lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kysy minulta!

Aattelin tehdä nyt pitkästä aikaa taas kysymyspostauksen ja nyt kun lukijoita on enemmän ja mun opinnotkin on edenneet vähän pidemmälle, niin toivottavasti kysymyksiäkin löytyy runsain mitoin! Jos vastaan tulee monta hyvin samanlaista kysymystä niin vastaan niihin kaikkiin sitten kerralla, muuten pyrin vastaamaan jokaiseen erikseen :) Ei muuta kuin näppäimet sauhuamaan!

Jätä kysymyksesi kommenttina tähän postaukseen! Kysyä saa niin kauan kunnes saan sen vastauspostauksen tehtyä, luultavasti siihen menee noin viikko :)

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Valmennuskurssit - Yay or Nay?

Sain tosi hyvän vinkin postausaiheeksi, nimittäin valmennuskurssin kannattavuus lääkikseen pyrkiessä. Tää on yks niistä ikuisuuskysymyksistä, jotka tulee vuosittain esiin. Kannattaako valmennuskurssille mennä? Mikä kurssi on paras? Onko siitä hyötyä? Auttaako valmennuskurssi minut sisään?

Valmennuskursseista on tullut melkoinen bisnes. Vuosittain yhä useammat maksavat jopa tuhansia euroja kursseista, jotka sisältävät materiaaleja, opetusta ja harjoituskokeita, mahdollisesti myös pienryhmäopetusta tai tutorointia. Kurssien kannattavuudesta käydään jatkuvasti kovaa keskustelua. Toiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, että nykypäivänä valmennuskurssin käyminen on lähes välttämättömyys, mikäli mielii saada paikan yliopistosta. Polttopisteessä ovat erityisesti oikis, kauppis ja lääkis. Myös pääsykokeiden tekijät tekevät parhaansa eliminoidakseen valmennuskursseilta saatavan hyödyn, mikä ilmenee esimerkiksi aineistopohjaisten tehtävien lisääntymisenä ja kokeiden joskus jopa radikaaleilla uudistuksilla.


Kuva
Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa oon aiheesta puhunut, edustavat samaa populaatiota kuin minäkin eli valmennuskurssin käyneitä. Kuitenkin vuosittain sisään pääsee myös opiskelijoita, jotka eivät ole käyneet minkäänlaista kurssia. Ei voida siis sanoa, että valmennuskurssi olisi pakollinen edellytys sisäänpääsylle. Mutta onko siitä hyötyä? 

Minulla on asiasta oikeastaan kaksi mielipidettä:

1) Valmennuskurssi antaa sinulle eväitä ja apua matkallesi kohti pääsykoetta, MUTTA on sinusta itsestäsi kiinni, käytätkö mahdollisuuden hyväksesi.
2) Valmennuskurssi ei takaa sisäänpääsyä, sillä se ei tee työtä puolestasi. Eli istumalihakset penkkiin ja nenä kirjaan.

Kerron vähän omasta historiastani valmennuskursseihin liittyen. Kävin kaksi vuotta sitten Valmennuskeskuksen pitkän syyskuussa alkavan kurssin. Valitsin kurssin kuulemieni suositusten perusteella ja sain sen itseasiassa isovanhemmiltani yo-lahjaksi (se osoittautuikin parhaaksi lahjaksi kaikista!). Kurssi maksoi paljon, muistaakseni noin 3000€, mikä on kauhea summa alle vuoden opetuksesta, kun kurssia oli kuitenkin vain 2-3 kertaa viikossa! Mutta korkeassa hinnassa oli puolensa: opetus oli laadukasta ja opettajat hyvin kokeneita, sekä se toimi motivaattorina olemaan läsnä tunneilla. Kurssi auttoi minua aikatauluttamaan omaa lukemista ja seuraamaan edistymistä, mikä vähensi stressiä. Asiantuntevat opettajat osasivat (ja halusivat!) auttaa vaikeissa asioissa ja sain kysymyksiini vastauksia. Kurssimateriaalit olivat kattavat ja sain niistä apuja myös pääsykokeessa.

Voin siis sanoa hyötyneeni kurssista. Se kuitenkin edellytti muutamaa asiaa:

1) Olin läsnä (vain paria poikkeusta lukuunottamatta) jokaisella opetuskerralla
2) Olin aktiivinen kysymällä kysymyksiä, keskustelemalla opettajien kanssa, tekemällä kotitehtävät ja keskittymällä opetukseen
3) Tein suurimman osan työstäni itsenäisesti lukemalla ja laskemalla.


Monet tuntuvat lähtevän kursseille sillä asenteella, että siellä istuminen riittää sisäänpääsyyn tai että opettajat antavat jotain pomminvarmoja vinkkejä pääsykoetta varten. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Kurssi voi antaa omaan opiskeluusi lisäboostia ja motivaatiota, sekä auttaa organisoimaan lukemista. Se ei ole vakuutus opiskelupaikan saannista.

Kuva
Valmennuskurssin käyneenä on mahdotonta sanoa, miltä olisi tuntunut valmistautua kokeeseen täysin omin neuvoin. Todennäköisesti en olisi pärjännyt siinä kovin hyvin, sillä pohjatietoni fysiikkaan ja kemiaan olivat niin olemattomat. Olenkin kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden osallistua kurssille. Olen monesti miettinyt sitä, miten olisin toiminut seuraavana vuonna jos en olisikaan päässyt sisään. Todennäköisesti olisin lukenut itsekseni koko kevään ilman mitään kurssia, sillä asiat olisivat olleet tuttuja jo etukäteen. Välillä tuntuukin siltä, että monet osallistuvat kursseille vain siinä pelossa, että ilman kurssia olisi jotenkin vaikeampaa päästä sisään. Itse en usko siihen. Jos asiat osaa riittävän hyvin pärjätäkseen itse ja osaa aikatauluttaa lukemistaan järkevästi (tekemällä jonkinlaisen suunnitelman), en näe mitään syytä sille, miksei pärjäisi yksin. Vertaistuki ja vaihtelu ovatkin sitten jo toinen juttu, mutta niitäkin on mahdollista hankkia muualta kuin valmennuskurssilta.

Mistä sitten tietää, että mihin kurssiin kannattaa rahansa sijoittaa? Paras vinkki on kysellä puskaradiosta, sillä kurssilaisilta saa kaikkein parhaiten palautetta siitä, mikä kurssilla toimii ja mikä ei. Kukaan ei halua maksaa monta tonnia surkeasta opetuksesta tai liian helpoista harjoituskokeista. Kannattaa tutustua kurssitarjontaan ajoissa ja monipuolisesti, sekä selvittää kaikki tarvittava jo etukäteen.

Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa kalliisiin kursseihin ja sikäli ymmärrän myös kurssien vastustajia. Kävin huvikseen lukemassa pari nettikeskustelua aiheesta ja järkytyin joistakin kommenteista ihan kunnolla! Siellä haukutaan ihan avoimesti valmennuskurssilta sisäänpäässeitä rikkaiden lapsien hemmotelluiksi kakaroiksi, jotka eivät osaa opiskella ilman kursseja ja huudellaan kommentteja "mitä rikkaampi sitä tyhmempi". Ööh, menikö multa nyt jotain ohi ja pahasti vai mistä lähtien kaikki valmennuskurssin käyneet ovat olleet miljonäärejä? :D Kyllä niitä kursseja löytää edullisemminkin ja tilaamalla parilla sadalla esimerkiksi materiaalit ja jonkin koepaketin, pääsee jo tosi pitkälle! Jos on samanlainen pyrkijä kuin minä, eli lähes ilman minkäänlaisia pohjatietoja, niin on hyvin vaikeaa päästä sisälle ilman minkäänlaista opetusta. Sitä voi pitää panostuksena tulevaisuuteen :) Mutta tiedän kyllä, että kursseilla on myös niitä ihmisiä, jotka raahautuvat ehkä kerran parissa viikossa opetukseen, vaikka vanhemmat maksavat itsensä kipeiksi kurssista. Se ei ole oikein, mutta omapahan on häpeänsä.

Kuva
Hehe, tähän aikaan mun huumori on taas vähän mitä on :D Pääpointti kuvassa oli nyt se, että vaikka ei aina onnistuisikaan pääsykokeessa (kurssin avulla tai ilman), niin elämä jatkuu siitä huolimatta! Omia epäonnistumisiaan kannattaa analysoida ja ottaa niistä opiksi.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

good morning

Huomenia :)

Eilen vietettiin lääkiksen vuosijuhlia! Itse en ollut varsinaisessa iltapukujuhlassa mukana, mutta vietettiin yhden mun lääkiskaverin kanssa yhteisiä synttäri-etkoja mun luona, josta siirryttiin sitten Kappeliin vujujen jatkoille :) Oli tosi hauska ilta! Ja oli ihanaa laittautua pitkästä aikaa vähän paremmin, pistää korkkarit jalkaan ja mekko päällä. Oon yleensä arkisin niin mukavuudenhaluinen pukeutuja ja lähen monesti kouluunki jotku verkkarit ja uggit jalassa, niin tää teki vaihteeks taas hyvää :D

Mutta mutta.. Sain taas pari loistavaa postausideaa, joita yritän toteuttaa vielä lähiaikoina! On aika haastavaa repiä aikaa tähän kirjottamiseen, kun nyt on meneillään niin paljon samaan aikaan :/ Playoffit alkaa ihan kohta, kanditentti lähestyy, pitäis lukee tätä endooki (vaikka tää onki musta suht helppoa!), tutoroida valmennuskurssia ja sit ihan vaa nauttii elämästäki edes jossain välissä! Nobody said it was easy, vai miten se meni.

Ihana talvimaisema mun kodin vierestä
Kauheita valitusvirsiä mä nykyään suollan tänne! Sitä vaan niin helposti unohtaa mistä on lähteny ja miten paljon töitä tän opiskelupaikan eteen on tehnyt. Vaikka säännöllisesti tuntuukin siltä, että pää räjähtää tähän touhuun, niin silti en vaihtais sitä mihinkään. Ehkä oon sit jonkinlainen masokisti, kun nautin itseni piiskaamisesta :D Välillä tarvii silti tällasia breikkejä et jaksaa paremmin :)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Every fighter has to go in there with a game plan

Aika liitää ja kevät kolkuttelee ovilla! Mulla on ens perjantaina RuoRan tentti ja sit on enää yks kurssi jäljellä (endokrinologia ja genitaalit) ennen kanditenttiä! Tein itelleni jonkinnäköistä lukusuunnitelmaa kanditenttiä varten ja aloin jo lievästi hyperventiloida, kun tajusin että aikaa on erittäin rajallisesti... Monilla teistä lähestyy pääsykoe ja kertauslukusuunnitelmat alkaa tulla ajankohtasiksi, joten tää aihe koskettaa myös teitä! Oon kirjoittanu pääsykokeeseen kertaamisesta jo aikasemmin tässä postauksessa, joten nyt aattelin kertoa vain omista suunnitelmistani kevättä varten :) Ehkä näistä joku tuleva beeta vielä hyötyy joskus!

Tein itselleni kaksi game plania, joista ensimmäinen on se "fiksu" suunnitelma, jossa lukeminen on jaettu pitkälle ajalle ja mukana on vapaapäiviä ja kertauspäiviä. Tämä on siis se suunnitelma, jota mun pitäisi noudattaa! Mutta koska asiat eivät aina mene niinkuin Strömsössä, niin on syytä ottaa mukaan "plan B", johon puskin koko kerrattavan asian 3 viikkoon, mikä meillä on niin sanottua lukulomaa. Jotenkin musta tuntuu siltä, että tää mun kertaus tulee kuitenkin menemään just niin, että luen hiki hatussa ne vikat 3 viikkoa tyyliin 8-10 tuntia päivässä ilman vapaapäiviä :D Mutta ehkä ne 3 viikkoa pystyykin vetämään sillä tahdilla.

Ahkeraa nielun lihasten opiskelua
Listailin myös muutamia juttuja, joista voi olla hyötyä kanditenttiin kerratessa (ja miksei näitä voisi soveltavasti hyödyntää myös pääsykokeeseen):

- Anatomy Flash Cards. Mulla on itelläni joululahjaksi saadut Thiemen latinankieliset kortit ja näistä on ollu kyllä tosi paljon hyötyä! Noi kortit on jaettu ruumiinosien mukaan (yläraaja, alaraaja, selkä jne) ja jokaisessa on siis joku kuva, johon on numeroitu rakenteita ja kortin takapuolella lukee sitten oikean vastaukset kuhunkin numeroon :) On siellä joitain puutteitakin, esimerkiksi eilen kun huvittelin noiden korttien kanssa niin huomasin, että kylkiluun liitoksesta T-nikamiin ei ollu oikeen mitään hyvää korttia :( Mutta noi on tollasia pikkujuttuja, jotka on helppo kattoo vaikka kirjasta tai netistä. Nää on tosi hyvät, koska näiden kanssa voi treenata yksin tai parin kanssa ja opiskelu on jotenki kivempaa verrattuna kirjasta pänttäämiseen.

- Omat muistiinpanot. Oon tehny ahkerasti muistiinpanoja koko opiskelujen ajan, joten pystyn aika paljon käyttämään niitä hyväksi. Ei siis tarvitse kanniskella hirveitä tiiliskiviä kirjastoon, eikä tarvitse miettiä sitä, mitkä asiat olikaan niitä oleellisia (vaikka oonki värittäny kaikki tärkeät lauseet joka kirjasta.. hehe). Toki jotkin asiat tarvii vielä pientä selvennystä kirjan kautta, lueskelin esimerkiksi mun vanhoja neurofysiologian muistiinpanoja ja olin muutamasta jutusta kyllä aika pihalla... Pitänee tehdä joitakin täydennyksiä siis :)

- Luentokalvot ja -prujut. Meillä on joka kurssista netissä kattavasti luentokalvoja ja luennoitsijoiden tekemiä tiivistelmiä (etenkin anatomiasta ja histologiasta nää tulee NIIN tarpeeseen!). Koneelta on kiva lueskella kalvoja, joista löytyy myös paljon kuvia, joita voi tarvittaessa vaikka kopioida omiin muistiinpanoihin!

- Basaarin luurangot ja muut anatomian mallit. Tuskin vaatinee perusteluja? Etenki eri lihasten origot ja insertiot (alku- ja loppukohdat) saa kerrattua tehokkaasti ja sitä on kiva tehdä kavereiden kanssa :)

- Omat flashcardit. Oon miettiny tosissani näiden askartelemista. Ideana siis, että toisella puolella on joku väittämä tai kysymys, jonka vastaus löytyy kääntöpuolelta. Sitten vaan kortit kontaktimuoviin ja kertaamaan :) Kanditentissä puolet pisteistä tulee väittämistä ja siellä toistuu aika paljon jo kursseilta tuttuja väittämiä, joten niitä läpikäymällä saisi aika hyvän startin! Osa väittämistä on selkeitä, mutta osa on sellaisia ärsyttäviä, kuten arteria dorsalis pedis kulkee musculus extensor hallucis longuksen jänteeseen nähden mediaalisesti (tää on ihan TULE:n klassikko ja vastaus on VÄÄRIN, se kulkee jänteen lateraalipuolella). Näissä olis kans se hyöty, että niiden tekemisesti oppis jo ihan hirveesti ja kertaaminen ois nopeeta!

Sylkirauhasten mikroskopiaa
Nyt aion vetää nää vikat tentit kunnialla läpi ja sit panostaa täysillä kanditenttiin! Mikään ei oo mahtavampaa kuin lähtee kesälomalle uunituoreena lääketieteen kandina :) Sit pääsen myös läheisten kanssa syömään Lehtovaaraan tän merkkipaalun saavuttamisen kunniaksi, enkä malta oikeesti oottaa sitä pihviä ja valkosipuliperunoita ja niitä ihania herkkusieniä... Plus saatan ehkä hemmotella itteeni jollain ihanalla lomamatkalla ennen kolmosen alkua, riippuen vähän rahatilanteesta!

Meillä oli muuten lääkiksen laskettelureissu Kolille, nimeltään E. Coli! Oli tosi hauskaa, en ees muista mainitsinko tästä mitään etukäteen? Tässä kuitenki yksi julkaisukelponen todiste siitä, että kävin ihan oikeesti myös rinteessä:


Nyt jatkan kevätsiivoilua, palataan taas piakkoin! Loppukeväästä luvassa varmasti lukuisia stressin ja uupumuksen täyteisiä postauksia :D

PS. Tsemppiä kaikki pääsykokeeseen lukijat! Vielä on reippaasti aikaa, pitäkää lippu korkeella!

Terkuin,