perjantai 31. toukokuuta 2013

Summertime is finally here!

Heipsan!

5 minuuttia sitten palautin ykkösvuoden viimeisen tehtävän ja vika tentti oli jo keskiviikkona. Nyt voi siis lopultakin sanoa, että KESÄLOMA on virallisesti alkanut!! woopwoop! Uskomatonta miten aika meni näin nopsaan, tuntuu vieläkin siltä, että justhan mä vasta tapasin kaikki nää kurssilaiset ja tuskailin sen biokemman parissa..

Taas lisää näitä creepyjä haamukuvia :D Tästä kaikki alkoi, mun ryhmä eli geriatrit alfajaisissa!



Oon erityisen ylpeä itsestäni paristakin syystä. Ensinnäkin, pääsin kaikki ykkösvuoden tentit ensikerralla läpi (vaikka vikan neuroanatomian tentin tulokset tuleekin vasta myöhemmin, niin koe meni sen verran hyvin, että läpipääsy on ihan varma). Toisekseen, mulla oli tavoitteena saada kaikista tenteistä vähintään 18 pistettä, jotta saisin kanditenttiin täydet lähtöpisteet, ja tämäkin tavoite täyttyi LÄHES kokonaan, vain TULE:n (tuki- ja liikuntaelimistö) tentistä mulla jäi pari pistettä uupumaan, mutta aattelinkin mennä uusimaan sen elokuussa, jos saisin pisteitä nostettua :) Tämä myös sen takia, että tulisi kesälomallakin lueskeltua tota anatomiaa, siinä on vielä niin paljon osattavaa jäljellä.. Sen lisäksi, että pystyin pitämään kiinni omista tavoitteistani opiskelujen suhteen, sain myös roppakaupalla uusia ihania kavereita, joiden kanssa tulee varmasti nähtyä kesälläkin paljon ja syksyllä on taas mukava palata kouluun vastaanottamaan uusia alfoja! Paljoo paremmaksi en olis voinu mun ykkösvuotta lääkiksessä ees kuvitella, joten nyt on syytä hymyillä =)


Ja tähän on tultu! Vappufiilinkejä :)

Toi kanditentti on kummitellu jo muutamissa kirjotuksissa/kommenteissa, mutta en oo tainnu vielä selittää, mikä se on. Kyseessä on siis kakkosvuoden keväällä suoritettava tentti, johon opiskellaan kaikki ensimmäisen kahden vuoden kurssit. Kyseessä on siis tavallaan kertaustentti, mutta alue on valtavan laaja. Vähän jänskättää toi koettelemus jo etukäteen ja sikspä aattelin aloittaa kertaamaan ykkösvuoden juttuja kesällä, ilman stressiä kuitenkin :)

Eilen meillä oli Alfojen Olympialaiset, jotka me urheiluvastaavat järkättiin yhdessä denttarien emännän kanssa. Ilta huipentu vielä mediomien saunatiloihin jatkoille, jossa palkittiin myös ansioituneita pelaajia :D Oli ihan mielettömän kiva päivä! Lähin kyl jo 23.30 kotiin, kun väsytti aika paljon ja piti herätä aamulla suht aikasin. Rusketustaki tarttu pikkasen pintaan, mikä on vaan positiivinen juttu miettien huomisen ylppärijuhlia!


Väsyneitä terveisiä Kaisa-kirjastosta!
Aion jatkaa kirjoittelua myös kesällä, mutta postaustahti saattaa olla vähän hitaampi, kun on vaikeampi keksiä, mistä kirjoittaisi :D Jotain mukafilosofisia horinoita on kuitenkin varmasti luvassa lähikuukausina..

Kiitos kaikille, jotka ootte lukeneet ja kommentoineet tätä blogia kuluneen vuoden aikana! (siitähän on jo melkein vuosi, kun alotin kirjoittamaan, hui!) Jatkakaa ihmeessä palautteen antamista, niin hyvää kuin huonoa, ja lähetelkää toiveita kommentteina tännepäin :) Parasta on, jos kommentoitte aina uusimpaan postaukseen, niin kommentit tulee paremmin huomattua! Ja kaikki te, jotka olitte nyt lääkiksen pääsykokeessa: hurjasti tsemppiä ja jaksamista odotteluun! Kuukauden päästä teillä on jo joku conclusion jo voitte alkaa suunnittelemaan tulevaisuutta. Siihen asti ei voi muuta kuin odottaa.

Ihanaa kesää kaikille!

perjantai 24. toukokuuta 2013

It's over... so over

Pikapäivitystä vain väsäilen, aika ei valitettavasti riitä kummempiin kirjoitteluihin, kun on pakko siivota ja lukea vielä viimeiseen neuron ykköskurssin tenttiin. Halusin kuitenkin tulla antamaan terveiseni kaikille niille, jotka ovat tänään antaneet kaikkensa pääsykokeessa. Olisin ehdottomasti halunnut mennä valvomaan koetta, mutta koska olen valmennuskurssilla tutorina niin se ei olisi ollut sallittua. Tyydyin siis jännittämään niin sanotusti kotisohvalta! Olen jonkin verran kuullut kommentteja suunnasta jos toisestakin ja vaikka en olekaan koetta vielä nähnyt, niin vaikuttaisi siltä, että se oli aikamoinen yllätys jokaiselle, niin pyrkijöille kuin meille opiskelijoillekin. Monet (minä mukaanlukien) ovatkin jo ilmaisseet kiitollisuutensa siitä, ettei tarvinnut olla pyrkimässä enää uudestaan tänä vuonna.

Olin kuullut jo talvella villejä huhuja siitä, että pääsykokeen painopiste siirtyisi laskuista aineistopohjaisiin tehtäviin, mutta en olisi ikinä uskonut sen tapahtuvan näin radikaalisti. Olen oikeastaan vihainen jokaisen hakijan puolesta, joka on kuukausitolkulla takonut päähänsä lukion fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa ja tehnyt ahkerasti töitä valmistautuakseen kokeeseen ja sitten vastassa onkin kasa aineistoon pohjautuvia monivalintatehtäviä ja epämääräisiä laskuja. En nyt sano aiheesta enempää, koska en tehtäviä ole vielä nähnyt, mutta kuulemani perusteella olen kyllä pettynyt tähän valintakokeeseen - ja pahasti!

Aina puhutaan siitä, kuinka lääkiksen pääsykoe mittaa paineensietokykyä, stressin hallintaa, loogista päättelykykyä sekä opiskelumotivaatiota. Motivaatiota testataan sillä, että luettavana on runsaasti kirjoja ja materiaalia, jolloin vain todella motivoituneet pyrkijät jaksavat opiskella kaiken tarvittavan huolellisesti. Miten nämä motivoituneet opiskelijat tulevat valikoiduiksi pääsykokeella, joka perustuu suurimmalta osalta aineistoon ja jonka tehtävät ovat monivalintatehtäviä, joiden pisteytys on luokkaa oikea vastaus -> + 0,5p ja väärä vastaus/vastaamatta jättäminen -> - 2p ? Jos suurin osa tehtävistä pohjautuu lukion oppimäärän ylittäviin aineistoihin niin pääsykokeeseen valmistautuminenhan on melkolailla turhaa, ainakin kärjistetysti! Itsestäni tuntuu vähintäänkin epäreilulta se, että opiskelemaan voi päästä sellaisia pyrkijöitä, jotka eivät ole edes avanneet lukiokirjoja kevään aikana.

Ehkäpä kokeen tarkoituksena on suosia opiskelijoita, jotka omaksuvat nopeasti uutta tietoa ja pystyvät soveltamaan sitä eri tavoin. Nämä ovat toki tärkeitä ominaisuuksia lääkärin työtä ajatellen, mutta silti.. Tuntuu jotenkin väärältä kaikkia niitä hakijoita kohtaan, jotka ovat täysillä valmistautuneet täysin erilaiseen valintakokeeseen! 

Vaikka nyt tuntuisi siltä, että koe meni päin mäntyä ja että mahdollisuudet päästä sisään ovat olemattomat, niin päätä pystyyn vaan! Tuskin kenelläkään on nyt sellainen olo, että "JES, hyvin meni!". Tai vaikka olisikin, niin tuskin kovin monella ainakaan. Ihminen voi tehdä vain parhaansa ja katsoa mihin se riittää. Työnteko on tältä keväältä ohi ja nyt edessä on kaunis kesä ja rutosti vapaa-aikaa! Vaikka nyt olisikin vaikeaa, niin kyllä se siitä helpottaa pikkuhiljaa. Elämässä on onneksi muutakin kuin koulu :)


Meni syyteen tai saveen niin KESÄLOMA alko nyt! Muista palkita itsesi kovasta työnteosta, olet sen, tuloksesta riippumatta, ansainnut! Kyllä se aurinkokin pikkuhiljaa tulee taas esiin :)

torstai 9. toukokuuta 2013

kertailua

Heipähei!

Juuri nyt eletään erittäin jännittäviä aikoja. Ensinnäkin siksi, että koko mun kurssilla on huomenna potentiaalisesti ykkösvuoden vaikein ja raskain tentti edessä, ja toisekseen siksi, että pääsykoe lähestyy kovaa vauhtia! Nythän se jo suorastaan kolkuttelee ovilla, sillä aikaa on jäljellä enää noin 2 viikkoa!! Voi sitä paniikin määrää :D Mäkin oon ihan täpinöissä tosta kokeesta, koska mulla on monta kaveria pyrkimässä ja tietysti mun valmennuskurssilaiset on siellä ja jännitän kauheesti kaikkien puolesta!

Oonkin saanu tässä muutamia kysymyksiä (sekä blogin että ihan oikean elämän puolella) siitä, mitä nyt kannattaa tehdä, kun kokeeseen on enää niin vähän aikaa ja miten kannattaa kerrata. Noh, niinkun oon varmaan 10000 kertaa sanonut, niin kaikki meistä on yksilöitä ja kaikille samat metodit ei ehkä toimi niin hyvin, mutta jaan mieluusti omia vinkkejäni teidän käyttöönne ja toivottavasti niistä on apua!

Kuva
Toi edellinen kuva vastaa varmaan aika hyvin todellisuutta siitä, millainen fiilis monilla koepäivänä on. Pääsykoetta ajatellen olisi kuitenkin tärkeetä levätä edellisenä päivänä, mieluiten lukematta ollenkaan, jotta ei seuraavana aamuna näyttäisi tolta! Toisekseen, kokeen alkaessa pitäisi pyrkiä välttämään paniikkia ja ottaa heti alusta alkaen taistelija-asenne. Itseään on lupa psyykata eteenpäin ennen koetta ja sen aikana. Muista, että olet opiskellut pitkään ja ahkerasti tätä päivää varten, nyt on aika näyttää osaamisesi! Pääsykoe voi olla elämäsi siihen mennessä tärkein koe, sillä se ratkaisee sen pääsetkö opiskelemaan haluamaasi alaa. Sinä haluat onnistua, joten teet kaikkesi kokeessa.

Itsensä motivointi on tärkeää näin loppuvaiheessa. Koe häämöttää ja monet alkavat olla kuukausien lukemisesta niin puhki, että tarmo ei oikein enää riitä loppurutistukseen. Älä luovuta tässä vaiheessa, vaan varmista osaamisesi ylläpitämällä oppimaasi. Viimeisellä viikolla on lupa ottaa vähän iisimmin ja päivää ennen koetta ei kannattaisi lukea ollenkaan, vaan keskittyä mukaviin ja rentouttaviin asioihin.

Kuva

2 viikkoa ennen koetta on (mun mielestä) vähän lyhyt aika kertaukselle, joten toivottavasti olet aloittanut kertaamisen jo ajoissa! Kerratessa ei kannata turhaan laskea helppoja laskuja, vaan tehdä uudestaan kaikki sellaiset vaikeat laskut, jotka ovat aikaisemmin tuottaneet runsaasti päänvaivaa. Samalla näet kehityksesi! Toisaalta, älä masennu vaikka jokin tehtävä jäisi edelleen ratkaisematta - todennäköisesti sama tehtävä on vaikea kaikille muillekin. 

Kertaa myös kaikki tärkeimmät, valintakokeissa usein toistuvat, tehtävätyypit, jotta osaat varmasti laskea niistä jokaisen vaikka unissasi. Näitä ovat esimerkiksi pH-, puskuriliuos-, liukoisuus-, intensiteetti-, aktiivisuus-, paine-, työ- ja sähköopin laskut. Pidä huolta myös siitä, että hallitset orgaanisen kemian hyvin, etenkin kaikki funktionaaliset ryhmät ja että osaat myös piirtää yhdisteitä. Kertaa myös biologiasta avainkohdat, mutta älä unohdu niihin liian pitkäksi aikaa. Pääsykokeessa bilsan tehtävät ovat usein pitkiä ja niistä ei saa helposti pisteitä, sillä muistettavia yksityiskohtia on niin paljon. Keskity laskemiseen, sillä laskuista saa helpoiten ja nopeiten kerättyä paljon pisteitä. Tämä ei kuitenkaan ole tekosyy laiminlyödä biologian kertausta, mutta pistä asiat tärkeysjärjestykseen ja keskity vahvistamaan heikkouksiasi, mikäli ne ovat kokeen kannalta oleellisia.

Kuva
Vuosi sitten, kun itse vielä luin pääsykokeeseen, olin tähän aikaan jo ihan loppu. Into oli ihan poissa ja lukeminen tökki niin pahasti. Annoin itelleni kuitenkin vähän armoa, sillä kertaussuunnitelmassa oli sen verran varaa siihen. Tee itsellesi kirjallinen suunnitelma kertaamisesta, jotta näet minä päivinä luet mitäkin ja saat samalla varmistettua, että ehdit kerrata kaiken ajoissa. Silmäile/laske vanhoja valintakokeita jotta saat tuntumaa koekysymyksiin, sillä ne ovat monesti aikan samantyylisiä. Valmistaudu henkisesti tekemään parhaasi kokeessa ja muutenkin vaali mielenterveyttäsi liikunnalla ja läheisten seuralla :)

Välillä vastaan tulee niitä hetkiä, kun paniikki iskee ja alkaa pelottaa, että mitä jos unohdankin tämän ja tuon asian kokeessa. Luota omaan osaamiseesi, kyllä ne tiedot pysyy siellä aivoissa ja kunhan et vaan mene täysin lukkoon ja paniikkiin kokeessa, niin kaikki menee hyvin! Itseäni helpotti tässä vaiheessa ajatus siitä, että varsinainen työ on jo tehty ja nyt on enää aika ylläpitää opittua ja tehdä pieniä viime hetken viimeistelyjä. Ei kannata sortua paniikkiopiskeluun ja yrittää tankata kaikkia pieniä yksityiskohtia mieleen, sillä kokeessa pääkokonaisuuksien vahva hallinta on paljon tärkeämpää kuin yhden nippelitiedon ulkoamuistaminen.

Jaksakaa vielä nää pari viikkoa, sitten koe on ohi ja alkaa kesäloma ja syksyllä sadat uudet lääkisopiskelijat aloittavat taas opintonsa. Sinä haluat olla yksi heistä! Joten taistele loppuun saakka, niin ei ainakaan harmita jälkikäteen! Kuvittele sitä euforiaa, kun paksu kirje kolahtaa postiluukustasi ja tiedät saavasi toteuttaa unelmasi ja lunastaa kovan työn jälkeen ansaitsemasi palkinnon. Se tunne on jotakin aivan käsittämätöntä. Muista kuitenkin myös se, että elämä jatkuu kokeen jälkeen, vaikka ovet yliopistoon ei vielä aukeaisikaan. Aina voi yrittää uudestaan, eikä mikään hakukerta mene koskaan hukkaan, sillä ensikerralla olet jälleen viisaampi ja lähtötasosi on varmasti korkeammalla.

Jaksamisia ja onnea tasapuolisesti kaikille! :)

lauantai 4. toukokuuta 2013

I wish those days were back when all of this was still easy

Ei jessus mikä päivä mulla on tänään ollu! En oo tehny yhtään mitään. Siis kirjaimellisesti yhtään mitään, paitsi nukkunu, kattonu neljän tähden illallista (??) ja roikkunu koneella. Ainiin, sain mä ladattua muutaman levynki CD:ltä iTunesiin, mikä saavutus! Muuten koko juttu olis ihan ok, mutta mulla on tosiaan se TULEn tentti ens perjantaina ja lukemista on vielä ihan jäätävästi. Keksin ainakin miljoona asiaa, mitä en vielä osaa riittävän hyvin ja se syö motivaation kokonaan, kun tuntuu että en kuitenkaan osaa vaikka lukisin. Oon hidas oppimaan satapäin uusia nimiä ja termejä jokaiselle kyhmylle, uralle, nivelnastalle ja kuopalle jokaikisessä luussa, puhumattakaan kaikkien lihasten origoista ja insertioista (alku- ja kiinnittymiskohdista) ja hermojen hermottamista lihaksista ja äääh. Jo näiden asioiden yleisellä tasolla miettiminen alkaa vaan, noh, vituttaa.


Kuva

Se, mikä tässä erityisesti järkyttää mua on se, että mä en oikeasti ole tällanen! Tai tottakai joskus tulee päiviä, kun lojuu vaan sängyssä koko päivän, mutta mulla niitä on ehkä kahdesti vuodessa. Ja tää on jo kolmas tällanen päivä parin kuukauden sisällä. Vaikka mä en edes käy töissä säännöllisesti, enkä oo lukenukaan mitenkään älyttömästi tän vuoden aikana. Väkisinkin herää kysymys, että miksi mä olen näin väsynyt koko ajan! Johtuuko tää kaikki todellakin vaan opiskelusta? Vai stressistä? Whatever it is, I think I'm done already!

Kuva
Toi alempi kuva on ihan kuin terkosta, josta on tullu meijän kurssilaisten virallinen päiväunipaikka :D

Mutta on mulla jotain kivaakin kerrottavaa, nimittäin ollaan jo pariin otteeseen opeteltu erilaisia nivelten ja hermojen tutkimusmenetelmiä ja se on ollu tosi hauskaa! Tästä lähtien voinki ahdistella kaikkia kavereita tutkimalla niiden nilkkoja ja polvia tai kuuntelemalla sydäntä :D Meidän opettajalääkäri sanoi näyttäessään, miten polvi tutkitaan, että "voimaa saa ja pitääkin käyttää, tutkijallekin kuuluu tulla tässä hommassa hiki" ja aika fyysiseltä se tutkiminen kyllä näyttikin. Itse en uskalla vielä kauhean voimakkaasti vääntää ja runnoa, kun tekniikka on vielä vähän hakusessa.. Nähtiin myös pari röntgenkuvaa nilkoista, joissa oli eri vammoja, ja osa kuvista oli kyllä aika järkyttäviä. Yhdessäkin kuvassa talus (luu, joka niveltyy sääri- ja pohjeluuhun) oli flipannu joku 40 astetta normaalista ja koko nivel oli ihan pois paikoiltaan. Lääkäri totesi, että tollasta röntgenkuvaa ei ikinä saa ottaa, vaan aina pitää tarkistaa ensin että nivel on kohdillaan, jotta hermot ja verisuonet ei vaarannu ja jalkaterä ei mene kuolioon.

En malta odottaa sitä päivää, kun klinikka alkaa! Oon niin into piukeena jo nyt menossa joka kerta sairaalaan, vaikka meijän sairaalassa tapahtuva opetus on lähinnä paikkoihin tutustumista ja tutkimusmenetelmiin tutustumista. Viimeksi, kun oltiin kirralla (eli kirurgisessa sairaalassa) niin päästiin harjoittelemaan tikkausta! Se jos jokin oli siistiä!! Tuleva kirurgi oli aivan täpinöissä koko päivän sen jälkeen :) Harjoteltiin muutamia yleisimpiä tikkaustapoja, mitä käytetään esim. haavojen sulkemiseen. Lisäksi tutustuttiin muutamiin instrumentteihin. Me ollaan käyty kirralla kerran aikaisemminkin ja silloin me harjoiteltiin leikkaussaliin peseytymistä, joka oli muuten yllättävän hankalaa! Pitää olla tosi tarkka siitä, mihin kohtaa koskee ja katsoa ettei vaan likaa mitään paikkoja ennen saliin menoa. Lopuksi käväistiin myös kurkkaamassa leikkaussaleja :) Oli kyllä hauskaa kävellä käytävillä täydet kirurgin vermeet päällä potilaita vastaan :D Meillä oli tietysti vielä oikeaoppinen asento, jossa kädet pidetään koholla estäen niitä likaantumasta, joten oltiin erittäin professional ;)

Okei täst kuvasta tuli ihan tosi creepy, mut pidän periaatteestani toistaseks kiinni :D

Tuli tässä mieleen sellanen kysymys, että onko teillä jotakin toivepostauksia mielessä? Joku aihe, joka askarruttaa mieltä tai josta haluaisitte tietää lisää? Pistäkää ihmeessä toiveita kommentteina tulemaan :)

torstai 2. toukokuuta 2013

Vappen!

Heippa taas piiiiiiitkän tauon jälkeen!

Mitään ihmeellistä ei oo oikeastaan edellisen postauksen jälkeen tapahtunut, jos ei nyt lasketa paria viimepäivää, joten kirjoteltavaa ei ole oikeastaan ollut. Mutta sitten se päivä koitti, jota ainakin meidän kaveriporukka oli jo pari viikkoa odottanut kuin kuuta nousevaa; VAPPU! Ja mitkä säät täällä Helsingissä eilen oli! Tosi lämmin ja kaunis päivä, aurinko paistoi täydeltä terältä ja kyllä oli tunnelma korkealla, vaikka edellisillan LKS&Pykälä -wappujuhlien jäljiltä vähän väsyttikin :)


Minun ihanat haalarit :)
Lisäisin mielellään kuvia myös illalta, mutta oon päättäny, että en ainakaan toistaseks julkase mitään kuvia, missä näkyy muita ihmisiä. Ehkä joskus vielä teen postauksen, jossa näkyy vähän kuvia mun kavereistakin, mutta pitää ensin kysyä tietysti heiltä lupa :)

Muuta ihmeempää ei tässä nyt ookaan tapahtunu, oli meillä myös alfojen ja beetojen yhteiset sitsit, jossa teemana oli "sinkkulaiva" :D Hauskat juhlat oli nekin!

Nyt lähen tästä suihkuun ja sitten suuntaan kouluun luennolle ja pebaan. Kerranki oon ajoissa lukenu kaiken ja osaan alaraajan laskimot ja valtimot vaikka unissani ;) Palaillaan pian!