tiistai 22. lokakuuta 2013

Olipa kerran punasolu

Heippa taas!

Neuron tentit on nyt ohi ja mulla on maailman parhaita uutisia! Pääsin läpi siitä kauheesta neurofysiologian tentistä!!! Risteilyn aikana tulokset oli tullu koululle ja eräs ystävällinen opiskelijatoveri oli sitten sieltä käynyt valokuvaamassa ne facebookiin, joten kaikki risteilyllä mukana olleetkin pääsivät katsomaan oman "menestyksensä". Olin ihan varma etten pääsis sitä tenttiä läpi, joten en halunnu kattoo niitä tuloksia, ettei koko reissu mene sen takia pilalle, mut hetken arpomisen jälkeen mun kaverit pölli mun opiskelijakortin (ne tulokset on kirjattu opiskelijanumeroilla) ja katto mun tulokset sieltä (huikeat 13 pistettä :D ). Huusin suoraa kurkkua pelkästä ilosta, kun sain tietää päässeeni läpi, koska en olis mitenkään halunnu mennä uusimaan sitä! Farmiksenki tentti meni hyvin (ainakin mutu-tuntumalla), joten uskoisin pääseväni siitäkin läpi :)

Nyt meillä alko sitten sydän, verenkierto ja munuainen -jakso (svekemi) ja tänään olinki kuuntelemassa anatomian luentoa aiheesta. Oli muuten erittäin mielenkiintosta! Olin jo eilen lueskellu aika paljon sydämen anatomiaa ja olin ihan fiilareissa luennolla, kun kerrankin osasin jo etukäteen paljon juttuja! Jotenkin toi sydän on ihan tosi kiinnostava, se tuntuu sellaselta "mun jutulta". Sitä en tiedä onko Christina Yangilla ja Dr. Burkella jotain osuutta asiaan, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että voisin hyvinki erikoistua sydänkirurgiaan! Olihan se neurokin kiehtovaa, mut tää vie mut mukaansa ihan eri tavalla ja on kerranki sellanen olo et on oikeesti helppo tarttua kirjoihin ja asiat myös uppoo mieleen tehokaasti :) Oispa mulla tällanen motivaatio aina jatkossa tästä eteenpäin.


Sesin mansikin kanssa aamulypsyllä
Sitten pari sanaa risteilystä. Oli todella hauskaa! Mun mielestä jopa kivempaa kuin viime vuonna. Johtu varmasti osittain siitä, että kaverit oli jo tuttuja, mutta myös siitä että uudet alfat oli niin kivoja. Ja aktiivisia! Biletyksen kannalta otin risteilyllä aika rauhallisesti viikonlopun pelien takia, mutta se ei haitannu menoa yhtään, koska oon niin tottunu juhlimaan selvin päin :D Ja oli kiva shoppailla ruotsissa, kun ei ollu yhtään huono olo :) Tossa ylemmässä kuvassa näkyy hyvin mun punasoluasu ekalta illalta :D Melko omaperäistä.. En vaa mitenkää jaksanu alkaa panostaa erityisemmin tohon lookiin, joten sai luvan kelvata!

Tässä kuvassa on mun lisäks kaks mun hyvää kaveria lääkiksestä, Essi (vasen) ja Sesi!
Käytiin tosiaan kiertelee tyttöporukalla Tukholman kauppoja ja syömässä jugurttijätskii ja sit kans lounaalla jossakin ravintolassa :) Oli tosi kivaa! Ja tehtiin hyviä löytöjä muun muassa Hollisterista.





Krebaa (eli siis kreisibailausta) yökerhossa!!



Hauskaa oli, niinku naamasta voi päätellä! :) Nyt on sitte preklinikan risteilyt risteilty, toivottavasti meno on yhtä mahtava myös ens vuonna!

Nyt palailen tästä lukemaan viel vähän isojen verisuonten anatomiaa ja aiheeseen liittyvää histologiaa (yhhhh en yhtään tykkää siit histon kirjasta, mieleen tulee vaan viime vuoden jäätävä paniikki ennen tenttiä..). 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Be my little pill and just creep into my blood stream

AAAAAAAA hyvää huomenta kaikki!

nyt on pakko kertoo teille yks asia, joka ei mitenkään oikeestaan liity lääkikseen muuten, paitsi että se nosti mun sympaattisen hermoston aktivaation ihan uusiin sfääreihin!!

Nimittäin, hetki sitten ostettiin liput Justin Timberlaken keikalle, joka on toukokuussa ja herranjestas mikä kuumotus mulla oli ku kello löi 9.00! Ne liput meni siis aivan sekunnissa!! Joten jouduttiin ostaa sit vähän kalliimmat liput kun oli tarkotus, mutta MITÄ SITTEN?? Kadun sit myöhemmin (tai en koskaan) koska nyt mun monien vuosien aikanen unelma on vihdoin toteutumassa! 

Huh tätä soijan määrää, en varmaa kuumotellu ees lääkiksen pääsykoetta näin pahasti ku näit lippuja :D

Hehe, minä ja Justinin pipo Hard Rock Cafessa viime talvena!

Mutta, nyt siihen varsinaiseen asiaan. Ylihuomenna on neurofarmakologian tentti ja sitten me preklinikan opiskelijat suunnataan kohti rakasta länsinaapuria, sillä tentin jälkeen alkaa kuuluisa Alfa-Beeta -risteily! Teemana on tänä vuonna Olipa kerran elämä, mikä on varmaan kaikille lääkishakijoille entuudestaan tuttu. Ite en oo pahemmin niitä katellu, mutta monet mun kaverit on käyttäny niitä hyväks esimerkiksi pääsykokeeseen lukiessa :) Mun piti liittyä mun kavereiden nukleotidi-klaaniin, mut en sit hetken mietittyäni halunnu kuitenkaa laittaa 15 euroa kertakäyttöasuun, niin keksin jotain parempaa! 

Tää neurofarmiksen jakso on ollu kyl tosi kiinnostava! Ollaan käsitelty esimerkiks yleisanestesia-aineita, puudutteita, lihasrelaksantteja, antipsykootteja ja masennuslääkkeitä ja paljon muuta. Ainut miinuspuoli on se, että näitä lääkeaineita tosiaan riittää ja niistä pitäis osata mahdollisimman monta... Mutta ihan hyvissä uomissa tää mun osaaminen menee kuitenki, en oo mitenkään älyttömän stressaantunu!

Aikasemmin mietin, että olis siistiä erikoistua anestesiologiaan tai akuuttilääketieteeseen, mutta kyl nää lääkkeiden opettelemiset tekee sen verran tiukkaa et pitänee viel vähän miettiä muita vaihtoehtoja :D

Meillä oli kanssa aika hauska harjotustyö tässä jaksossa! Kokeiltiin erilaisia silmätippoja, joista yks oli parasympatomimeetti (aktivoi "parasympaattisia vasteita"), yks parasympatolyytti (estää niitä) ja yks sympatomimeetti (aktivoi "sympaattisia vasteita") ja katottiin niiden vaikutuksia silmän toimintaan! Niinkun jotkut varmaan muistaa, parasympaattisen hermoston aktivaatio pienentää pupillia, kun taas sympaattinen hermosto laajentaa sitä. Lisäksi parasympaattinen hermosto säätelee m. ciliarista, joka supistumisellaan määrää linssin pyöreyttä, joten parasympatomimeetti aiheuttaa silmään myös akkommodaatiospasmin, jolloin linssi jää pyöräksi (lihas supistuneena) ja silmä näkee  hyvin lähelle, muttei kauas. Lopputulos näyttää aika psykoottiselta, kun toinen pupilli on nuppineulanpään kokoinen ja toinen lähempänä sormenpäätä :D Monet sai kans päänsärkyä, mikä on ihan ymmärrettävää! Itse en ottanut silmätippoja, koska mulla on astmaa (se on vasta-aiheinen parasympatomimeeteille, koska ne supistaa keuhkoputkia ja lisää limaneritystä) ja mun piti päästä ajamaan autoa parin tunnin päästä, mikä ei ollu suositeltavaa niiden tippojen kanssa.

Pakko sanoa, että vaikka tää kakkosvuoden alku olikin aika rankka, niin aiheet on vaan NIIN paljon kiinnostavampia kuin viime vuonna! Seuraavaks meillä alkaaki sydän- ja verenkiertoelimistön jakso ja sitä mä todella odotan! Kardiologia vaikuttaa tosi kiinnostavalta myös oikeesti, eikä pelkästään Greyn Anatomian perusteella ;)

torstai 3. lokakuuta 2013

älä usko niit, se on pelkkä satu

Ensimmäistä kertaa lääkisopiskelujen aikana tuntuu siltä, että tentti ei mennyt kovin hyvin ja todella jännittää tietää pääseekö edes läpi. Jännä juttu, sillä mua ei edes ota päähän koko asia! Olin jotenkin kuvitellut, että sitten kun tämä hetki koittaa, niin ryven syvässä masennuksessa vähintäänkin kuukauden, mutta ei. Tietysti heti tentin jälkeen fiilis oli sellanen, että kyllä ärräpäät lenteli, mutta nyt jälkikäteen on vaan sellanen olo, että "mitä sitten?". Eiköhän aika moni opiskelija reputa vähintään yhden tentin lääkiksen aikana! Ja mitä sitten, vaikka reputtaisi useammankin? Se, että joutuu väkisin lukemaan asiat vielä uudelleen, ei ainakaan tee kenestäkään yhtään huonompaa lääkäriä.

Oon ihan fiiliksissä tästä mun uudesta rennosta suhtautumisesta! Nyt tuntuu siltä, et kyllä tästä kaikesta selvitään ilman paniikkia. Oon 5 viikon sisällä saanu 3 kertaa niin pahan migreenikohtauksen, että oon kahesti ollu tiputuksessa sen takia ja maannu joka kerta käytännössä 2 päivää putkeen sängyn pohjalla. Ehkä tää on viesti mun keholta, että nyt pitäisi hiljentää tahtia ja vähentää stressiä. Joten mä päätin lopettaa stressaamisen, ainakin turhista asioista.

Voisin tietysti käyttää päiväni siihen, et itken sitä miten typeriä ne neuron tenttikysymykset oli (koska sitä ne tosissaan oli) ja selitella sitä, miksei kaikki menny putkeen. Sen sijaan popitan kotona Mustaa Barbaaria ja lueskelen farmista ja välillä rentoudun kattomalla pari jaksoa Greyn Anatomiaa. Tähän väliin on pakkoa sanoa, että kai te ootte kuullu sen "Salil eka salil vika" -biisin? Se on ihan törkeen hyvä! Oon todellakin addiktoitunu.



Nyt kun rupes tarkemmin miettii tota biisii, niin sehän soveltuu tietys mieles kans opiskeluun! Etenki noi sitaatit "ei kipuu, ei hyötyy" ja "ei duunii ei tuloksii" kertoo siitä, että mikään ei tuu ilmaseks tällä alalla. Ja kyllähän sitä duunii on tehtävä jos meinaa päästä edes sisään lääkikseen! Mut siitä huolimatta pitäis aina välillä höllätä ja osata ottaa riittävän rennosti. Se on jotakin, mitä munkin olisi syytä muistaa.

Siis en osaa ees sanoin kuvailla sitä, miten kiitollinen oon siitä että mulla on jokin muukin elämä! Tuntuu mahtavalta kanavoida energiaansa välillä johonki muuhunki ja keskittyä kehittymään myös urheilijana. Monesti porukka ihmettelee sitä, miten mä jaksan kilpaurheilla ja lukee lääkistä samalla. Mun vastaus on se, että mä en jaksais opiskella ilman treeniä. Tarviin sen oman ajan ja paikan, jossa en uhraa yhtäkään ajatusta lääketieteelle ja kouluhommille. Se on mun omaa laatuaikaa ihanien jengikavereiden kanssa ja pidän siitä viimeseen asti kiinni!

Minä ja farmis <3
Näissä tunnelmissa mennään tänään! Kyllä musta vielä hyvä lääkäri tulee, vaikka pari tenttiä meniski uusinnan kautta :)