lauantai 20. joulukuuta 2014

opiskelun kuormittavuudesta

Kolmannen vuoden syksy on nyt lopullisesti ohi. En voi käsittää miten aika on menny näin nopeesti! Tää syksy oli viimenen etappi mun ja klinikan välissä ja nyt ollaan jo ihan maalisuoralla. Täytyy kyllä tuottaa pieni pettymys sen suhteen, että alkuvuodesta opiskellaan vain kliinistä propedeutiikkaa ja ennen sairaalaan siirtymistä edessä on myös luentoviikot ja viikon hiihtoloma (vähän lohdutusta, kun tää joululoma jää tänä vuonna viikkoa lyhyemmäksi). Mutta silti, pian ollaan niin sanotusti jännän äärellä! Rankan syksyn jälkeen loma maistuu kyllä sen verran hyvältä, että en edes hoppuile vielä kevääseen, vaan keskityn täysillä rentoiluun ja polven kuntouttamiseen.

Multa kysellään paljon opiskelun rankkuudesta ja siitä teenkö hirveästi töitä koulun eteen. Tunnustan itsekin miettineeni näitä asioita jo lukiossa, kun vielä pohdin jatko-opintojen suuntaa. Lääkisopinnoilla on suhteellisen kova maine, joka johtunee asioiden osaamisen tärkeydestä, tiedon valtavasta määrästä ja jatkuvasta lisääntymisestä, sekä opiskelijoiden maineesta koulussa menestyvinä hikipinkoina. Olen aina osannut arvostaa vapaa-aikaani, joten olin nuorempana hyvinkin huolissani siitä, pystyisinkö lääkärinä tekemään muutakin kuin töitä ja hukkuisinko opiskeluaikana kirjoihin. Säännöllinen pääsykokeisiin lukeminen antoi hyvän pohjan yliopistossa opiskeluun ja vähensi stressiä tulevasta. Pian lääkiksessä huomasinkin, että ajallisesti suurin opiskelu-urakka taisi tulla tehtyä sisään pääsemiseksi.

Jos katsotaan tuntimäärien taakse, näyttää tilanne hieman erilaiselta. Pääsykokeisiin lukeminen on loppujen lopuksi aika kivaa ja monipuolista! Opiskeltavana on kolme eri ainetta ja lukemisen vaihtoehtona myös laskeminen. Lääkisasioiden lukeminen on toki myös kivaa ja paikoin todella kiinnostavaa, mutta kieltämättä välillä hyvinkin puuduttavaa. Syitä tähän on monia ja myös opiskelijasta riippuvia, mutta listaan nyt alle omat kokemukseni pääosin prekliiniseltä ajalta:

- Tietoa on ihan hitosti, aivan atomitasolta alkaen. Solujen ja näin ollen myös kudosten toimintaan vaikuttaa lukematon määriä erilaisia entsyymejä, ionikanavia ja -pumppuja, rakenneproteiineja, lipidejä ja muita molekyylejä, jotka muodostavat monimutkaisia toiminnallisia verkostoja ja ketjuja, eikä edes Erkki voi osata niitä kaikkia.
- Kun on huolella valmistautunut tenttiin ja tuntee osaavansa kaiken, on todellista tuskaa huomata muutaman viikon kuluttua unohtaneensa asioista vähintään puolet.
- Samalla on erittäin masentavaa tajuta, kuinka joku muu muistaa ihan uskomattoman yksityiskohtaisesti ykkösvuoden luennoilla mainittuja yksityiskohtia.
- Vaikka pakollista opiskelua onkin suht vähän, eikä lukemiseenkaan tule välttämättä käytettyä useampaa tuntia päivässä, niin opiskelu on todella kuormittavaa, koska uutta tärkeää (ja ei niin tärkeää) tietoa tulee jo yhdessä kappaleessa vastaan moninkertaisesti esimerkiksi lukiokirjoihin verrattuna.

Kuva

Se, onko opiskelu sitten oikeasti rankkaa, riippuu ihan opiskelijasta! Toiset osaavat ottaa rennommin kuin toiset, joillakin on todella hyvä muisti ja osa on vaan taitavia poimimaan tiedosta ne oleellisimmat. Myös omat tavoitteet ja asenne ratkaisee paljon. Jos tavoitteena on oppia tärkeimmät asiat ja päästä tenteistä läpi, niin opiskelustakin selviää vähemmällä kuin jos tavoitteena on kaikesta parhaat arvosanat. Jokaisen on itse päätettävä se, mihin haluaa opinnoissaan pyrkiä.

Oma vastaukseni kysymykseen on kyllä, opiskelu on paikoin todella väsyttävää ja halu lyödä pää seinän läpi ja heittää kirjat ulos ikkunasta kasvaa paikoin todella suureksi. Mutta on siinä opiskelussa myös muutakin. Monta kertaa oon suu vaahdossa selittänyt jokaiselle, joka vain suostuu kuuntelemaan, ihmiskehon ihmeitä ja eri sairauksien syntymekanismeja. Oon ollut valtavan ylpeä itsestäni osatessani diagnosoida jonkin sairauden oikein tai vastata kavereiden esittämiin kysymyksiin. Oon myös huomannut uppoutuvani opiskeluun niin, että pari tuntia hujahtaa yhdessä silmän räpäyksessä. Voi siis sanoa, että opiskelussakin on puolensa - niin hyvässä kuin pahassa.

Kaikkien opiskelevien ystävieni arkea seuranneena voin sanoa käsi sydämellä, että ala kuin ala niin hommia on tehtävä. Välillä ennen lomaa tuntuu siltä, että hermot on täysin riekaleina ja energiavarastot aivan nollalukemissa, mutta jo pienenkin levon jälkeen jaksaa taas vaikka mitä! Jos lääkikseen pääsee sisälle, niin kyllä sieltä tullaan uloskin. Toisilla opinnot venyy hieman pidempään, mutta mitäpä siitä, kun opiskelu ei tällä alalla tule kuitenkaan koskaan loppumaan! 

Nyt jo hymyilyttää

Mutta nyt alkoi mun loma, kokonaiset kaksi viikkoa. Aion ottaa niistä kaiken irti, jotta jaksan sitten toikkaroida pitkin sairaalan käytäviä :)


Rauhallista joulua kaikille!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Mainiot mediomat!

Kauan sitten sain lukijalta pyynnön kertoa tarkemmin Mediomista eli lääkisopiskelijoiden asunnoista. En ole koskaan asunut Mediomilla, mutta monet kavereistani ovat ja asuvat edelleen, ja siksi päätin pyytää ystävääni Hannaa kertomaan vähän omia kokemuksiaan. Lähetin Hannalle muutamia avainkysymyksiä, jotka toivottavasti kattavat kaikkien oleellisimmat tarpeet: 

Mitä mediomat ovat?
Minkälaisia asunnot ovat? Löytyykö erilaisia?
Onko sijainti hyvä koulua ajatellen?
Onko vuokra mielestäsi sopiva?
Voiko omaa asuntoaan muokata vapaasti?
Voiko poika-/tyttöystäväni muuttaa kanssani medioma-asuntoon?
Miksi hait medioma-asuntoa?
3 parasta asiaa mediomissa:
Onko mediomissa jotakin huonoja puolia?
Suosittelisitko medioma-asumista uusille opiskelijoille?

Ja tässä Hannan oma kertomus kysymysten pohjalta:

Mediomat ovat siis Lääketieteen opiskelijoiden asuntola- ja tukisäätiö LOATS:n omistamia asuntoja, jotka sijaitsee Ruskeasuolla ja Pikku-Huopalahdessa. Ruskeasuolla on kolme taloa (Medioma I, II ja V) ja Pikku-Huopalahdessa yksi (Medioma III). Asunnot siis ovat tarkoitettu lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääkiksen opiskelijoille ja niissä saa asua vaikka koko lääkiksen ajan. Yleensä opiskelijat muuttavat ensimmäiseksi Medioma 1:lle tai 2:lle Ruskeasuolle, jossa on siis pieniä yksiöitä ja muutama kaksio. Yksiöt ovat 16,5-17,5 neliötä ja niissä pitää siis asua ennen kuin voi hakea isompia yksiöitä Medioma 3:selta tai 5:selta (niissä yksiöitä ja kaksioita). Itsekin olen asunut nyt vuoden Medioma kakkosella ja olen kyllä viihtynyt tosi hyvin. Vaikka asunto on pieni niin pohjaratkaisu on hyvä ja oikeilla sisustusratkaisuilla sen saa oikein viihtyisäksi ja toimivaksi ;)

Sijainti on myös tosi hyvä, lyhyt matka niin koululle Meilahteen kuin keskustaan. Vuokra on hieman kalliimpi kuin HOAS:lla mutta mielestäni oikein sopiva sijaintiin nähden, itse maksan n.270e pienestä 17,5 neliön yksiöstäni. Siihen kuuluu siis netti, sähkö ja vesi. Kun muutin mediomalle niin maalasin seinät ja jotkut on jopa laittanut laminaatit lattiaan. Asuntoa siis voi muokata melko vapaasti, mutta esim. tosi värikkäät seinämaalit olisi varmaan kiellettyä tai ainakin ne pitäisi maalata valkoiseksi kun muuttaa pois. Asunnoissa voi myös asua puolison tai perheen kanssa, ja riittää että toinen opiskelee lääkiksessä. 


Mediomissa parasta on sijainti, yhteisöllisyys ja halpa vuokra ;). Naapureina kun on paljon opiskelukavereita niin on helppo viettää yhdessä aikaa myös vapaa-ajalla.  Huonoja puolia on tietysti asunnon pieni koko, mutta siihenkin on tottunut tosi hyvin. Suosittelen lämpimästi hakemaan mediomilta asuntoa, jos on sellaista vailla! Siellä on kiva tunnelma naapureiden kesken ja aina saa seuraa kotimatkalle bileistä yms :D 
-Hanna

Siinäpä tuli hyvää asiaa asiantuntijalta! En olisi ite pystyny tekemään näin hyvää katsausta, kun ei mulla ole Mediomista muuta kokemusta, kun kavereiden luona kyläily silloin tällöin :D
En saanut nyt kuvaa laitettua tosta pohjapiirrustuksesta, mutta täältä linkistä klikkaamalla löytyy pari kuvaa ja vähän lisää teknistä tietoa.

Hanna ja minä Love boat -sitseillä
Kiitos Hanna!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Accio vacation

Hei ja anteeksi pitkästä hiljaiselosta! Koulu pitää hyvin kiireisenä nyt nää viimeiset viikot ennen joululomaa, on suorastaan hulluja, kun on kaks isoa tenttiä joihin valmistautua. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa - lomalla ehtii löhöillä! 

En oo edelleenkään unohtanu sitä Medioma-postausta :D Hanna, joka lupasi niihin vastailla, on vaan tosi kiireinen (jopa mua kiireisempi), koska on mukana järkkäilemässä ties mitä tapahtumia ja juttuja, joten vastaukset tulee sitten kuin tulevat, luultavasti jo aika pian! Lupaan julkaista sen postauksena heti :)

Ootteko muuten kattonu sitä uutta suomalaista sairaalasarjaa, Sykettä? Mä oon kattonu ja jäin vähän tahtomattani siihen koukkuun :D Greyn anatomian suurelle rakastajalle tämä suomalainen versio on hieman jäykähkö ja ennalta-arvattava, mutta kuitenkin ihan viihdyttävä! Kovin realistiseksi sitä ei voi sanoa, ainakaan roolihahmojen osalta, mutta kyllähän sitä nyt katsoo. Musta on hienoa, että nykyisin televisiosta tulee paljon myös suomalaisia ohjelmia, joille myös löytyy katsojia!

Tätä mussukkaa on jo kova ikävä

Mulla oli eilen muuten videoitu potilashaastattelu, jossa siis haastattelin yksin potilasta ja saan myöhemmin tapahtumasta palautteen (tarkoituksena siis arvioida sosiaalista kanssakäymistä ja esimerkiksi maneereja, ilmeitä ja eleitä). Meidän piti itse mennä lääkäritakit päällä metsästämään vapaaehtoisia potilaita, mikä oli hiukkasen hassua ja vei kauheasti aikaa, koska monilla oli vastaanottoaika juuri alkamassa, eivätkä he tietenkään päässeet lähtemään. Muutenkin tuli vähän hölmö olo palloilla siellä pitkin osastoja ja käytäviä :D Anyway, haastattelu meni oikein mukavasti! Eipä mua yleensä tollaset juurikaan jännitä, luotan aina siihen, että normaalilla keskustelulla pärjää oikein hyvin. Helpoimmalla selviää, kun keskittyy kuuntelemaan potilasta, sillä muuten tärkeitä asioita menee helposti ohi, jos lääkäri keskittyy vain miettimään seuraavaa kysymystä.

Aattelin tehdä joululomalla postauksen tästä kolmosen syksystä, joka varmasti kiinnostaa monia. Ite pelkäsin vähän etukäteen, koska olin kuullu niin paljon puhetta siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. En nyt ala etukäteen paljastamaan omia mielipiteitäni, niistä lisää sitten myöhemmin :)

Viimenen kuva ei liity tähän postaukseen oikeestaan mitenkään, mutta tää on yks mun lempi memeistä, ja siihen liittyy paljon hyviä muistoja. Toivottavasti se piristää myös teidän iltaa - enjoy!

Kuva


Hauskaa (ja kaunista) viikonloppua kaikille!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

getting through the week

Heippa taas!

Polvileikkauksesta on nyt 1,5 viikkoa ja elämä alkaa pikkuhiljaa taas hymyillä. Viime viikko oli vielä suht kevyt ja sain toivuttua paljon kotona kipulääkepöllyssä, mutta tälle viikolle osuikin sitten bakteriologian labratyöt (kurssi alkoi viime viikolla), joita oli siis joka päivä ma-pe aina 3 tuntia. Ja siihen päälle kaikki muu pakollinen opetus, kuten obduktio, obduktiodemo, patologian ryhmäopetus ja kirsikkana kakun päällä virologian tentti! Että semmonen viikko, ei varsinaisesti paras mahdollinen kyynärsauvojen kanssa heiluvalle. Esimerkiksi tiistaina olin koululla jo 7.40, jotta kerkeisin ajoissa 8.00 obduktioon ja koko päivä oli pakollista opetusta kello 16 asti, jonka jälkeen klenkkasin täyttä vauhtia valmennuskurssin aloitukseen. Kotona olin kuudelta polvi turvonneena pienen vesimelonin kokoiseksi. Ja pahintahan ei ollut se, että tein koulussa pitkiä päiviä, vaan ne päivät jatkui vielä kotona 21-22 asti, koska olihan mun pakko kerrata sitä virologiaakin tenttiin. Mikä ihana viikko!

Kuva
En todellakaan ymmärrä mistä mä kaavin sen tarmon tohon tenttikertaukseen :D Kaipa sellanen sisäinen paniikki motivoi. Haluan päästä mahdollisimman monta tenttiä läpi tän syksyn aikana, ettei niitä jäisi rästiin kasakaupalla. Toistaiseksi näyttää hyvältä, kaks ekaa tenttiä on jo varmuudella läpi ja tää virologiakin meni sen verran mukavasti, että ihmettelisin kovasti jos pisteet ei riittäiskään. Vielä on edessä laboratoriolääketieteen, bakteriologian ja patologian tentit, joista patsku on ehottomasti se killeri. Kurssi alkaa jo lokakuussa ja kestää joululoman alkuun asti, niin voitte vaan kuvitella mitä kaikkea siihen mahtuu...

Virologian kurssi oli ihan kiva mun mielestä! Siinä oli muutama ryhmäopetus ja aika paljon luentoja, eli ei sinänsä mikään kovin työläs kurssi opetukseltaan, mutta kyllähän niitä viruksia riittää :D Tykkäsin tosi paljon! Mulle avautui ihan eritavalla esimerkiksi joku HPV ja herpesvirukset ja vaikka ekaks tuntu tosi vaikeelta tunnistaa oireista mahdollisia taudinaiheuttajia, niin nyt ne on kaikki kyllä suht hyvin hanskassa! Vaikka tenttikysymyksethän ei tietenkään käsitelleet kattavasti niitä lääkärin työn kannalta oleellisia asioita, mutta mitäpä pienistä :D

Mieletön!! Kuva
Bakteriologia jatkaa aika samalla linjalla, mutta tähän kurssiin kuuluu tosiaan noi viikon kestävät pakolliset labratyöt, joissa tehään mm. gramvärjäyksiä ja viljelyitä. Tykkäsin kyllä noista labrajutuista! Meillä oli ihan huippu opettaja ja vaikka en kerennykään kotiläksyjä lukea, niin opin silti tosi paljon pelkästä opetuksesta, kuten esimerkiksi otiitin (korvatulehdus) ja sinuiitin (nenän sivuontelotulehdus) kolme yleisintä aiheuttajabakteeria (pneumokokki, hemofilus, moraxella). Hyvä minä! :D

Hyvää mikrobivapaata isänpäivää kaikille!

torstai 23. lokakuuta 2014

when life throws you a curveball

Oishan tää viikko voinu paremminkin alkaa, mutta tällä kertaa nyt näin. Lyhyesti sanottuna polvi on rikki ja tie vie leikkaussaliin, mutta ei siitä sen enempää nyt. Ärsyttääkö? No kyllä! Ja harmittaa myös, kun edessä on klinikan alku ja kainalosauvat.. Onneks leikkaus tulee suhteellisen nopeesti, joten luultavasti kävelen ens vuoden alussa jo ihan hyvin enkä tarvii kaveria työntämään pyörätuolia :D Ja saanpahan taas arvokasta kokemusta potilaan vinkkelistä, jos nyt jotain hyvää yrittää tästä repiä... 

Kuva
Tällä mentaliteetilla eteenpäin! Kyllä siitä polvesta ihan hyvä tulee ja kuten mulle jo moni ystävä on sanonu, niin onpahan ainakin enemmän aikaa kaikelle muulle tärkeelle. Ja mahdollisuus bodata itelleni upeet hauikset ;)

Laittelin mun kaverille Hannalle vähän kysymyksiä mediomista sillä ajatuksella, että voisin sitten antaa ne vastaukset teidän luettaviks tänne, koska varmasti monia kiinnostaa kuulla enemmän lääkiksen asunnoista! Eli mediomista siis luvassa juttua lähitulevaisuudessa :) Painoin myös korvan taakse hyvän ehdotuksen opiskelun rankkuudesta ja kuormittavuudesta, mutta tällä hetkellä mulla ei vaan ole energiaa ja fiilistä kirjottaa siitä. En oo kuitenkaan unohtanut tätäkään aihetta, vaan palataan siihen vähän myöhemmin!

lauantai 11. lokakuuta 2014

summer has come and passed

Sängynpohjalta kirjottelen vähän pikakuulumisia! Oon ihan rampana täällä, kun pelissä tuli vähän hittiä paikkaan jos toiseenkin ja mm. pikkusormi on ihan turvoksissa ja mustana (en ees tiedä mikä siihen tuli, kai se jotenkin taittu siinä pelin huumassa) ja polviki on ottanu kivasti väriä :D Mut on kyllä kiva taas pelata! Ei pienet kolhutkaan haittaa :)

Lääkiselämään kuuluu ihan sitä samaa kuin ennenkin. Nyt meillä menee siis päällekkäin laboratoriolääketieteen, virologian ja patologian kurssit ja luettavaa kyllä riittää! Patskun tentti on vasta joulukuun 19. päivä, joten yritän nyt lukee sitä tässä  tasasesti ja keskittyä nyt enemmän tohon virologiaan. Eilen lueskelin vähän influenssaviruksista ja tänään vuorossa oli paramyksovirukset (en tosin jaksanu lukea kappaletta loppuun asti...). Ihan hyvässä tahdissa tässä kuitenkin edetään, kun jaksaa vaan lukea suht säännöllisesti.

Lauttasaaren iltamaisemia
Laskimoverinäytteenotto meni myös ihan mukavasti! Onnistuttiin kaikki hyvin ottamaan toisiltamme näytteet (3 putkea) vaikka se ei ollutkaan niin helppoa kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Putken vaihtaminen oli yllättävän haastavaa, koska sen työntäminen siihen neulasysteemiin (en nyt muista sen nimeä :D ) oli aika jäykkää, ja samalla suonessa oleva neula piti kuitenkin pitää mahdollisimman paikallaan. Oli se silti helpompaa kuin kanyylin laittaminen noihin kämmenen pieniin suoniin, mutta lisäharjoitus ei tekis kyllä yhtään pahaa...

Oon tykänny kovasti kolmosen syksystä! Koko ajan mennään yhä enemmän kliiniseen suuntaan ja opiskelu on niin paljon kiinnostavampaa kuin preklinikassa. Pelkäsin tätä vaihetta ihan turhaan. Neuloja tosin on mun makuun vähän liikaa :D Mutta nyt on niistäkin selvitty!

Kivaa viikonloppua kaikille :)

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

taas homma etenee

Syksy porskuttaa eteenpäin ja ylihuomenna mulla onki jo immunologian tentti! Se on vaa tenttiä tentin perään tää syksy ilmeisesti :D Mutta en valita, kurssit on aika lyhyitä ja ainakin tähän asti helpohkoja! Katotaan sitten uudelleen, kun se patologia tulee kehiin...

Me laitettiin ekaa kertaa kanyylit toisillemme tässä pari viikkoa sitten ja kohta on vuorossa eka laskimoverinäytteenotto (sanahirviö!!). Kanyylin laittaminen oli yllättävän vaikeeta, kun yhdellä kädellä pitäisi pidellä koko hommaa vakaana samalla, kun "tiputtaa" neulan pois sieltä kärjestä, jotta voi työntää koko putken suonen sisään vaurioittamatta sen seinämiä. Pistäminen oli helppoa, kun suoni oli hyvin esillä, eikä sen kanssa ollutkaan mitään ongelmia, mutta heti kun olisi pitänyt saada se neula pois kärjestä niin kädet alko vaan täristä niin paljon, että piti vetää neula vielä ulos ja yrittää hetken päästä uusiks :D Onhan se nyt kauheeta, kun joutuu omaa kaveria piikittämään ilman mitään syytä! Mutta onneks kaikilla oli tosi hyvä asenne koko juttua kohtaan, eikä se nyt kummemmin tainnut ketään sattua.


Tadaa!

Tehtiin eilen myös allergia-opetuksessa prick-testit toisillemme! Ne olikin mulle jo tuttuja entuudestaan, kun on noita allergioita ollu vaikka minkälaisia :) Siinä siis iholle tiputetaan pienet pisarat allergisoivaa antigeeniä (liuoksena), jonka jälkeen ne tökkäistään kevyesti pienellä neulalla ihon alle. Sitten annetaan käden kutista vartti ja lopuksi mittaillaan mahdollisten paukamien koko ja kirjataan tulokset ylös. Meillä testattiin koivu, timotei, kissa ja koira ja tiesin jo etukäteen, että tuun reagoimaan noihin kaikkiin :D Ja ihan komeat paukamathan sieltä tuli! Tää kuva on otettu ehkä 10 minuuttia pistojen jälkeen ja ne kasvoi tosta vielä pikkasen.


Mun käsi on tässä ylempänä. Alapuolella nähtävissä reaktio vain positiiviseen kontrolliin (histamiini), mutta mulla näkyy reaktio kaikissa muissa paitsi negatiivisessa kontrollissa (NaCl)
Tällanen klinikkapuuhastelu on niin paljon kivempaa kuin lukeminen! Puhuttiin vähän aikaa sitten kavereiden kanssa, että on ihan älytöntä et kaikki tällaset perustaidot (verinäytteenotto, kanyylin laitto jne) tulee meille näin myöhäsessä vaiheessa. Ois paljon mielekkäänpää jos ne opeteltais heti ekana vuonna niin sitten olis voinut vaikka hakea labraan näytteenottajaks kesätöihin! Onneks muissa tiedekunnissa on osattu ajatella tätäkin vaihtoehtoa :) Helsingin tiedekunta on kyllä pikkasen huono uudistumaan tällasissa asioissa, mutta ainakin kaikki nää pikkujututkin tuntuu nyt paljon palkitsevammilta, kun takana on pari vuotta pelkkää lukemista :D Paljon neuloja luvassa siis kolmosen syksyllä! 

Ja ainiin! Olihan meillä ne alfajaisetkin tässä! Oli kyl hauska ilta, ainakin meillä rastilla seuratessa alfojen hienoja esityksiä ja maistellessa upeita drinkkejä :D Tässä yks aivan mahtava drinkki, joka on suunniteltu Mustan Barbaarin Salil eka salil vika -biisin inspiroimana: the pink barbarian!




Tänään mulla on vaan kotipäivä ja kova yritys saada luettua ees muutama kappale immunologian kirjaa. Päivän lookki on seuraava:


Maailman söpöin kotipaita!!! 

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Donitsiriippuvuus ratkaistu

Pikaista päivitystä luvassa!

Oon ollu kipeenä, parantunut ja tullut uudelleen kipeäksi, joten tässä sitä yritetään parannella tätä kestoflunssaa... Paljon oon saanu juosta edestakaisin hoitamassa milloin mitäkin juttuja ja ehkä se nyt kostautuu pahemman kerran. Kerron nyt vähän kuitenkin ekoista kouluviikoista, mitä tässä nyt on ehtinyt tapahtua!

Genetiikan kurssi oli ja meni :D Tentti oli ihan ok, ehkä pari vähän ärsyttävää juttua, mitä en ollu pitäny mitenkään erityisen tärkeinä, esiintyi kysymyksissä, mutta eipä se suoritus nyt toivottavasti siihen kaatunut! Vähän kyllä hymyilytti, kun piti laskea alleeli- ja genotyyppifrekvenssejä esimerkiksi Homer Simpsonin kantamalle DONUT2b alleelille, joka homotsygoottisena aiheuttaa donitsiriippuvuutta. Kyllä on tiedekunta taas laittanut parastaan :DD On se kyl kiva huomata, ettei professoritkaan aina suhtaudu kaikkeen niin vakavasti!

Nyt meillä on sitten meneillään sekä immunologian että laboratoriolääketieteen jaksot ja immunologian tentti on jo ens viikolla! Tahti on kyllä kovempi kuin preklinikassa, mutta onneksi nykyään osaa poimia materiaalista ne oleelliset tiedot entistä tehokkaammin ja selviää loppujen lopuksi aika vähällä lukemisella :) Pakollista opetusta ei oo ollu vielä mitenkään älyttömästi, mutta kohtahan se patologian kurssi alkaa ja rupee tulemaan taas obduktioita ja muuta ryhmäopetusta enemmän. Ja ainiin, pyöriihän meillä toi ruotsin suullinen kurssikin samalla!

Svenska för läkare - aina yhtä mysteeri

Bileissä en oo vielä erityisemmin ravannu, mitä nyt alfa-gamma sitsien jatkoilla tuli käytyä (oli muuten melkoset bileet, huhhuh :D). Ja kävin mä ylämaankisoissakin kurkkaamassa - uusilla opiskelijoilla oli kyllä hyvä tiimihenki päällä! Huomenna ollaan kaveriporukalla pitämässä Alfajaisissa rastia Espan puistossa, eli sinne siis kaikki alfat huomenna, kiva tavata teitä ihan henkilökohtaisesti! :) Huomisesta on tulossa ihan huippupäivä!! Omat alfajaiset oli ehdottomasti koko ykkösvuoden kohokohta!

Haluisin vielä antaa eriyiskiitokset kaikista ihanista kommenteista, mitä sain teiltä edelliseen postaukseen! Vertaistuki tekee aina hyvää ja tulipa siltä myös erilaista näkökulmaan moniin asioihin, mikä on ehdottomasti jees :)

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tyttöjen välisestä "ystävyydestä"

Mua on puraissut joku kirjotuskärpänen! Koko ajan päässä laukkaa paljon ajatuksia, joita tekee mieli rustata ylös. Tää on nyt taas tällanen "ajatuspostaus", joka ei sinänsä liity mitenkään erityisesti lääkikseen, mutta oon nyt viime päivinä pohdiskellu tässä kaikenlaisia asioita ja luulen, että monet muutkin on joskus miettineet vastaavanlaisia juttuja.

Ensinnäkin, oon huomannut sen, että mun on todella vaikea saada enää oikeita ystäviä. Oon tottakai saanu paljon kavereita lääkiksestä ja lukiosta, mutta tiedättekö sellasia oikeita, aitoja sydänystäviä, joiden kanssa voi jakaa ihan kaikki ilot ja surut, eikä tarvitse koskaan miettiä, voiko tuoda jonkun ajatuksen julki? Oon siinä onnekas, että mun parhaimmat ystävät on pääsääntöisesti pysynyt mun elämässä tähän päivään asti, mutta tottakai sitä haluaisi luoda samanlaista sidettä myös uusiin kavereihin. En nyt sano, etteikö mulla olisi tosi läheisiä kavereita myös lukiosta ja lääkiksestä, koska kyllä mulla on. Jotenkin ystävystyminen on vain niin vaikeaa nykyisin, kun ei ole enää aikaa kaikelle ja tuntuu, että niin monilla on joku ihmeen rooli päällä ja välillä on vaikea kohdata muita sellaisina kuin he aidosti ovat. Tuntuu siltä, että monet ystävyyssuhteet solmitaan baaritiskillä ja todelliset BFF:t jakavat keskenään kaikki kreiseimmät baarisekoilut. Varmasti yhteiset hauskat reissut tuovat lisäarvoa ystävyydelle, mutta mä tutustun ihmisiin mieluummin selvänä ja jossain muualla kuin meluisan yökerhon nurkassa.


Lisäksi oon huomannut viime vuosina ihan uudenlaisen ilmiön, etenkin naisten keskuudessa: toiset ihmiset ovat vain tietoisesti kylmiä muita kohtaan. Tiedättekö sen tilanteen, kun meette esimerkiksi joihinkin juhliin, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä, ja osa niistä syynää teijät kantapäistä kattoon ja sen jälkeen käyttäytyy kuin olisit ilmaa? Tai sen, että porukka nauliutuu omassa possessaan johonkin nurkkaan istumaan, eikä tee elettäkään osoittaakseen kiinnostusta tutustua muihin (kiinnostusta ei varmaankaan edes ole). Mistä tollainen laumakäyttäytyminen oikein kumpuaa?

Kuva

Mun mielestä ehdottomasti parhaita juhlia ja tapahtumia on olleet sellaiset, joissa porukka tulee avoimesti juttelemaan myös muille kuin omille kavereilleen. Tiedän, että "jään murtaminen" voi olla kiusallista ja siksi juhlien järjestäjän oliskin hyvä esitellä ihmisiä toisilleen, josta olisi sitten luontevaa jatkaa juttua. Mutta en mä ainakaan lähde avoimesti juttelemaan sellaisille ihmisille, joiden elekieli suorastaan työntää muut pois, koska siinä jo lähtöasetelma on sellainen, että takkiin tulee. En nyt sano sitä, että pitäisi joka juhlissa kiertää jokainen vieras läpi erikseen, mutta mun mielestä pieni small talk boolikulhon äärellä tai vessajonossa on mukava ja helppo tapa tutustua muihinkin juhlijoihin.

En myöskään ymmärrä sitä käyttäytymistä, että jos porukassa on joku "vieras" henkilö, joka ei tunne kaikkia, että hänet sitten tietoisesti suljetaan piirin ulkopuolelle. Tätäkin tapahtuu harmittavan usein, erityisesti tyttöpiireissä... Itse ainakin vältän vastaavissa tilanteissa sellaisia puheenaiheita, joihin kaikki eivät voi osallistua, mutta toiset tuntuvat saavan jotain kicksejä siitä, että pystyvät eristämään vieraan osapuolen keskustelun ulkopuolelle. Kysynpähän vaan, että miksi? Miksi monet naiset harrastaa tällaista sosiaalista nokittelua?


Kuva

En voi sietää vastaavaa vallankäyttöä. Mun mielestä tollainen muiden tahallinen ulkopuolelle jättäminen on todella vastenmielistä ja lapsellista, enkä arvosta ketään, joka kohtelee muita niin rumasti. Kaikki ihmiset eivät ole niin ulospäinsuuntautuneita ja se on ihan OK, mutta kyllä hyviin käytöstapoihin kuuluu huomioida myös muutkin ihmiset kuin ne parhaat kaverit ja olla kaikille kohtelias.

Nuorempana sorruin paljon siihen, että halusin miellyttää muita ihmisiä. Halusin olla se "kaikkien kaveri" josta kaikki tykkää ja minua ahdisti ajatus siitä, että joku ei pitäisi minusta ollenkaan ja etsinkin jatkuvasti itsessäni uusia kehityskohtia, miten voisin olla vieläkin parempi muiden silmissä. Onneksi oon kasvanu noista ajoista, koska toihan on ajatuksena ihan mahdoton! Tässä maailmassa on niin paljon kateutta, katkeruutta ja vihaa, että aina löytyy joku, jolla on jotain pahaa sanottavaa joka ikisestä asiasta ja valinnasta, jonka elämässäsi teet. Oon vihdoin ymmärtänyt sen, kuka minä olen ja mitä minä tahdon. Ja mikä tärkeintä myös sen, että elän tätä elämääni vain itseäni varten, en ketään muuta miellyttääkseni. Joten en vaan enää jaksa välittää muiden typerästä käytöksestä. En enää ikinä edes yritä miellyttää sellaisia ihmisiä, enkä myöskään yritä väkisin kuulua johonkin porukkaan, jossa en edes viihdy.


Kuva

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kyllä silti pitäisi pystyä olemaan kohtelias ja ottaa heidätkin huomioon. Olen joskus varmaan itsekin käyttäytynyt vähän hölmösti joitain kohtaan, mutta olen ottanut mokistani opikseni. Mullakin on vielä paljon opeteltavaa, oon esimerkiksi joskus vähän arka menemään tutustumaan täysin vieraisiin ihmisiin, ilman jotain "aasinsiltaa", mikä saattaa joskus harmittaa mua jälkikäteen, mutta toi on onneksi asia, jota on helppo harjotella.

Tulipas tiukkaa tekstiä ja paljon asiaa. Välillä oikein ärsyynnyin kirjoittaessa niin, että vaan hakkasin näppäimiä :D Kommentoikaa ihmeessä, jos ootte kokenu vastaavaa, koska en varmasti voi olla ainut. Ja pitäkää ne hyvät ystävät lähellä!

lauantai 30. elokuuta 2014

Kolmannen vuoden alku

Eka viikkoa koulua on takana ja oon TAAS flunssassa :D Ei voi olla todellista, että oon kolmena vuonna peräkkäin samaan aikaan kipeä!! Aivan käsittämätöntä. Toivottavasti tää menee tästä ohi nopeasti, koska mulla on ensi viikolla tärkeitä potilastapaamisia, joissa olis hyvä olla terveenä.

Vasta viikko takana, mutta voin jo sanoa, että ei oo preklinikkaa kyllä yhtään ikävä! Meillä on pakollista pienryhmäopetusta tässäkin jaksossa, mutta se on enemmän interaktiivista ja uusien asioiden opettelua, eli yleensä tosi kivaa. Tällä hetkellä meillä on menossa lääketieteen genetiikan kurssi ja ollaan noissa ryhmäopetuksissa opiskeltu esimerkiksi sukupuun piirtämistä ja erilaisten sairauksien periytymistä ja toisaalta sairastumistodennäköisyyksien laskemista, dysmorfisten piirteiden tunnistamista ja erilaisia geenitestejä. Oon myös istunu lähes kaikilla luennoilla, mikä on mulle varmaan jonkin sortin ennätys :D Mutta kun aiheet kiinnostaa, niin siellä on helppo viihtyä!

Dysmorfologiaa Terkossa

Toi dysmorfiaopetus oli mun mielestä ihan erityisen kiinnostavaa. Siinä siis opeteltiin tunnistamaan potilaiden kasvoista, käsistä ja jaloista, dysmorfisia piirteitä, joista voisi päätellä kyseessä olevan jokin oireyhtymä. Dysmorfiset piirteet ovat siis pieniä rakenteellisia "poikkeavaisuuksia", joista ei aiheudu vakavaa haittaa, vaan se on lähinnä kosmeettinen. Jokaiselta meistä löytyy jotakin dysmorfisia piirteitä, joten ne ovat yksittäisinä hyvin yleisiä. Esimerkiksi hyvin pientä/isoa leukaa ja lyhyttä philtrumia (alue ylähuulen ja nenän välissä) voidaan pitää dysmorfisina piirteinä, vaikka ne eivät viestisikään mistään kehityshäiriöstä. Rehellisesti sanottuna mua rupesi vähän ärsyttämään koko dysmorfian käsite, vaikka ymmärränkin sen merkityksen diagnostiikassa. Juuri nämä kasvojen poikkeavuudet tekevät meistä persoonallisia ja tuntuu jotenkin ikävältä, että ne luokitellaan jotenkin yleisestä poikkeaviksi ominaisuuksiksi. Kellään meistä ei ole symmetrisiä kasvoja, vaan pieni "epätäydellisyys" kuuluu asiaan! Mutta toki lääkärin on tärkeä tunnistaa dysmorfiset piirteet, jotta hän osaa tarvittaessa epäillä jotakin diagnoosia ja lähettää nuoren potilaansa esimerkiksi genomitutkimuksiin ja perinnöllisyyslääkärille.

Maisemaa mun kodin viereiseltä rannalta

Tällanen mun eka kouluviikko on käytännössä ollut! Luentoja ja ryhmäopetusta, eli ihan mukava startti opiskeluun! Meillä on tästä tentti jo 12.9 eli ihan pian, niin yritän tässä lukea säännöllisesti ettei tulisi viime hetken paniikkia :D Ensi maanantaina saapuu myös uudet alfat! Hassua, oma alfavuosi tuntuu olevan jo niiiiiin kaukana, vaikka siitä ei ole kuin kaks hassua vuotta! Ottakaahan ilo irti alfavuodesta! :)

tiistai 19. elokuuta 2014

Hyvästit migreenille

Ajattelin avautua vähän mua ja monia muita koskettavasta ikävästä ja kivuliaasta vaivasta - migreenistä. Oon pikku hiljaa alkanu saamaan tarpeekseni tiputuksessa juoksemisesta ja hukkaan heitetyistä päivistä migreenin takia, joten päätin nyt tosissani tehdä asialle jotain. Herätyksenä toimi terveyskeskukseni loistava lääkäri, joka puhui hyvin suoraan sanoessaan, että migreeni ei ole hallinnassa ja että jopa mahdollista estolääkitystä voisi harkita. Oma reaktioni oli tässä vaiheessa täysin hell no! Silmäni aukesivat kuitenkin sille tosiasialle, että näin ei voi jatkua. Oon huomannut, että saan migreenin herkimmin silloin, kun oon valvonu liikaa (etenkin jos iltaan on sisältynyt alkoholia), stressaantunut tai ollut pitkään auringossa kuumassa ja juonut liian vähän vettä. Tiedän, ettei estolääkitys ole mikään maailmanloppu (siitä on ollut monille todella paljon hyötyä), mutta en vaan näin nuorella iällä millään haluaisi alkaa syömään vielä lisää lääkkeitä, ennen kuin olen kokeillut tosissani vaikuttaa tilanteeseen itse.

Kerron lyhyesti vähän omasta migreenihistoriastani: mulla on ollut sekä aurallisia että aurattomia kohtauksia jo alle 10-vuotiaasta alkaen (nuorena ne oli tosin hyvin harvinaisia). Tyypillisesti kohtaus alkaa pahenevana kipuna ja yltyy pahoinvoinniksi ja usein niin sietämättömäksi, että on vaan pakko mennä päivystykseen, kun kohtaus ei omilla lääkkeillä laukea. Kohtausten väli vaihtelee paljon; joskus uusi migreeni tulee parin viikon päästä, joskus välissä kuluu puoli vuotta. Oon oman sairaushistoriani vuoksi vähän ongelmatapaus migreenin hoidossa ja nyt pääsenkin onneksi ratkomaan ongelmia neurologin kanssa.

Mutta asiaan, tein siis itelleni ihan kirjallisen listan kaikista tunnetuista migreenin aiheuttajista ja merkitsin siihen oman tuntemuksen, kuinka merkittävä tekijä mulle on ollut (luettelinkin niistä pahimmat jo aikaisemmin). Näiden pohjalta muodostin eräänlaisia ratkaisumalleja kuhunkin ongelmaan. En esimerkiksi halua jättäytyä kesällä täysin sisätiloihin karkuun auringonvaloa, vaan huolehdin siitä, että liikun ulkona aurinkolasit silmillä, juon paljon vettä ja käytän tarvittaessa hattua. Toisaalta, jos haluan viettää myöhäistä leffailtaa, niin nukun esimerkiksi päiväunet ja huolehdin siitä, että oon levännyt tarpeeksi seuraavaa päivää varten. Järkytyin hieman siitä, että myös kova urheilu voi altistaa migreenikohtaukselle ja päätinkin panostaa entistä enemmän riittävään lepoon ja syömiseen myös ennen treenejä. Tiivistettynä: jos altistun jollekin isolle riskitekijälle, pyrin eliminoimaan kaikki muut. Alkoholista päätin luopua yhä enemmän, maltilliset annokset ovat ihan ok, mutta mitään kännejä en enää halua vetää, koska seuraavan päivän olo ei todellakaan ole yhden kostean baari-illan arvoinen. Mua ei myöskään harmita mennä baariin selvänä :)

Justin Timberlaken keikka Helsingissä

Pieniä muutoksia, mutta uskon että niillä on paljonkin merkitystä. En oo aikasemmin juuri yrittänyt kiinnittää huomiota näihin asioihin, mikä kyllä kostautui muun muassa viime syksynä (3 migreeniä alle 2 kuukaudessa). En ole poissulkenut tota estolääkityksen mahdollisuutta, mutta mun mielestä turha lääkitseminen ennen käyttäytymisen muutosta on ainakin tässä tapauksessa liian hätäinen valinta. Elämällä mahdollisimman tasaista (joidenkin mielestä tylsää) arkea, on todistetusti ollut positiivinen vaikutus kohtauksien esiintymiseen.

Kärsiikö kukaan teistä lukijoista migreenistä? Jos teillä on jotain vinkkejä jakaa, niin kommentoikaa ihmeessä! :)



perjantai 15. elokuuta 2014

On holiday

Mulla käynnisty tänään vajaa 1,5 viikon kesäloma ennen koulujen jatkumista :D Koko kesä on menny ihan älyttömän nopeesti, enkä oikeen vieläkään tajua sitä, et palaan ihan kohta takasin Meilahteen.. Arvatkaa vaan oonko ees avannu sitä patologian kirjaa koko kesän aikana?? Niinpä :) No joo, onpahan sitä ollu heinäkuussa sellaset säät, ettei lukeminen olis maistunu muutenkaan! Mulla on ollu tosi paljon vapaita iltapäiviä töistä, kun monet vuorot on olleet heti aamusta, niin oon ehtiny vielä rannalle töiden jälkeenkin. Että sinänsä tää loma on pikkasen "turha" mut pääsenpähän tapaamaan ukkia ja mummiakin vielä Kuopioon!

Uudet alfat astuu kehiin vasta viikkoa meitä konkareita myöhemmin. Ootan ehdottomasti eniten alfa-gamma sitsejä, jossa me gammat siis opetetaan alfoja sitsaamaan! Mua naurattaa vaan se, että oon ite ollu siis kaksilla sitseillä, joten saattaa hyvinki olla niin, että jos saan pariks jonkun ex-teekkarin niin se päätyy vielä opettamaan mua siellä :D Muita odotuksen aiheita on mm. alfajaiset, jossa meillä on rasti ja siellä pääsen toivottavasti tapaamaan mahdollisimman monia uusia kasvoja!

Larun rantamaisemia

Tilasin pari päivää sitten syksyks tarvittavia kirjoja ja ei huhhuh, niihin saa kyllä uppoomaan sitä rahaa! Suosittelen kyllä lämpimästi ostamaan kirjoja mahdollisimman paljon käytettyinä, yhen kirjan hinta kieppuu helposti 100€ paikkeilla ja mulla on jo nyt noita kirjoja hyllyssä 13 ja lisää eikun tulee... Onneks oon tosiaan löytäny monet noista käytettyinä ja säästäny useita satoja euroja!

Tässä näette vähän kuvaa mun kodista (oon siis muuttanu jo vähän alle vuos sitten omaan asuntoon) ja mulle tyypillinen tapa syödä lounasta TV:n ääressä :D

Taisin jo puhua viimeks siitä, että ens kesänä pääsen tekemään ekaa manua eli amanuenssuuria! Amanuenssuurit on siis kokopäiväsiä työharjottelujaksoja, jotka kestää kuukauden ja niistä saa myös vähän palkkaa. Niitä voi suorittaa paitsi oman yliopiston alueella myös muualla. Amanuenssi ei ole vastuussa käytännössä mistään, vaan häntä ohjaa kokenut lääkäri. Yleensä työtehtävät riippuu vähän paikkakunnasta, pienemmissä paikoissa pääsee monesti tekemään enemmän kuin esimerkiksi isoissa sairaaloissa. Näin etukäteen ajateltuna on todella hyvä, että aluksi pääsee vaan tarkkailemaan työtä ikään kuin oman mentorin mukana ja pikku hiljaa tutustumaan itse työntekoon. Olisi kauheaa joutua heti heitetyksi kehään ilman mitään ohjausta! Haluan kuitenkin päästä myös tekemään juttuja, joten oon miettinyt, että hakisin itsenäisesti paikkaa jostain muualta kuin Helsingistä. Kaikki vaihtoehdot on silti vielä avoinna :)

Ps. en oo vieläkään saanu ratkaistuksi tota kenkädilemmaa :D Lupaan kyllä esitellä uudet klinikkakengät heti kun saan ne vaan hankittua!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

All I require are fabulous shoes

Moi taas!

On ollu taas vähän hiljasta blogin puolella, mut nyt kun on kesäloma niin en yhtään tiiä, mistä pitäis kirjottaa! Koulun alkuun on vielä noin kuukausi ja töitä riittää vielä kolmisen viikkoa. Kiva saada loppuun vielä pikkunen loma ennen syyslukukauden alkua :)

Ens kesästä tulee mun ensimmäinen kesä työharjottelussa! Jännittävää!! Tosin amanuenssuuri kestää vaan yhen kuukauden, joten jää sitä aikaa muuhunkin. Suunnitelmissa olis tehdä silloin niitä syväreitä mahdollisimman paljon pois alta, että sais ne hyvissä ajoin ennen valmistumista pois päiväjärjestyksestä :D Ens vuoden elokuussa meillä on tiedossa myös kurssimatka ulkomaille (paikka on vielä tuntematon) - kuin siistiä lähteä kavereiden kanssa reissuun! Ootan tota matkaa jo nyt :) Meillä on ollu kans puheissa lähteä ehkä äidin kanssa jenkkeihin yhteen sukukokoukseen ja siinä samassa vois sitten reissata ympäriinsä. Toivon vaan ettei noi kaks matkaa osu päällekkäin, siinä on kyllä itku lähellä jos niin käy..

Kuva
Oon myös pattitilanteessa ens vuoden kliinisen vaiheen kenkävalinnan kanssa. Vaihtoehtoina mulla olis:
1) perinteiset, ihanat ja kamalat, terveyskengät, jotka olis kyl hyvät jalalle, mutta ei siitä kauneimmasta päästä (vaikka muodissa kuulemman ovatkin :D)
2) Crocsit, jotka olis helppo puhdistaa ja vaihtoehdoissa on pirteitä värejä ja niitä vois halutessaan tuunata niillä reikiin laitettavilla "koruilla", mikä on musta tosi söpöä! Toisaalta en tiiä onko ne jalalle paras vaihtoehto ja ne likaantuu pitkässä juoksussa ellei ota jotakin tummaa väriä.
3) Niken tai vastaavan lenkkarit (aattelin esimerkiksi sellasia Free -mallisia, joita näkyy paljon katukuvassa ja saleilla), jotka ois varmaan mukavat ja ihanan väriset ja näköiset, mutta aika kalliit siihen nähden, että yhet oksennukset tms. kengille ja ne on pilalla.

Siitä vaan valitsemaan sitten! Oon nyt pähkäilly tätä puoli tosissani jo muutaman kuukauden :D Hyvähän se olis hankkia kahdet kengät, joita voi sitten tarpeen mukaan vaihdella, mutta katsotaan nyt.. Onhan mulla tammikuuhun asti hyvin aikaa päättää :)

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

I wish someone had told me...

Hip hei ja isot onnittelut kaikille uusille opiskelijoille! Mielettömän urakan ootte tehneet ansaitaksanne paikkanne, joten olkaa ylpeitä itestänne!! :) Mulla kesäloma jatkuu samaan malliin, töitä, treeniä ja laiskottelua sopivassa suhteessa ;) Sijoitin vähäisistä tuloistani IKEAan sen verran, että sain ostettua uuden hyllyn, säilytysrasioita ja seinätarran kotiin. Kasasin hyllyä 4,5 tuntia (kädet ruvella) koko seuraavan yön ja päädyin sen ansiosta seuraavana aamuna tiputukseen migreenin kourissa, mikä mahtava tapa viettää 11 tuntia loman ensimmäisestä hellepäivästä! Onneksi näitä lämpimiä päiviä on luvassa vielä lisää :D

Mutta palatakseni uusiin opiskelijoihin, yksi mun lähipiirin pyrkijöistä lunasti itselleen paikan Helsinkiin ja oonkin tässä nyt innoissani jaellut vinkkejä siitä, mitä prekliiniseltä vaiheelta on lupa odottaa. Inspiroiduin myös mietiskelemään sitä, mitä vinkkejä antaisin itse itselleni nyt, jos voisin palata ajassa takaisin omien opiskelujen alkuun. Jaan niitä nyt vähän teillekin :)

1. Älä stressaa tenttejä liikaa (varsinkaan sitä biokemmaa) - kyllä ne on tehty läpäistäviksi ja uusiminen on oikeesti aika vaivatonta.
2. Uskalla opiskella itsellesi sopivalla tavalla, vaikka se olisikin erilainen kuin muilla. Jos luennoista ei jää mitään käteen, niin käytä se aika vaikka kirjastolla. 
3. Älä vähättele omaa osaamistasi, mutta uskalla tarvittaessa kysyä myös apua.
4. Älä pelkää vääriä vastauksia - virheistä oppii!
5. Ota ilo irti ekoista vuosista - käy tapahtumissa, osallistu, tutustu uusiin ihmisiin ja nauti! 
6. Toisaalta muista myös, että jokainen tapahtuma ei ole pakollinen... 
7. Pyri ostamaan kirjat käytettyinä, edellisen käyttäjän alleviivaukset ovat kullanarvoinen apu silloin, kun ei vaan "ehdi" lukemaan seuraavaa pebaa varten.
8. Muista huolehtia myös vanhoista ystävyyssuhteistasi.
9. Pyri olemaan ajoissa pienryhmäopetuksissa. Vaikka tutor päästäisikin sinut sisään, jatkuva myöhästely alkaa ennemmin tai myöhemmin ärsyttää muita ryhmän jäseniä.
10. Älä koskaan myöhästy kliinisestä opetuksesta!!
11. Tee muistiinpanoja pitkin kurssia - tenttiin lukiessa voit kerrata muistiinpanoista ydinasiat painavan kirjan selaamisen sijaan.
12. Ota se laulukirja edes yksille sitseille mukaan...
13. Älä masennu jos et saa pistareista lähtöpisteitä tenttiin (jos läpipääsy on yhdestä pisteen neljäsosasta kiinni, niin se ansaitseekin mennä uusintaan!)
14. Puheenjohtajana toimiminen on mahdollisuus kuulustella muita, ei suullinen yksilötentti lukualueesta.
15. Joka kurssista löytyy vaikeita ja turhia asioita, jotka kannattaa oman mielenterveyden ylläpitämiseksi suosiolla vaan skipata.
16. Kukaan ei osaa kaikkea!

Izziellä on hyvä asenne! (Kuva: weheartit)
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

kliinisen vaiheen kauhistelua

Väsyttää. Kello on jo ihan liian paljon ja mun pitäisi olla sikeästi unten mailla huomista työpäivää ajatellen, mutta valitettavasti mua on jo muutaman päivän vaivannu univajetta aiheuttava tilapäinen häiriö nimeltään futiksen MM-kisat... Mua ei edes mitenkään ihan hirveästi kiinnosta noi pelit, mutta poikaystävä onkin sitten munkin puolesta innoissaan :D

Kesäloma on ollu IHANA! Oon nauttinu ihan sydämeni kyllyydestä kylmistä sadepäivistä huolimatta. Mun kesätyö henkilökohtaisena avustajana on enemmän kuin paras kesätyö ikinä, koen tekeväni jotakin hyvää ja viihdyn hyvin mun asiakkaiden kanssa. Työajat on myös varsin mukavat, koska oon saanut itse toivoa paljon ja mulla onkin paljon myös vapaa-aikaa, mikä tekee syksyä ajatellen tosi hyvää! 









Mites sitten syksy? Suoraan sanottuna mua pikkasen jännittää tuleva... Kolmosen syksyä manataan lääkiksen pahimmaksi ajaksi, tai ainakin työläimmäksi! Toisaalta monet ovat myös kertoneet, että todellisuudessa se ei ole niin paha, miltä kuulostaa. Mulla on kunnianhimoisena suunnitelmana lukaista patskun kirjaa eteenpäin itsekseen, jotta urakka edes vähän helpottuisi. Yritän olla ottamatta hirveetä stressiä koulusta, vaikka mun kohdalla se on helpommin sanottu kuin tehty :D Jos pystyisin välttämään edes viime syksyisen migreeniputken niin sekin olisi jo puoli voittoa!

Tajusin muutama päivä sitten jotain jännittävää - puolen vuoden päästä mä vedän lääkärin takin niskaan ja siirryn lopullisesti sairaalan puolelle. Muistan vielä, kun pari kesää sitten odotin into pinkeenä tulevien opintojen alkua ja manasin ikuisuudelta tuntuvaa prekliinistä vaihetta, ja nyt se on jo ohi! Aika siirtyä tositoimiin on tässä jo ihan kohta. En oo missään vaiheessa vielä todella sisäistänyt tätä tulevaa muutosta opiskeluissa, enkä tiedä pitäiskö tähän yrittää jotenkin yrittää orientoitua? Oon pienestä asti ollut aika epäjärjestyksellinen ihminen (näin kauniisti sanottuna) enkä oo koskaan ollu hyvä kirjaamaan tehtäviä tai tapahtumia jonnekin ylös. Joka vuosi oon esimerkiksi ostanut jonkin kivan "motivaatiokalenterin" ja ensimmäiset pari kuukautta jopa ahkerasti täyttänyt sitä erivärisiä stabiloita käyttäen, kunnes vähitellen värit on aina hiipuneet ensin suttuisiksi kuulakärkikynä merkinnöiksi ja sitten lyijykynä tuherruksiksi ja loppuvuodesta kalenterin sivut ovatkin olleet täysin tyhjiä. Joku pikakurssi oman ajankäytön suunnitteluun ja ylipäätänsä elämän järjestykseen pistämiseen voisi tehdä ihan hyvää, sillä opiskelun kiihtyessä aikatauluttamisen merkitys korostuu edelleen.

Oon myös pikkuhiljaa oppinut tunnistamaan itsessäni uuden pelon, nimittäin oman tai läheisen sairastumisen. Jo parin vuoden opiskelun jälkeen voin käsi sydämellä vannoa, että sanonta "tieto lisää tuskaa" pitää todellakin paikkansa! Musta on tullut ihan järkky hysteerikko monien asioiden, kuten bakteerien ja UV-säteilyn suhteen :D Sairaudet ja lääkkeet on koko ajan omassa arjessa läsnä, minkä vuoksi vaakakuppi on ehkä keikahtanut vääristyneeseen suuntaan. Kun jatkuvasti lukee lisää tietoa kirjoista, netistä ja alan lehdistä ja on vielä töissä tekemisissä ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat apua sairautensa takia, syntyy helposti ajatus siitä, että sairautta on kaikkialla. Ja sitten tulee pelko, että mitä jos minulle tai jollekin tärkeälle ihmiselle käy jotakin. 

Oon suhteellisen herkkä tällasille ajatuksille ja rupean helposti miettimään asioita liikaa. Vaikka oonkin melko kylmähermoinen ja pystyn tiukissakin paikoissa pitämään palikat kasassa, niin oon silti herkkä. Joskus oonkin miettinyt, että kestänkö tätä ammattia, koska vastaan tulee niin paljon menetyksiä. Mua kiinnostaa suunnattomasti kirurgia, lastentaudit ja akuuttilääketiede, mutta pystynkö oikeasti tekemään sellaista työtä ilman henkilökohtaista kärsimystä? Toisaalta ehkä juuri ne suuret tunteet on se syy, miksi noi alat herättää mussa niin paljon kiinnostusta. Vielä en voi sitä tietää :) Kauheesti ajatuksia ja liian vähän aikaa selvitellä niitä rauhassa. 



Keskiyöllä tulee aina nää todelliset vuodatukset esiin :D Jotenkin sitä päätyy alintajuntaisesti sinne, mitä on itsekseen jo jonkin aikaa pohtinut. Kuitenkin vain aika näyttää miten käy.

Ihanaa heinäkuuta kaikille!

torstai 12. kesäkuuta 2014

it's kind of fun to do the impossible

Pitkästä aikaa taas kirjottelen tänne :) Vaihdoin muuten ton bannerin (vai miks sitä nyt kutsutaankaan) kun aattelin, että vaihtelu virkistää ja kiva jotenkin uudistaa tätä blogiakin välillä! Mitäs tykkäätte? En oo yhtään paneutunu noiden tekemiseen siinä mielessä, että saisin muokattua jonku nätimmän kuvan siihen (sellasen mitä nyt aika monissa blogeissa näkee) ja mulle se nyt ei oikeestaan oo edes niin tarkkaa.

Oon nyt vihdoin kattonu noi pääsykoetehtävät läpi, kun joku oli ne lähettäny älyvuodon sivuille. Toki oon jonkiverran kuullu myös kavereiden kommentteja ja jopa lukenu joistakin blogeista pyrkijöiden kommentteja. Huomasin nyt myös sen, että mun on todella vaikea arvioida pääsykoetta, koska oma osaaminen fysiikan ja kemian jutuissa on kyllä pudonnu niin pahasti. Bilsan osuudet nyt oli omaan silmään aika helppoja, tosin mulla nyt onkin niistä jo lukiotasoa vahvempi osaaminen, vaikkakin toi leuan ja hampaiden kehittyminen oli kyl aika hakusessa :D

Kuva
Mutta mennään asiaan. Yleissilmäys kokeesta oli mulla se, että tehtäviä on paljon, mutta niistä monet (jopa liian monet) on yllättävänkin helppoa peruskauraa. Ainakin noi kokeen loppupään tehtävät on aika selkeitä ja sellasia, mitä tuli itekin laskettua valmennuskurssilla. Sinänsä on ikävää jos kokeessa on kauhean paljon "liian helppoja" tehtäviä, koska silloin kaikki mahdolliset pilkkuvirheet rupee tiputtamaan lopullisia pisteitä. Hakijoita ei erottelekaan toisistaan vaikeiden soveltavien tehtävien hallinta, vaan laskunopeudesta ja jännityksestä aiheutuneet huolimattomuusvirheet. Nyt joku voisi sanoa tähän, että lääkärin työssä huolimattomuusvirheet ovat jopa vaarallisia, mutta jotain rajaa nyt kuitenkin.

Löytyypä kokeesta silti myös muutama todellinen killeri, esimerkiksi tehtävät 8 ja 11 näyttää näin nopeasti tutkittuna aika pahoilta, koska niissä on kauheesti informaatiota (josta varmasti suurin osa ei liity tehtävän ratkaisemiseen mitenkään). Lisäksi kokeessa kysytään yllättäviäkin asioita, joita ei mun mielestä edes sisälly lukion oppimäärään. Esimerkkinä tästä toi 3. tehtävä, jossa kysytään mihin solu tarvitsee E- ja B-ryhmän vitamiineja. En mä ainakaan olisi tohon osannut vastata pari vuotta sitten, kun tein omaa pääsykoetta. Lisäksi noista maksan tehtävistä aika monet on myös rajautunu lukiokirjojen ulkopuolelle, niin en todellakaan ymmärrä, että mistä toi tieto olis pitäny repiä? Toki noita pystyy jonkin verran päättelemäänkin (tosin mun on vaikea sanoa, kun kaikki noi aineet on jo hyviä tuttuja fysiologian kursseilta), mutta mun mielestä vähän epäreilua silti kysyä tollasta, koska toi suosii selkeästi sellaisia hakijoita, jotka on opiskelleet ihmisen fysiologiaa enemmän kuin lukiotasolla.

Aineiston puuttuminen oli kyllä tän vuotisen kokeen isoin yllätys - enpä olis heti arvannu, että lähdetään näin radikaaliin ratkaisuun viime vuotisen kokeen jälkeen. Tää vahvistaa edelleen mun tuntumaa siitä, että tavoitteena on tehdä joka vuosi jollakin tapaa hyvin erityylinen koe, vaikka peruselementit pysyvätkin samoina. Tarkoituksena voi olla taktikoinnin vähentäminen, sekä valmennuskurssien tuovan lisähyödyn minimoiminen. Tiedä häntä. Monivalintatehtävä oli muuten mun mielestä ihan kiva. Siinä testattiin mm. hyvää fysiikan perusasioiden tuntemusta ja olipa siellä bilsastakin muutama vähän yllättävä kysymys ja vihdoin ja viimein se mun odottama risteytystehtävä (tai itseasiassa useampi)! Väittämät oli jälleen kerran sen tyylisiä, että sai lukea jokaisen aika tarkkaan ennen vastaamista.

Pyrkijöiltä oon kuullu aika samantyylistä palautetta:
- koe ihan liian helppo ja suosii abeja
- kiire tuli ja joku tehtävä jäi ratkaisematta
- fysiikka ja bilsa suht helppoja, kemian osuus vaikea
- liian vähän vaikeita tehtäviä, jotka erottelee jyvät akanoista
- pisterajat nousee pilviin, huolimattomuusvirheet kostautuu

Kuva
Niin tai näin, nyt se on ohi! Aika nauttia kesälomasta ja ottaa vihdoin rennosti kuukausien lukemisen ja laskemisen jälkeen. Toivon sydämestäni, että kaikilla meni koe omantasoisesti ja että jokainen antoi sen 5 tunnin hermoja raastavan koeajan aikana aidosti parhaansa.

Hyvää kesää kaikille!

Otsikon sitaatti on sitten Walt Disneyn, jos ketään jäi se mietityttämään :)