tiistai 24. syyskuuta 2013

tenttiahdistusta

Heippa taas!

Kello on 12.30 tiistaina ja sen sijaan, että käyttäisin aikani viisaasti lukemalla huomiseen tenttiin, oon nukkunu pitkään, syöny aamupalaa tv:n ääressä ja jotta voisin ihan viimeseen asti vältellä opiskelua, päätin tulla kirjottelemaan vähän kuulumisia tänne :)

Mulla on siis huomenna neurofysiologian tentti, johon lukualueena on lähes kokonaan se Neuroscience -kirja, eli aika reippaasti luettavaa! Oon ihan hyvin suoriutunu urakasta, tänään pitäisi enää lukea kipua käsittelevä kappale loppuun ja kerrata kuulo-, tasapaino- ja näköaistit! Okei, nyt kirjotettuna toi kuulostaa aika paljolta :D Pitänee alkaa ihan tosissaan kohta hommiin..

Tässä on muuten kuva ihmisen aivorungosta, eiks näytäkin ihan bodarilta? Siinhän on selkee 6pack ja aika pumpatut rintalihakset!

Lukuvuoden eka tentti on aina iso jännityksen aihe. Missä menee se riittävän osaamisen raja, joka täytyy ylittää päästäkseen läpi ja miten paljon pitäisi varata aikaa kertaamiseen? Pian tää muodostuu jo taas rutiiniksi eikä tentitkään aiheuta enää samanlaista stressiä. Meillä oli jo ekan neurofarmakologian tapauksen avaus eilen! On niin ihanaa päästä taas lukemaan farmista, jotain suomenkielistä lääketieteen kirjallisuutta!! Alfavuonna muistan selanneeni sitä kirjaan kauhunsekaisin tuntein (kieltämättä sen ulkoasu muistuttaa lähinnä raamattua tai jotakin valtavaa lakikirjaa..) mutta nyt sitä lukeneena tiedän, että se on vaan niin paljon mukavampaa lukea suomeksi!

Tää neuron kurssi on ollu kyllä työläs, mutta kieltämättä myös kiinnostava! Erityisesti oon tykänny hermojen kliinisestä tutkimisesta, ollaan päästy kokeilemaan refleksien etsimistä ja tehty kaikenlaisia kokeita hermoston toiminnan tutkimiseksi. Jo pelkästään silmiä tutkimalla saa selville monta asiaa ja on hienoa, kun oikeesti huomaa tajunneensa ja ymmärtäneensä oikeita asioita ja pystyy omilla tiedoillaan tekemään päättelyjä esimerkiksi hermostovaurion sijainnista. Menee ehkä vähän itsehehkutuksen puolelle, mut hei, se on ennen tenttiä enemmän kuin salittua!

Vielä omakohtainen motivaatiokuva loppuun, kivaa loppuviikkoa kaikille!

Viime vuoden terveyskeskusvierailulta, vielä joskus oma takki päällä ja stetari taskussa!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Liian tyhmä lääkikseen?

Kolmas viikko koulua aluillaan ja jo nyt tuntuu siltä, että vois palata takasin kesälomalle. En olis kyllä keväällä arvannu, että opiskeluun palaaminen vois tuntua näin raskaalta! Tenttiin on enää 2 viikkoa aikaa ja lukualue on ihan jäätävän iso. Oltiin viikonloppuna joukkueen kanssa ruotsissa pelaamassa treenipelejä ja sitä ennen sain vielä toisenki järkyttävän migreenin ja makasin tiputuksessa sen takia yhden kokonaisen päivän, joten lukemiseen varattu aika on menny aikalailla muuhun.

Mulla ei silti oo (vielä) mitään paniikkia ton tentin suhteen. Oon ymmärtäny kaikki tärkeimmät perusjutut tähän mennessä ja saanu luettua jokaiseen pebaan eli oon kuitenkin kärryillä tästä kurssista. Enemmänkin mua ärsyttää tää tilanne. Tiiätkö sen tunteen, kun istuu tyhmänä osallistuen keskusteluun, josta ei ymmärrä yhtään mitään? Sellanen fiilis mulla oli tänään ja viime viikolla peban purkuistunnoissa, koska en oo kiireen takia ehtiny lukemaan noita juttuja niin syvällisesti ja oon sen hemmetin migreenin takia missannu puolet luennoista. Tiedän, että osaan, mutta en vaan osaa niin hyvin, että ymmärtäisin kaiken. Mulla on tosi huono muisti, opin asioita oikeastaan vaan silloin, kun ymmärrän ne kunnolla. Ja mun kohdalla se myös vaatii vähän aikaa.

Kaikilla tilanne ei ole sama, sillä osa opiskelijoista oikeasti oppii asiat hetkessä ja pärjää kertalukemisella tosi hyvin. Se, mikä tässä oikeasti on rankkaa, on se, kun joutuu jatkuvasti toteamaan osaavansa huonommin. En tykkää olla huono, se ei sovi mulle yhtään. Lääkisläiset on yleisestikin kunnianhimoisia suorittajia, jotka haluaa osata kaiken. Newsflash: KUKAAN EI OSAA KAIKKEA! Mutta on se silti rankkaa olla jatkuvasti altistuneena alemmuuden tunteelle. "Älä vertaa itseäsi muihin" on yksi niistä neuvoista, mitä mäkin aina avuliaasti jakelen. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö vertailuun sortuisi silloin tällöin. Tällä alalla valokuvamuisti ois kyllä aika jees.

Kuva
Ei se ole se pakko saada hyviä arvosanoja tai pärjätä kaveria paremmin, mikä saa ahdistumaan. Se on se pelko, ettei pärjää valitsemallaan alalla. Mitä jos onkin liian tyhmä lääkikseen? Mitä jos ei oikeasti osaakaan mitään, vaan kuvittelee vaan osaavansa? Miksi noi muut osaa niin hyvin ja niin nopeasti, kun mä vasta harjoittelen?

Me ihmiset ollaan hirveen erilaisia ja se jos joku on hyväksyttävä, jotta pystyy pitämään pään kylmänä ja opiskelemaan omalla tyylillään tuntematta itseään huonoksi. Mutta välillä pitää "epäonnistua" voidakseen onnistua paremmin! Ite tuun niin vihaseks siitä, jos en ymmärrä lukemaani, että se laittaa kyllä taistelemaan ja yrittämään paremmin. Oishan se mukavaa osata aina kaikki, ettei koskaan tarttisi kerrata mitään. Se oivalluksen tuoma onnistumisen huuma on silti niin voimakas, että se hyvittää paljon. Tai se tunne, kun on tahkonnu jotakin asiaa päähän tajuamatta sitä, ja lopulta oivaltaa iden.

Se, mitä mä nyt tällä kirjotuksella yritän sanoa, on se että vaikka välillä elämässä (ja opinnoissa) tulee vastaan mammuttimaisia ylämäkiä, niin se on vain omasta asenteesta kiinni jättäytyykö pois matkasta vai pinnisteleekö huipulle asti. Epäonnistumisia ei kannata jäädä surkuttelemaan liian pitkäksi aikaa, ne opettaa meitä entistä paremmiksi.


Kuva
Keskity omaan tekemiseesi. Se on paras neuvo, minkä mä oon aikoinani saanu, kun vielä luin pääsykokeeseen. Äläkä edes yritä olla paras, vaan arvosta itseäsi myös silloin, kun asiat eivät mene ihan putkeen.

Mitä siihen mun omaan ärsytykseen tulee, se on oikeestaan jo poissa. Välillä tarvii vähän itsepsyykkausta, että muistaa taas mikä elämässä on tärkeintä :)

maanantai 2. syyskuuta 2013

tyypillinen lääkispäivä

Uudet alfat ovat saapuneet!!!

Tänään alkoi siis koulu myös uusilla opiskelijoilla ja pääsin jo vähän kurkkaamaan uusia naamoja, kertomalla lyhyesti urheiluvastaavan hommasta vastuuhenkilöiden valintatilaisuudessa. Täytyy kyllä sanoa, että kurssi vaikutti tosi kivalta! Näkyi paljon erilaisia persoonia ja tunnelma oli mukavan rento :) Ootan jo innolla, että pääsen vähän paremmin tutustumaan kaikkiin! Nyt sitten on edessä melko toiminnantäyteiset pari viikkoa ennen biokemian jakson alkua, joten enjoy your freedom while it lasts.

Lupasin toteuttaa heti alkuun sen "My day" -postauksen ja teinkin sen heti toisena koulupäivänä (mullahan alkoi koulu jo viime maanantaina). Valitsin tarkoituksella sellaisen mahdollisimman tyypillisen päivän, jotta saisitte oikeasti realistisen kuvan siitä, millaista tää lääkisopiskelu yleensä on :)

Herätyskello soi aamulla 8.20. Ihana herätä niin myöhään, kun pakollinen PBL alkoi vasta 10.15 (akateeminen vartti on aamujen pelastus). Aamupalaksi "keitin" mikrossa kaurapuuroa ja sekaan mustikoita ja vadelmahillosilmä :) Meil oli vielä appelsiinimehuakin jäljellä, joten päivä lähti hyvin käyntiin!



Jouduin ottamaan laukuksi ison urheilukassin, koska mukaan piti mahduttaa myös illan treenikamat. Kuvassa näkyy vähän mun laukun perussisältöä koulupäivinä: kalenteri, silmälasit, aurinkolasit, kännykkä, kirja (tällä hetkellä Purvesin Neuroscience) ja jaksokirja. Tietysti mukana kulkee myös penaali, avaimet ja vaikka mitä muuta sälää :)



Koululla äkkiä ylimääräset kamat kaappiin ja kohti basaaria ja lukuvuoden ekaa pebaa!



Into pinkeenä kohti neurotieteen ihmeitä!
Koska tää oli jakson ensimmäinen PBL niin meillä oli ainoastaan avausistunto. Se tarkottaa sitä, että meille annetaan jokin virike, esimerkiksi potilastapaus, josta määritellään ongelma, joka tulee ratkaista. Sitten muodostetaan aivoriihi, jossa heitellään ideoita/tietoja post it -lapuille ja kootaan yhteenveto. Lopuksi saadaan lukualue seuraavaan pebaan. Avaus on ohi 40 minuutissa, jonka jälkeen menin reippaana tyttönä suoraan viereiseen Terkkoon :)




Aamu lähtee käyntiin aamukahvilla, pitkän loman jälkeen jaksaa taas juoda kahvikoneenkin 70 sentin lattea. Harmi vaan, että koneesta on kahvi ilmeisesti loppu ja kuppiin valuu pelkkää kuumaa veden ja maitojauheen sekoitusta, yummy :D Varovaisen maistamisen jälkeen (oon utelias!) heitän loput roskiin ja jatkan matkaa yläkerran "kasvihuoneeseen" eli lukutilaan isojen ikkunoiden äärelle.


Ei menny ihan putkeen tää juttu
Terkossa vallitsee hiljaisuus!
Reilu tunnin tahkoamisen jälkeen lähden kavereiden kanssa lounaalle viereiseen Haartmannin Unicafeen. Tykkään siitä, että siellä saa itse ottaa oman ruokansa, vaikka annosohjeet ovatkin tarkat. Ruoaksi valkkasin lohikastiketta, riisiä ja salaattia (tää varmasti kiinnostaa kaikkia :D)

Lounaan jälkeen paluu kirjojen pariin pariksi tunniksi...



Kahdelta suuntaan takaisin Biomedicumiin luennolle. Aiheena synapsin toiminta, joka on kyllä jo ennestään tuttu alfavuodelta. Nappaan tauolla kahviosta pikapuuron välipalaksi. Toi puuro toimii oikeesti hyvin, nälkä lähtee terveellisesti ja hintaa huikeat 80 senttiä :) Vielä kun sais jotain tuoreita marjoja sekaan! Tähän nyt sellainen edit, että mä syön kyllä muutakin kuin puuroa, tänään nyt sattu vaan tollaset eväät olemaan :D



Kotiinlähtö koittaa klo 16! Yleensä päivät ei veny ihan näin myöhään, monesti opetus voi loppua jo puolilta päivin. Kotona tarkoitus olisi lähteä lenkille, mutta kiire pakottaa jatkamaan lukemista (seuraava peba on jo torstaina) ja loman jälkeen lukuvauhti on vähän hidas. Yhdeksän jälkeen rupean laittautumaan illan kadettisitsien jatkoja varten, jonne lupasin mennä käymään.



Illalla iskee kunnon migreeni (särky alkoi jo oikeastaan luennon jälkeen) ja seuraava päivä meneekin sängyn pohjalla :( Onneksi keskiviikkona ei ole pakollista opetusta ja voin keskittyä täysillä lepäämiseen.

Siinä yksi tyypillinen preklinikan lääkispäivä :) Ei tää tän ihmeellisempää ole! Meni aika valokuvapainotteiseksi, mut kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eiks niin :) Ens kerralla taas uudet kujeet!