paperille, ihan sama vaikka se olisi ihan päin mäntyä. Sitten voit vilkaista takaa, missä alamäki alkoi ja kokeilla ratkaista tehtävää uudestaan. Älä siis katso koko ratkaisua heti, vaan yritä selviytyä itse mahdollisimman pitkälle. Vaikka yhden laskun tekemiseen menisi tällä menetelmällä tunti, se voi olla järkevin käyttämäsi tunti koko päivän aikana, koska voit oppia siitä laskusta hirveästi uusia asioita. Fysiikka ei ole nopeuslaji, älä siis hätäile vaan mieti rauhassa miten etenet tehtävässä. Jos soveltavat tehtävät tökkivät pahasti, palauta perusteet mieleen muutamalla helpommalla tehtävällä. Jos et tiedä miten lähtisit ratkomaan tehtävää, mieti annettujen arvojen avulla sitä, mitä eri suureita pystyisit niillä ratkaisemaan ja etene systemaattisesti kohti tavoitettasi. Kukaan fyysikko ei pysty heti ensisilmäyksellä tehtävän nähdessään sanomaan, mitä kaavoja ja missäkin järjestyksessä tulee käyttää, vaan lasku ratkeaa vain sillä, että sen tekemisen aloittaa jostakin. Välillä eksyy täysin hakoteille, välillä lasku ratkeaa puolivahingossa. Tyyli on vapaa niin kauan kun se toimii.


Kuva hehe :D
Mikäli jäät pitkäksi aikaa jumiin fysiikan kanssa, on ehkä syytä miettiä sitä, miksi tehtävät eivät aukea sinulle. Onko ongelma tehtävien hahmottamisessa? --> Piirrä kuva. Tuottaako kaavojen pyörittely sinulle tuskaa? --> Kertaa matikan laskusäännöt (potenssit, neliöjuuret, ristiin kertominen, yhteinen tekijä, termien siirto...). Etkö osaa lähteä liikkeelle? --> Aloita jostakin. Etkö osaa valita oikeita kaavoja? --> Palauta mieleen teoria kaavojen takana ja kokeile eri kaavojen yhdistelyä. Yritä löytää yhteinen ongelma juuri sinulle vaikeista tehtävistä ja pyri ratkaisemaan se. Jos et itse pääse alkuun, pyydä apua esimerkiksi lukion/valmennuskurssin opettajaltasi tai ystävältä, joka on taitava fysiikassa.

Kaikki arjen pienet ilmiöt perustuvat fysiikkaan (tai fysiikka niihin, miten asiaa nyt haluaa katsoa) joten niitä on lupa käyttää hyväksi omassa oppimisessa! Löydä oivalluksia omasta elämästäsi ja koe mahtavaa iloa siitä, kun pystyt selittämään sen, miksi jääkaappia on vaikea avata välittömästi sulkemisen jälkeen tai miksi teepussi jää aluksi kellumaan kuuman veden päälle. Oma valaistumisen hetkeni oli se, kun treeneihin mennessäni hoksasin, miksi yöksi autoon (pakkaseen) unohtunut tyhjä juomapulloni oli painunut kasaan ja voi sitä riemun määrää, kun pystyin tämän selittämään kaikille joukkuekavereille :D Asioiden tajuaminen takaa sen, että opittu jää myös mieleen ja arkielämän tilanteiden miettiminen fysiikan ongelmina on mitä mainioin keino kerrata jo opittuja asioita.


Kuva

Viimeisenä neuvona on vielä laskurutiinin tärkeys. Laske, laske, laske ja laske. Oikotietä onneen ei ole. Vaikka kuinka pänttäisit teoriaa päivästä toiseen, tehtävät ratkeavat vasta laskemalla. No pain no gain, joten rohkeasti vain takaisin satulaan ja kohti uusia haasteita. Laskemalla opit muistamaan kaavat, yhdistelemään niitä ja tunnistamaan eri tehtävätyyppejä, jolloin sinulla on valmiita ratkaisun avaimia käsissäsi pääsykokeessa. Omalla kohdallani paikkansa piti myös se, että vasta laskemisen sujuessa pystyin kunnolla ymmärtämään kaavojen takana piilevän teorian. Pohjatietojen pitää kuitenkin olla kunnossa, joten teoriaakin on syytä opiskella jonkin verran, mutta pääpaino on hyvä pitää laskemisessa.

Mitä mulle itelleni tulee mieleen omasta fysiikan opiskelusta on lähinnä se, miten paljon asioita joutui pohtimaan itsekseen ja myös avun kanssa, jotta pystyi oikeasti oppimaan niitä. Esimerkiksi noste oli mulle jotenkin älyttömän vaikea ymmärtää enkä oikeen mitenkään päässyt siihen kiinni. Onneksi eräs ystäväni riensi apuun ja urhoollisesti selitti nosteen merkitystä yhä uudestaan ja uudestaan kunnes lopultakin ymmärsin. Toinen vastaava esimerkki on ne lämpöopin laskut, missä laitetaan vaikka kiehuvaa vettä ja miinusasteista jäätä samaan suljettuun systeemiin ja pitää laskea esimerkiksi veden loppulämpötila. Aluksi noi tehtävät tuntui kauhean monimutkasilta ja vaikeilta, kunnes kunnolla ymmärsin sen logiikan niiden takana, jonka jälkeen aloin oikeasti tykätä niistä tehtävistä, koska osasin tehdä ne kunnolla. Ei se helppoa ole missään nimessä. Tärkein kaikista näistä neuvoista on kuitenkin se, että uskoo itseensä ja omiin kykyihinsä, sillä jos olet jo luovuttanut ennen kuin edes yrität, peli on  automaattisesti menetetty.

Vaikka pohjatietoja fysiikasta ei olisi, se ei ole mikään syy löysäillä ja selitellä huonoja oppimistuloksia. Käännä alkutietojesi puute eduksesi! Lukiossa monet, jotka valitsevat pitkän fysiikan, lukevat lisäksi pitkää matikkaa ja monet myös kemiaa (lääkis siintää jo mielessä :) ) ja kun siihen päälle laitetaan vielä kaikki muut kielten ja reaalien kurssit niin koulua  (ja etenkin läksyjä) tulee ihan järkyttävästi. Kuka hullu siinä ehtii enää lukemaan kaikesta kaiken ja opiskelemaan kaiken yhtä hyvin?? Vapaa-ajalle saa sanoa hyvästit (mikä ei ole lainkaan suositeltavaa) jos haluaa suoriutua kaikesta kunnialla. Monille jääkin lukion fysiikasta pahoja aukkoja ja toisaalta myös tunne siitä, että fysiikka on kauhean vaikeaa, koska lukion aikana siihen ei ole ehtinyt panostaa samalla lailla kuin pääsykokeeseen lukiessa. Tässä sellaisella hakijalla, jolla ei ole fysiikan kursseja lukiossa takana, on etu, sillä hänellä ei ole valmiiksi negatiivista suhtautumista ("mä en vaan osaa fysiikkaa, se on niin vaikeeta!!") kyseistä ainetta kohtaan. 


Kuva

Fysiikan opiskelussa on omat haasteensa. Vaikka kurssien läpikäyminen onkin paikoin raskasta oma tieteellinen ajattelu kehittyy jatkuvasti, mikä herättää pohtimaan asioita aivan uusilla tavoilla. Alkuinhotuksen yli päästyään sitä saattaa huomata oikeastaan pitävänsä fysiikasta. Jopa maailmankuva voi muuttua. Fysiikka haastaa pohtimaan luonnonilmiöitä matemaattisesti ja rationaalisesti. Fysiikka pyrkii selittämään, miksi asiat tapahtuvat niin kuin ne tapahtuvat. Jokaisen ihmisen pitäisi olla kiinnostunut fysiikasta, sillä se koskettaa meitä kaikkia jatkuvasti. Miksi näin ei kuitenkaan ole, sitä en tiedä. Ehkä joku on joskus keksinyt sanoa, että fysiikka on vaikeaa eikä sovi kaikille. Vähän kuin pakkoruotsi.

Tässäpä näitä koottuja neuvoja ja kokemuksia fysiikan opiskelusta nyt olisi. Kirjoittamiseen ei mennytkään kuin 3,5 tuntia :D Toivottavasti te, jotka kamppailette fysiikan kanssa, saatte tästä edes jonkinlaista apua ongelmiinne. Mitään ihmelääkettä fysiikan sisäistämiseksi ei valitettavasti ole keksitty. Paras keino on uskoa itseensä, niin minäkin sen tein.  

You are the only person on earth who can use your ability
 - Zig Ziglar

19 kommenttia:

  1. saatko muuten tutorina toimimisesta mitään palkkaa? pidän blogistasi todella paljon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Kyllähän mä siitä saan vähän palkkaa, mutta ehdottomasti tekisin sitä myös ilman rahaa! Omasta kokemuksesta tiedän, miten tärkeää vertaistuki on ja musta on tosi kivaa aina jutella pyrkijöiden kanssa ja mielellään vastailen kaikkiin kysymyksiin, olisin viime vuonna itekin kaivannu vastausta niin moneen asiaan..

      Poista
  2. Sun blogisi on aivan mahtava. Kiitos tästä postauksesta:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos tosi paljon tästä postauksesta, mulla nimittäin alkaa fysiikan kertaus nyt viikon päästä, kun kemiankin yo on ohi! Nyt jo vähän hirvittää toi tuleva 2kk, mutta oon just yrittäny itteäni tsempata ja ajatella, että rauhassa ja varmasti vaan eteenpäin..

    Ja ihania kuvia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt se kertaus varmaan pikkuhiljaa kaikilla alkaa.. Varmasti jotkin asiat on unohtunu, mutta tuut yllättyy siitä, miten nopeesti ne palautuu takasin mieleen! Joten ei pelkoa vaan nimenomaan rauhallisesti eteenpäin :)

      Kuvat oli kyllä aika hauskoja :D vähän lääkishuumoria..

      Poista
  4. Kiitos niin paljon tästä postauksesta!
    Haen nyt toista kertaa lääkikseen ja en ole lukenut lukiossa kuin sen yhden kurssin fysiikkaa. Viime kevät meni lähinnä paniikissa "enosaafysiikkakaikkimuutosaakaiken". Jotenkin mystisesti en kuitenkaan jäänyt hirveän kauas opiskelupaikasta, mikä on antanut täksi kevääksi aika paljon puhtia. :)
    Kommenttini pointti: KIITOS tuosta "Käännä alkutietojesi puute eduksesi!" -pätkästä. Pakokauhu on taas alkanut hiipiä, vaikka tiedän, että olen oppinut ihan mielettömästi vuoden aikana. Tuo oivalluksesi nosti mut aika syvältä suosta. :)
    Blogisi on super ja ihan mieletön motivaation lähde! Toivottavasti ollaan joku päivä kollegoita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Toi kuvailemasi "enosaafysiikkaakaikkimuutosaakaiken" -tunne on hyvinkin tuttu myös mulle :D Mietiskelin viime vuonna aluksi sitä, miten tyhmä olin kun en lukiossa lukenut fysiikkaa varmuuden vuoksi. Jossakin vaiheessa tajusin, että se on ollutta ja mennyttä ja turha asiaa on märehtiä enää jälkikäteen ja yritin keskittyä siihen, miten saisin käännettyä tilanteen omaksi edukseni. Jotenkin samalla pystyin itse hyväksymään sen, että en ehkä osaa kaikkea heti niin hyvin kuin muut, mutta kirin kovaa vauhtia perästä. Puhtaalta pöydältä aloittaminen tekee joskus hyvää!

      En myöskään koskaan suotunut mieltämään fysiikkaa pelottavaksi ja ylivaikeaksi aineeksi. Sen sijaan päätin, että en voi muodostaa mielipidettä fysiikan vaikeudesta ennen kuin olen yrittänyt kaikkeni ja lukenut kaikki kurssit. Yllättäen huomasin, ettei se lukiofysiikka mitään rakettitiedettä kuitenkaan ole :)Ei kannata pelätä sellaista, mitä ei ole kokeillut!

      t. tuleva kollega :)

      Poista
  5. Hei! Googlella löysin tänne:) Oon 36 vuotias parin pikkuipanan äiti ja päättänyt hakea lääkikseen. Haave on pitkä, mutta ajauduin ihan eri alalle vuosien mittaan. Nyt kun vihdoin tein tämän päätöksen, niin mulla on ihmeen hyvä olla ja jotenkin luottavainen olo vuosien empimisen jälkeen. Multa löytyy Galeinos vm.2003 kirjahyllystä joten kertoo jotain sekin...:)

    Mä olisin kysynyt semmoista, että kuinka hyvää matikkapäätä arvioit tarvittavan sekä pääsykokeissa että itse opiskelussa. Mulla on tietenkin lukiosta jo jotain 15 vuotta ja olen lukenut ehkä keskipitkän (lyhyen ja pitkän välimuoto) matikan mutta kaikki on auvoisasti unohtunut.

    Mulle (muistaakseni) fyssa ei ollut niin vaikeaa vaan kemia. Biologiasta tykkään ihan tosi paljon. Olen myös lukenut Psykan pääsykoekirjan pariin kertaan (aika neurologiapainotteinen) joten vähän on aivojenkin salat jo auenneet:)

    Toisekseen, mitä sä arvioita noista opiskeluista et kuinka suuri osa on "laskemista", miten paljon on ihan luettavaa ja kuinka suuri osa on siitä ulkoapänttäämistä ja kuinka suuri osa "sisäistämistä". Olen yliopistossa lukenut sekä luonnontieteellisiä, että yhteiskuntatieteellisiä aineita ja selkeästi huomannut että "sisäistäminen" on mulle helpompaa. Mitä enemmän kaavoja ja logiikkaa, sitä vaikeammaksi se mulle käy. Tasan ei käy onnenlahjat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Hienoa kuulla, että olet uskaltanut tarttua pitkäaikaiseen haaveeseesi ja toteuttaa sen :) Pääsykokeeseen lukeminen ja opiskelu lääkiksessä eroaa suht paljon (ainakin omasta mielestäni) toisistaan. Pääsykokeessa vaaditaan nopeaa päättelykykyä, laskurutiinia ja kykyä soveltaa tietojaan tarvittaessa. Pääsykokeisiin lukeminen on (minulla ainakin oli) pääasiassa laskemista ja vaatii tietyn matemaattisen osaamisen. Hyvä juttu siinä on se, että laskut ovat harvoin matematiikan osaamisen kannalta vaikeita, vaan vaikeudeksi nousee lähinne se, miten ja millä kaavoilla lähtee ratkaisemaan tehtävää. Lisäksi tehtävissä toistuu hyvin paljolti samat asiat (potenssilaskut, neliöjuuret, logaritmit, toisen asteen ratkaisukaava..) joiden ratkaisemisen tekniikat oppii suhteellisen nopeasti. Ei siis syytä huoleen, vaikka omista matikanopinnoista olisikin vierähtänyt tovi, laskemalla oppii nopeasti kaiken hyödyllisen :)

      Lääkisopiskelu sen sijaan on puhtaasti lukemista ja käytännön harjoittelua. Toki monia asioita havainnollistetaan matemaattisesti, mutta yhtään laskua en ole vielä lääkiksen aikana joutunut laskemaan! Ja noi havainnollistamisetkin rajoittuu lähinnä kuvaajiin, joita on suhteellisen helppo tulkita, eikä mitään insinööritaitoja tosiaankaan vaadita :) Opiskelu vaihtelee kurssin mukaan, välillä asioita joutuu vain raa'asti pänttäämään ulkoa (kuten nyt tulen kurssilla..) mutta välillä taas täytyy pohtia asioita tarkemmin ja oivallusten kautta sisäistää tarvittavia tietoja.

      Pääsykoelukemisessa painopiste on aikalailla laskemisessa, mutta toki lukemaankin joutuu ja bilsan lisäksi kannattaa kyllä lukea kaikki kemian ja fysiikankin kirjat ajatuksella läpi. Matikasta ei kannata älyttömästi huolia, kyllä se osaaminen kehittyy, kun laskee vaan ahkerasti tehtäviä. Jos huomaa ongelmia selkeästi jossakin tehtävätyypissä, eikä vaan pääse eteenpäin niin kannattaa kysyä neuvoa! Kyllä ne asiat jossakin vaiheessa selkiytyy :) Tsemppiä!

      Poista
  6. Voi ei, tämä oli niin hyvä postaus, kiitos! :) Ite opiskelen lukiossa 2. vuotta ja nyt oon alkanut tosissaan miettiin lääkistä lukion jälkeen, mutta mulla on kans just toi ongelma että oon lukenut vaan 2 kurssia fysiikkaa. Oon tässä paininu tän ajatuksen kanssa, ja oli niiiiiin ihana huomata että joku muu on ollut ihan samassa tilanteessa!! Ja vielä päässyt lääkikseen sisään! Voin vaan kuvitella miten paljon se on teettäny töitä..
    Mulla on just tulossa ens vuoden ainevalinnat, ja oon miettiny jos ottaisin joitain fysiikan kursseja, jos vaan mun lukujärjestykseen mahtuu. Mitä mieltä sä oot, kannattaako mun jatkaa jostain 6. kurssista, vai onko se ihan puuta heinää kun en oo lukenut fysiikkaa niin pitkään aikaan? :D
    Ja jos en saa kursseja valittua, niin sitten alkaa armoton itsenäisesti opiskelu! Mun pitäis vaan saada motivoitua itteeni jotenkin.

    Kiitos tästä blogista, jään varmasti seuraamaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista! <3

      Omasta kokemuksesta voin sanoa sen verran, että ainakin FY5:n kurssilla on ihan turha istua jos FY4 ei ole käytynä valmiiksi :D Mutta esim FY6, joka on sähköfysiikan kurssi, voisi ollakin ihan mahdollinen vaihtoehto, sillä se ei niin älyttömästi vaadi taitoja aikaisemmilta kursseilta! Sama juttu myös FY7 ja FY8:n kanssa. Toki vaikeuksia varmasti tulee, kun perusteet eivät ole kunnossa ja tietynlainen fysiikan "ajattelumalli" on vähän hukassa. Mutta jos sulla löytyy lukkarista aikaa ja intoa niin mikäs siinä, ei se hukkaan varmasti mene! Mutta ei kannata lannistua, vaikka kurssi tuntuisi tosi vaikealta, ei se sähköfysiikka oikein uponnu munkaan mieleen :D

      Suosittelen kyllä jotakin pitkää valmennuskurssia tai jotakin vastaavia yksityistunteja tms. kun lähtötilanne ei ole kuitenkaan ihanteellinen. Kurssin tahdissa on helppo edetä ja osaavat opettajat on käden ulottuvilla. Lisäksi tutustuu samassa tilanteessa oleviin hakijoihin ja saa vertaistukea :) !

      Poista
  7. Et tiedäkään miten arvokas tämä postaus oli mulle tänään! Piti ihan tulla kaivelemaan tätä, koska nyt jos koskaan tarvitsin tällasta tsemppiä. Eilen tuli ihan totaalinen epätoivo fysiikan (ja kemian pH-laskujen....) kanssa. Itkin varmaan puoli tuntia äitille puhelimessa ja menin nukkumaan. Nyt uudella taistelutahdolla hyvien yöunien jälkeen, mutta tämä tsemppi piti vielä saada :-) Noi vinkit lähestyä fysiikan tehtäviä oli oikeesti ihan käteviä, koska oon just sellanen etten oikein tiedä mistä aloittaa ja en hahmota koko tilannetta. Valmennuskurssilla fiilis onkin toi nimenomainen "enosaafysiikkakaikkimuutosaakaiken".. :-D

    Kello on jo paljon eli nyt laskemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) On aina mieltälämmittävää kuulla, että omista horinoista on jollekin oikeasti hyötyä! Nyt vaan kova tsemppi päälle, pallo maaliin ja nimi lehteen niinku meijän valmentaja sanoo :D Taistelutahtoa tarvitaan, mutta kyllä se kova työ palkitsee sitten lopussa!!

      Poista
  8. "Cool post!
    Much love,
    Wengie
    www.wengie.com"
    "Really enjoyed my stay here on your blog <3

    VastaaPoista
  9. Itsekin liityn kehu-remmiin mukaan. Opiskelen tällä hetkellä ensihoitajaksi, taustalla lähihoitajan tutkinto... Pari vuotta on lääketieteen pääsykokeet kummitelleet itselläkin mielessä, ja vaikka alkuperäisessä unelmakoulussa nyt olenkin niin tuntuu ettei tiedon- ja osaamisen jano lopu tähänkään. Eli eteenpäin tullaan joka tapauksessa pyrkimään. Ainoa vain, että kun ei ole lukiotaustaa ja luonnontieteet aina olleet itselle vaikeita, kaipaa tällaista tsemppaavaa lukemista - kiitos siis siitä :) Voi olla, että vaatii välivuoden ensihoitajaksi valmistuttua (tai jo ennen sitä) jotta voi riittävän pohjan saada kasaan ja realistisesti kuvitella pärjäävänsä.

    Mutta siihen on vielä vuosia, että jatkahan blogaamista tähän malliin ja piiskaa meitä mattimeikäläisiäkin tavoittelemaan unelmiaan :)

    - Tommi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Tommi!

      Kiitos kommentistasi! :) Mahtavaa, että tiedonjano saa sinut tavoittelemaan korkeammalle, uskon että sulla on varmasti vahva pohja pyrkimiseen, vaikka lukio-opintoja ei olisikaan takana! Lähi- ja ensihoitajan tutkinnoissa oot kuitenkin päässyt opiskelemaan monipuolisesti ihmisen fysiologiaa ja sulla on vahva käsitys siitä, miten keho oikeasti toimii. Tästä on varmasti erittäin paljon hyötyä sinulle! Monet fysiikan ja kemiankin asiat alkavat varmasti tuntua loogisilta, kun niitä pystyy miettimään kehon fysiologian kannalta järkevästi. Toivon sulle tosi paljon tsemppiä opiskeluun ja pyrkimiseen! Unelmat on tehty toteutettaviksi :)

      Poista
    2. 3 vuotta on kulunut tuosta edellisestä kommentistani, ja yhä palaan tähän postaukseen ammentamaan voimaa ja inspiraatiota tulevaan koitokseen. Pian olen valmis ensihoitaja ja on aika aloittaa opiskelu kohti seuraavaa haastetta. Materiaalit on hankittu ja sotasuunnitelma suhteellisen selvä. Aina ajoittain nousee kuitenkin se mörkö mieleen että mitä jos en onnistukaan, ja silloin klikkaan kirjanmerkeistä tämän postauksen luettavaksi ja valan uskoa itseeni.

      Tämä siis kiitoksenomaisena palautteena itsellesikin, tuskin tiedätkään miten tärkeää on ollut että olet tämän postauksen joskus kirjoittanut :)

      - Tommi

      Poista
  10. Moikka, ihan mieletön blogi! Osaatko neuvoa, kenen puoleen kääntyä, kun tyttäreni haluaisi lisäopetusta fysiikassa ja matematiikassa. Hän käy nyt lukiota loppuun toisella paikkakunnalla. Tarvitsemme apua! Kiitos etukäteen!

    VastaaPoista