maanantai 15. huhtikuuta 2013

easy like a sunday morning

Eilen on taas yks niitä hyödyllisiä päiviä, kun koko aika hurahtaa sängyn pohjalla telkkua katsellen (LIVin roskaohjelmat on niin sunnuntaipäivän pelastus!) ja läppäriä naputellen. Meillä loppu käsiskausi ja nyt alko 5 viikon käsistauko. Päivän kysymys on, mitä IHMETTÄ mä teen kaikki nää illat?? :D Onneks on toi salikortti Unisporttiin nii ei käy aika pitkäks ja pysyy kuntokin yllä. Haluisin nyt vähän tsemppaa tän salilla käymisen suhteen, voisin tehdä jonkun oman ohjelman millä sais vähän piristystä ja uusia virikkeitä. Vaikka mulla lihakset näkyy nii ne vois näkyä viel vähän lisääkin, etenki habaa ois kiva saada enemmän esille! Haha, onneks opittiin elävän anatomian tunnille, että jos haluaa kasvattaa haukkaa, niin kannattaa tehdä hauiskäännössä pieni kääntöliike samalla, kun tuo painon ylös, koska sillon musculus biceps brachii (eli juurikin se hauislihas) tekee enemmän töitä, sillä olkavarressa on toinenkin lihas (musculus brachialis, m. bicepcs brachiin alla) joka on ns. kyynärnivelen fleksion (koukistuksen) agonisti eli "päätoimija" eli se tekee suurimman osan siitä koukistuksen työstä. Tää lääkisslangi alkaa jo tulla niin vahvana puheeseen, että kokoajan pitää keskittyä puhumaan niin, että muutkin kun lääkisopiskelijat ymmärtää, mitä yritän sanoa :D

Ja hei muuten, tällanen hauska knoppitieto liittyen edelliseen: jos m. biceps brachiista katkeaa toisen pään jänne (en muista nyt kumman pään, olisko ollut se lyhyempi?) niin se lihasosa jää sellaseks patiks olkavarteen ja näyttää ihan Kippari-Kallen hauikselta :D Mietittiin jo kavereiden kanssa et pitäiskö tarkotuksella katkasta se et olis iha hullu haba :D Tosin käden käyttömahdollisuudet varmaan rajoittuis melkosesti...

Kuva

Mutta joo... Valmisteltiin tänään mun neljän hengen ryhmän kanssa enkun suullista anatomy presentationia. Me valittiin aiheeksi selkä, kun sitä sopivasti juuri käydään pebassa läpi ens kerralla :D Mun vastuulle kaatui selkärangan rakenne ja selkäydinhermot. Tein alustavat muistiinpanot noin tunnissa ja nyt enää pitäisi kasata power point -esitys. Kerranki siitä on hyötyä, että meijän kirjat on englanniks! Ei tarvinnu miettiä mitään sanoja tai käyttää sanakirjaa :D Meijän opettaja on jenkeistä kotoisin ja tosi huippu tyyppi! On kiva, kun koko tunti pidetään englanniks niin täytyy kokoajan kuunnella tarkkaan. Vaikka en kielistä erityisemmin oo koskaan tykänny, niin enkku on ollu aina mun juttu! Oon pienestä asti oppinu enkkua tietokonepeleistä (the Sims!!), elokuvista ja musiikista ja se on jotenki kolahtanu tosi nuorena jo muhun.

Kuva

Jeps, äsken söin vähän kanaa, riisiä ja kasviksia ja kohta lähen lenkille ja sit olis viel iltaohjelmassa uutuus kauhuleffa Sinister! Anatomian jakso on ainaki siitä hyvä et kiinnostus omiin lihaksiin kasvaa ihan huimasti :D 

Ja AINIIN! Kaikki te lääketieteestä kiinnostuneet, käykää ihmeessä kattomassa Heurekassa se Body Worlds -näyttely! En oo itekään vielä kerenny, mutta oon ehdottomasti menossa kunhan vaan saan aikaseks, ehkä jo ens viikonloppuna :) Mut oon kuullu ihan hirveesti hyvää palautetta kaikilta, jotka sen on käyny kattomassa!


maanantai 8. huhtikuuta 2013

Me, myself and I

Koulu jatkuu vaikka mun puolesta loma sais jatkua edelleen, mutta minkäs teet! Lomalla tuli luettua vanhaa kunnon farmista (joka on se meidän ainoa suomenkielinen kirja) ja opiskeltua tulehduskipulääkkeitä, niiden vaikutuksia (terapeuttisia ja haittoja) ja muuta mukavaa. Toi farmis on ihan paras kirja! Tuntuu niin kevyeltä lukee välillä suomeks ja huomaan ainakin ite, että opin tosi paljon nopeemmin ja paremmin. Onneks tulevaisuudessa meille tulee lisää suomenkielisiä oppikirjoja :) Nyt kahlaankin sitten tällasta aivan jäätävää tiiliskiveä läpi seuraavat pari päivää.. 

<333
Mutta joo, mennään aiheeseen.. Nimittäin sain pari postaustoivomusta, joista toteutan nyt toisen. Aion kertoa teille vähän enemmän itsestäni myös muusta kuin lääkisopiskelijavinkkelistä :) Aluksi suunnittelin pitäväni blogin täysin lääkisaiheisena (ja toki se tulee sellaisena jatkumaankin) sotkematta omaa yksityiselämääni mukaan. Valotan nyt kuitenkin hieman sitä, minkälainen tyyppi täällä näitä juttuja kirjoittelee, koska mun elämässä todellakin tapahtuu muutakin kuin opiskelua ja biomedicumissa hengailua :D

Palataan nyt sitten ihan aikojen alkuun. Oon siis syntynyt vuonna -92 keväällä ja oon vanhempieni ainut lapsi. Mun vanhemmat on molemmat Savosta, mutta ite oon syntyny ja asunu koko ikäni Helsingissä. Lähes kaikki mun sukulaiset asuu kuitenkin muualla kuin Helsingissä, minkä takia oon lomilla aika paljon poissa täältä. Oon pienestä asti harrastanu tosi paljon eri juttuja. Pianoa oon soittanu 6-vuotiaasta ja lopetin vasta pari vuotta sitten tunneilla käymisen. Lisäksi oon harrastanu laulua, partiota, kuvataiteita, telinevoimistelua, yleisurheilua oon ollu bändissä ja kuorossa ja tällä hetkelläkin pelaan vielä käsipalloa. Oon siis ollu suht aktiivinen lapsi ja aina menossa jonnekin! Koska mulla ei ole omia sisaruksia (oon aina halunnu isoveljen) niin korvasin sen puutteen kavereilla. Mun vanhemmat oppi erittäin nopeasti sen, että jos mua ei kuulunu eikä näkyny eikä mitään ilmotusta oo tullu, niin oon todennäkösesti jollakin kaverilla ja vaikka ne pyytäis mua soittamaan tai laittamaan viestiä niin se aina unohtuu.. Edelleenkin oon erittäin huono muistamaan tollasia juttuja ja meen milloin minnekin ilmottamatta mitään enkä osaa päivystää puhelimen ääressä niinkun monet muut.

Olin yläasteella musiikkiluokalla, mutta tajusin ysillä, että en halua musiikista itelleni uraa ja että musiikki on mulle vain mielekäs harrastus, mutta ei sen enempää. Mietin pitkään sitä, mihin lukioon suuntaisin ja kävin monissa avoimissa ovissa (Norssissa, Ressussa, Viikin norssissa jopa Torkkelissa) kunnes menin Märskyn avoimiin oviin - ja se kolahti! Koulurakennus oli tosi kivannäköinen ja tilava, oppilaita oli ihan hirveesti ja kaikki on kiinnostuneita urheilusta. Sillon märskyssä oli vielä Amica, joten ruokakin oli ihan sairaan hyvää verrattuna siihen normi kouluruokaa (tää on tärkee!! :D), mitä meijän yläasteella oli. Päätin hakea märskyyn ja pääsin sisään :) Märskyssä on loppujen lopuksi tosi paljon erilaisia ihmisiä ja sain paljon kavereita ihan eri piireistä. Pidän edelleenki yhteyttä moniin ex-märskyihin ja muutamasta niistä tuli ihan korvaamattomia läheisiä ystäviä mulle ja on ihanaa et meijän ystävyys on kestäny vaikka ei enää nähäkään päivittäin!

Ylppärijuhlista :)
Kuten jo aikasemmin mainitsin, pelaan edelleen käsipalloa ja aion jatkaa niin pitkään, kun vaan opiskelun rinnalla pystyn! Meijän joukkue pelaa naisten SM-sarjaa ja ollaan tällä hetkellä playoffeissa menossa ja finaaliin pääsy on ihan ulottuvilla! Meillä on ihan mieletön joukkue, mikä on varmasti yks iso tekijä siinä, että en vaan haluu lopettaa vieläkään. Treeneihin on aina kiva mennä ja on mieletöntä, että samalla saa viettää aikaa omien kavereiden kanssa ja treenata. Oon ite menny tän kauden aikana henkilökohtasesti tosi paljon eteenpäin, vaikka treenaaminen kostautuukin siinä, että välillä oon ihan kuoleman väsyny ja alkaa masentaa, kun aika ei millään riitä kaikkeen. Oon jotekin sellanen ihminen, että haluun kokoajan kehittyä jossakin ja tarviin jonkin tollasen "sivuprojektin" jossa näkee konkreettisia tuloksia! Vaikka opiskelu onki välillä rankkaa ja etenki puuduttavaa, niin kyllä mä oon silti tosi hyvin ehtiny pelata ja nähä kavereita jne joten jos teillä tulevilla lääkisläisillä on jotain rakkaita harrastuksia niin älkää missään nimessä lopettako niitä lääkiksen takia!

Kuvaajana Jan Nylund
 
Meillä on meijän kotihallilla iso banneri, jossa on kaikkien pelaajien kuvat!
Tosta alemmasta kuvasta näkee, että toi 9 on teipattu tohon kakkosen viereen :DD Olin unohtanu, et meillä on "kuvauspäivä" ja jätin omat pelikamat kotiin, mut onneks sain lainattua meijän "numero 2:lta" sen paidan ja shortsit ja sit vaan teippi kehii nii saatii oikee numero paikalleen :D


Käsipallo on ihan mieletön laji, vaikka alotin suht myöhään niin oon päässy ahkeralla harjottelemisella tosi hyvin mukaan ja oon jääny ihan koukkuun! Ja koska pelaan lähes täysin suomenruotsalaisessa joukkueessa niin mun ruotsin kieli on parantunu kanssa ihan älyttömästi. En edelleenkään puhu erityisen lahjakkaasti, mut ymmärrän tosi hyvin sellasta perus arkiruotsia.

Tässä oon meijän seuran järkkäämässä turnauksessa EA-vastaavana "asiantuntijatehtävissä" :D
Oon muuten erittäin loukkaantumisaltis pelaaja! Mulla on 4 vuoden sisään murtunu sormi, kämmenluu, leikattu käsi, revenny nilkasta nivelsiteet kahesti, ollu luuruhje polvessa, tulehtunu olkapäät neljästi ja revenny kierukka polvesta. Mulla onki joka pelissä hullut teipit ja tuet päällä :D

Minä ja murtunut peukalo (on muute säälittävän huonosti laitettu toi sideharso)


Oon seurustellu jo yli 4,5 vuotta poikaystäväni kanssa ja tavattiin tosiaan riparilla joskus aikoinaan. Ollaan keskenään tosi samanlaisia, molemmat rakastaa hyvää ruokaa, urheilua, löhöömistä, jätskiä (onpas meillä monipuoliset kiinnostuksen kohteet :D) jne ja ollaan "samalla aaltopituudella" hyvin monien asioiden suhteen, mikä on varmasti yks syy siihen, että ollaan oltu näin pitkään yhessä! Me ollaan molemmat oltu aina tosi kiireisiä, kun on ollu treenejä, pelejä ja koulua yms muita juttuja ja sen takia ei olla ehitty koskaan näkemään päivittäin vaan meillä menee helposti viikko silleen et nähään kunnolla vaan 1-2 kertaa. Nykyään nähään enemmän ku aikasemmin, kun mulla on pakollista opetusta suht vähän ja mun poikaystävä (sanotaan nyt häntä vaikka O:ksi, kun ei halua kuulemma esiintyä blogissa omalla nimellään eikä naamallaan) vasta pyrkii yliopistoon (oikikseen) ja ollaan paljon käyty salilla ja lenkillä yhessä ja nyt viimeaikoina kans luettu yhessä. Heinäkuussa O lähtee inttiin ja sen jälkeen ollaan mietitty yhteenmuuttoa, mutta toistaseksi asutaan molemmat vielä kotona. Me ollaan tehty yhessä yks isompi ulkomaanmatka Barcelonaan sinä kesänä, kun mä valmistuin ylioppilaaksi ja sittemmin ollaan käyty kans lyhyemmin Tukholmassa ja Kööpenhaminassa (käytiin kattoo se Alegria ja se oli ihan TOSI hyvä!)

Barcan matka!


Siinäpä nyt oikeestaan on kaikki pääkohdat mun elämästä! Ehkä yks hyvä pääpointti tässä kirjotuksessa oli se, että lääkiksessä on oikeesti ihan normaaleja ihmisiä, eikä kannata ajatella mitenkään niin, että ei voi itse päästä koska ei ole mikään erikoinen nero. Niin mäkin joskus ajattelin ja ihan turhaan! Oon elävä esimerkki siitä, että tahdonvoimalla voi saavuttaa mitä vaan, siitä toi mun lempi sitaattikin (the future you see is the future you get, näkyy tossa blogin sivulla kans! :)) kertoo! Toki lääkiksessäkin on niitä, jotka on koko pienen ikänsä tehny systemaattisesti työtä lääkiksen eteen ja on tosi kunnianhimosia ja omistaa koko elämänsä tieteelle. Mikäs siinä, ite en vaan sellaseen ryhtyisi.

Terveysasemalla harjottelussa
Oon toki kohdannu reippaasti vähättelyä erityisesti ulkonäön takia. Se on vaan selvää, että tässä maailmassa oikeasti on ihmisiä, jotka uskovat siihen että blondit hiukset ja äly ei mahdu samaan päähän. Omapa on ongelmanne, ite vaan nauran näille tilanteille :D Monesti multa on kysytty, että tuleeko musta siis sairaanhoitaja, kun valmistun (??) Paras pitkään aikaan oli taas tilanne jossain baarissa, kun joku jamppa tulee juttelee ja alkaa kyselee et opiskeleksä jossain Haaga-Heliassa? Kyllä sillä vähän loksahti leuka, kun kerroin että opiskelen lääketiedettä Helsingin Yliopistossa ja se tais itekin vähä nolostua! Tää viimenen TK-harjottelukuva olkoon kannustuksena kaikille teille, jotka on joskus kohdannu vastaavanlaista vähättelyä - You can if you think you can.

ps. jos joku jäi miettimään, niin en oo koskaan värjänny mun hiuksia vaan olen ihan aito luonnonblondi, joten jo siitäkin syystä ärsyttää tollanen hiustenvärin perusteella tehty arvostelu!