tiistai 27. toukokuuta 2014

Miksi minusta tulee lääkäri?

Heippa taas kaikille!

Eilen oli taas yksi lääkiksen pääsykoe!! Mulle kävi tähän liittyen vähän nolosti, olin nimittäin poissa tietokoneen ulottuvilta muutamat viimeset päivät, enkä ollu yhtään ajatellu etukäteen sitä, että se koe on tosiaan tänään ja että ehkä pitäisi jollain tavalla tsempata vielä kaikkia hakijoita elämänsä koitokseen ja se jäi nyt ihan totaalisesti. En oo vielä nähny mitään koekysymyksiä, varmaan kirjottelen mun omia mielipiteitä pääsykokeesta sitten, kun saan niistä jonkinmoisen käsityksen. Sen kyllä kuulin, että aineiston osuus oli olematon tänä vuonna, mikä olikin melkoinen muutos viime vuoteen, mutta siitä lisää sitten myöhemmin!

Tässä on nyt kaikin puolin järkyttävä kuumotus ollu meneillään jo pari tuntia, koska suurin osa kanditentin tehtävistä on jo tarkistettu ja pisteitä voi jo käydä kyselemässä (pari tehtävää puuttuu enää, joten jos tässä vaiheessa on jo saanut kursittua kasaan tarvittavat pisteet niin tietää päässeensä läpi!). Endon tuloksetkin tuli (vihdoin ja viimein) ja niistä olikin tullu kuvaa meidän fb-ryhmään, josta kävin kattomassa oman tuloksen. Olin jo lievän hysterian partaalla, kun olin jo selannu kaks sivullista opiskelijanumeroita, eikä omaa ollu vieläkään tullut vastaan, mutta siellähän se sitten kuitenkin komeili, viimeisellä sivulla, saldona oikein kelvolliset 19 pistettä! Oon aivan onneni kukkuloilla! Ainakaan 3. vuoden alotus ei tyssää tähän, koska kaikki preklinikan tentit on läpi :)))) Tosin sisuksia kaivelee vielä se stressi siitä kanditentistä... Huomenna pitää rynnätä heti patskun johdantokurssin tentin jälkeen kyselemään pisteitä opintotoimistosta!

Mutta oli mulla jotain muutakin asiaa. Sain nimittäin kutsun tällaseen lääkisopiskelua koskevaan kyselyyn, joka lähti liikkeelle Lääketiedettä ja laiskottelua nimisestä blogista. Tässä vielä alla ote oheisen blogin haasteesta:

"Anonyymi henkilö jätti jokin aika sitten kommentteihin tällaisen kysymyksen. Kysymys ja varsinkin monipuoliset vastausvaihtoehdot olivat niin hyviä, että ajattelin nopean vastauksen sijaan tehdä tästä ihan oman postauksen. Sen jälkeen tuli mieleen, että sama kysymys olisi mielenkiintoista saada kysyttyä myös muilta lääkiksessä opiskelevilta, sinne hakevita tai jo valmistuneilta. Niinpä aionkin pommittaa kaikkia löytämiäni aktiivisia lääkisblogeja tällä kysymyksellä ja koota vastauksista jonkinlaisen tilaston, jotta suomalaisen lääkisopiskelun todelliset motiivit saadaan esiin."


Tottakai haluan osallistua tähän "haasteeseen" ja samalla avata hieman omia ajatuksiani siitä, miksi päätin hakea lääkikseen. Suhtautukaa tähän kuitenki sopivalla annoksella huumoria :)

Kysymys ja vastausvaihtoehdot ovat seuraavanlaiset: (valita voi 1-10 vaihtoehtoa)

Miksi minusta tuli/tulee lääkäri?
1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
2) Koska olen Jumalasta seuraavana.
3) Tämä on kutsumusammatti.
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
5) En keksinyt muutakaan.
6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.
7) Äiti käski.
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
9) Haluan Nobel-palkinnon. 
10) Ammatti siinä kuin muutkin.

Näistä vaihtoehdoista koin omikseni seuraavat:

1) "Haluan vilpittömästi auttaa sairaita". Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin tää on mun kohdalla täyttä totta. En pitä itteeni minään pyhimyksenä (todellakaan), mua vaan oikeasti kiinnostaa eri sairaudet tosi paljon ja saan mieletöntä tyydytystä siitä, kun pystyn omilla teoillani ja tiedoillani auttamaan muita.

3) "Tämä on kutsumusammatti" koska sitä se on! Sen vaan jotenkin tietää jo pyrkiessä ja kun lopulta pääsee korjaamaan työnsä hedelmät se aito intohimo vaan kasvaa koko ajan. Hakeminen on niin pitkä ja raskas prosessi, että se karsii kyllä suuren osan "huvin vuoksi" -hakijoista pois.

4) "Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä". Oman mieheni oon jo löytänyt, joten siitä tässä ei ole kyse, mutta voiko sitä oikeasti kieltää, etteikö varma työllistyminen ja hyvä palkkataso ole isoja plussia?

5) "En keksinyt muutakaan". Tää on osittain totta, sillä yritin oikeesti miettiä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ennen lääkistä, koska pelkäsin tätä työn määrää. Lääkis oli kuitenkin koko ajan mielessä ja lopulta uskalsin myöntää itselleni, että mikään muu ala ei yksinkertaisesti vaan kelpaa.

7) "Äiti käski". Ei nyt kirjaimellisesti, mutta sanotaanko näin, että kotona kannustettiin yliopistomaailmaan ja tähtäämään korkealle ja apua tuli lähipiiriltä joka suunnasta!

8) "Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin." Eipä tähän taida olla juuri lisättävää. Vähän sama asia jos ostaisi Ferrarin kilometrin lähikauppareissuja varten. Pitäähän sitä ottaa masiinasta kaikki tehot irti!

Nyt rupeen nukkumaan, että saan ees vähän unta ennen herätyskellon pirinää :D Oon vaan ihan liian tärinöissä niistä tenttituloksista - vieläkin. Palaan pian pääsykoepohdintojen kanssa, kunhan tutustun vaadittuun aineistoon rauhassa ;) Toivon tosi kovasti, että kaikki teki tänään parhaansa ja ylsi omaan huippusuoritukseensa! Nyt on aika levätä ja ottaa rennosti, ootte kaikki ansainnu sen!! (niin minäkin...)


t. väsynyt, mutta onnellinen kohta/ehkä/pian kandi (?)

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

pikakuulumiset

Teen nyt tällasen pikapäivityksen tänne, syynä se että en millään jaksa lukea mun uutta patologian kirjaa :D Siinä on sivut sellasta ohuen ohutta virsikirjapaperia ja kaikki merkinnät menee läpi seuraavalle sivulle.. Mun opiskelusta iso osa on muistiinpanojen tekeminen kirjojenkin sivuille ja tekstin korostaminen/alleviivaaminen eri väreillä, joten tää on suhteellisen haastava tilanne! Oonki yrittäny varovasti alleviivailla pehmeällä lyijykynällä et saisin edes jotain merkintöjä paperille.

Meillä on ollu nyt lähinnä pienryhmäopetusta, joka on käytännössä mikroskopiaa. Käytiin opettajan avustuksella läpi nenäpolyypin histologiaa ja erilaisia tulehdussoluja (tai lähinnä niiden tunnistamista, mikä on joskus helpommin sanottu kuin tehty). Opetus tuntu heti ihan erilaiselle! Enää ei oo pebaa eikä ennalta määritettyä lukualuetta seuraavalle kerralle, joten kai sitä on selviydyttävä itsenään. Nyt vois olla hyvä aika alkaa käymään vähän säännöllisemmin luennoilla, että sais sieltä sitten vinkkejä lukemiseen.

Viikon päästä mulla on edessä obduktio ja täytyy myöntää, että pikkasen jännittää. Onneks me ollaan kuitenki kaikki samassa veneessä ja varmaan jokaisen päässä liikkuu samankaltaisia ajatuksia. Kuolema - ehkä maailman luonnollisin asia, mutta silti se saa lähes jokaisen niskavillat nousemaan pystyyn. Mulle vaikein asia on sen surun ja kaipauksen kohtaaminen, mikä tähän maailmaan jää läheisen poistuttua. On jotenkin vaikeaa olla niin lähellä ihmistä, joka on lakannut elämästä ja katsoa silmiin sitä, mikä meidän jokaisen on väistämättä kohdattava. Täytyy taas blokata kaikki tunteet taka-alalle ja keskittyä opetukseen, muuten siitä ei tule kyllä yhtään mitään. Onneksi oon kuullu kavereilta, että kaikki opettajat on suhtautuneet tosi ymmärtäväisesti ja kehottavat istumaan tai käymään kävelyllä, jos alkaa tulla huono olo.

Loppuun vielä iloisempi uutinen, Justinin keikka oli toissapäivänä ja voi se oli NIIIIIIN hyvä! Me oltiin ihan lavan edessä (ei nyt ihan eturivissä, mutta pari riviä taaempana) ja nähtiin siis koko esitys todella läheltä! Mieletön elämys!!! Oon edelleen ihan euforiassa :)

torstai 8. toukokuuta 2014

Freedom

Tänään oli ensimmäinen päivä Haartmannin kliinisteoreettisella puolella. Nyt mä olen siis siirtynyt tähän puolen vuoden vaiheeseen, joka ohjaa kliinisiin opintoihin. Fiilis on aivan loistava (lukuunottamatta sitä, että oon vuosisadan flunssassa... Niin tyypillistä!) ja olo on jotenki hieman epätodellinen. Preklinikka tuntuu olevan niiiiiin kaukana, vaikka kanditentti oli vasta eilen :D Oli muuten vähän outoa toissapäivänä, kun lopetin lukemisen siinä viiden aikoihin ja olin kotona ihan ihmeissäni et mitä ihmettä mä nyt teen tän illan :D Kävin vanhempien kanssa kävelyllä ja sit kotona kattelin telkkaria ihan ihmeissäni ("siis mä voin ihan oikeesti nyt vaan istua ja katsoa tän ohjelman, eikä mulla oo mikään kiire tehdä jotain muuta"). Oli vaikeeta vaan istuu löhöömässä, kun on tottunu lukemaan joka päivä. Surullista, täytyy myöntää.

Pari sanaa kanditentistä: ensinnäkin, sitä ei kannata jännittää liikaa! Tottakai se on iso tentti, joka täytyy läpäistä siirtyäkseen neljännelle vuosikurssille ja muodostaa puolet prekliinisen vaiheen arvosanasta, joten sinänsä on ihan ymmärrettävää, että se pistää herkimpien (kuten mun) pasmat ihan sekaisin! Todellisuus on kuitenkin sitä, että kaikkea ei vaan voi osata ja tentissäkin täytyy olla niitä vaikeita kysymyksiä, jotka todella erottelee jyvät akanoista, suurin osa kysymyksistä on kuitenkin aika selkeitä. Toisilla käy parempi tuuri kysymysten kanssa ja sitä on turha itkeä jälkikäteen. Olin ite ottanu jo etukäteen sellasen asenteen, että teen parhaani ja toivottavasti pääsen läpi (vielä ihan hyvin pistein) jotta ei tarvitse uusia. Kyllä muakin harmitti, kun vastaan osui pari kysymystä, joihin en osannut hirveän hyvin vastata, mutta se on elämää! Jos multa nyt sen takia tippuu arvosana hiukkasen, niin sitten on voivoi. Yhtään tehtävää en kuitenkaan jättänyt tyhjäksi, joten voin ainakin sanoa yrittäneeni parhaani!

Kuva
Toisekseen, kannattaa jo etukäteen hyväksyä se, että loistaakseen kanditentissä on työtä tehtävä opiskelujen alusta alkaen tunnollisesti, lukea armottomasti ja aloittaa valmistautuminen hyvissä ajoin. Jokainen voi itse miettiä haluaako nähdä niin paljon efforttia yhden arvasanan eteen, joka ei tulevaisuuden kannalta merkitse juuri mitään. Suurin osa opiskelijoista on pienestä pitäen tottunut olemaan luokan parhaimmistossa ja vetämään kokeista puhtaasti kiitettäviä ja jopa erinomaisia arvosanoja. Taisin itekin saada joskus yläasteella uskonnon kokeesta 10++ ja ala-asteella masennuin syvästi, jos sain matikan kokeesta alle 10 (mikä muuten tapahtui vain kerran ja silloinkin numero oli 9 1/2 :D). Toisille voi olla hyvinkin rankkaa luopua tästä "priimuksen" leimasta ja hyväksyä se, ettei aina olekaan paras. Näitä asioita on hyvä pohtia jo siinä vaiheessa, kun hyväksymiskirje kolahtaa postiluukusta ja asettaa itselleen sellainen tavoite, joka itselle riittää. Mulle se tavoite oli päästä kaikista preklinikan tenteistä läpi ilman uusintoja ja saada joka tentistä mieluiten vähintään 18 pistettä. Suurimmalta osin tää tavoite on toteutunut ja oonkin itsestäni hyvin ylpeä sen suhteen :)

Kolmanneksi, muistakaa se, että on muitakin keinoja menestyä lääkiksessä kuin vetää täysiä pisteitä joka kokeesta. Sosiaalisten taitojen merkitystä ei voi riittävästi korostaa tässäkään vaiheessa! Lääkiksessä (ja yliopistossa yleensä) on mahdollista osallistua vaikka mihin toimintaan ja rohmuta vastuutehtäviä mielin määrin, joiden hyöty ei välttämättä piile opiskelussa vaan elämässä yleensä. Ryhmätyöskentelytaidot, sosiaalisuus, toisten huomioon ottaminen, rehellisyys ja luotettavuus ovat kaikki hyvän lääkärin ominaisuuksia, joiden harjoittelu vaatii omaa aktiivisuutta ja harjoittelua. Aina ei siis tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, jos skippaa luennon muiden menojen vuoksi! Oon jo ajat sitten havainnut oman parhaan puoleni, joka on ehdottomasti vuorovaikutus muiden kanssa. En oo niin kirjaviisas kuin monet opiskelijakaverit, tykkään mieluummin kysyä apua ja opin sitä kautta. Kanditentissäkin osasin vastata pariin väittämään sen takia, koska oltiin kavereiden kanssa käyty niitä läpi ja olin kuullut asiaan hyvän muistisäännön!

Tajusin muuten nyt, että en oo tainnu kunnolla selittää sitä, minkälainen kanditentti tosissaan on. Eli, kyseessä on viralliselta nimeltään prekliinisen vaiheen loppukuulustelu, joka on tällä hetkellä käytössä vain Helsingissä, mutta tulee ilmeisesti ainakin Turkuun ensi vuonna (ainakin tällaisia huhuja oon kuullut!). Siihen tentitään kaikki prekliinisen vaiheen kurssit uudestaan samassa paketissa. Lukemista on useampi tuhat sivua, joten tehtävää riittää :D Pisteistä puolet tulee esseekysymyksistä (yhteensä 8 kpl) ja puolet väittämistä (150) ja kokonaispistemäärä on siis 300 pistettä. Läpipääsyyn vaaditaan puolet pisteistä ja lisäksi kaikki prekliinisen vaiheen kurssit täytyy olla suoritettuna hyväksytysti. Väittämissä arvostelu on sama kuin ennenkin, eli oikeasta vastauksesta piste ja väärästä miinus (en osaa sanoa = 0p). Kuulostaa pahalta, mutta kyllä siitä ihan oikeasti selviää hengissä :) Uusintoja on sitten useampi kappale, joista ensimmäinen on jo juhannuksen jälkeen.

Nyt meillä on enää 3 viikkoa jäljellä tätä patologian johdantokurssia ja sit alkaa kesäloma!

lauantai 3. toukokuuta 2014

Show the world you can do it

Parin vuoden takaiset stressioireet ovat palanneet. Kädet tärisee, ruokahalu on olematon, närästää, toisaalta väsyttää ja toisaalta ei. Oon kuitenkin semi tyytyväinen siitä, että ne tuli vasta näin myöhään, koska kanditentti on jo ensi keskiviikkona! Nyt jännittää... Mutta toisaalta oon tyytyväinen itseeni, sillä oon pysyny mun lukusuunnitelmassa ja kaikki on kohta kerrattu! Enää jäljellä farmis, ruora ja endo ja se oli sit siinä :) Toki aattelin vielä kertailla vanhoja väittämiä ja muistiinpanoja loppusilaukseksi, mutta kovin työ on jo takana päin!

Hanna kysy multa vappuna, että mitä luulen miten mun kanditentti menee. Vastasin, että kyllä mä ihmettelisin jos en tällä lukemisella ja osaamisella pääsisi läpi. Toi saattaa joidenkin mielestä kuulostaa nyt vähän itserakkaalta, mutta mun mielestä on hyvä olla realistinen! Oon saanu hyvin luettua ja omasta mielestäni osaan tärkeimmät asiat. Kaikkea en tietenkään muista, onhan sitä luettavaa jo niin monta tuhatta sivua, että kaikki ei vaan yksinkertaisesti voi jäädä mieleen! Mutta mä pystyn luottamaan omaan osaamiseeni ja uskon selviytyväni kanditentistä läpi, vaikka vastaan tulisi pari killeriä kysymystä (tyyliin "rasvahappojen oksidaatio peroksisomeissa" - siis haloo ihan oikeesti...)

Suomessa on monien asioiden suhteen sellanen kulttuuri, että itseään ei saisi kehua ilman hyvää syytä. Itsevarmuus on syntiä. Todellisuutta on kuitenkin se, että monet omia kykyjään kainostelevat jäävät muiden jalkoihin. Jos ei koskaan uskalla sanoa omia mielipiteitään ääneen tai kyseenalaistaa muiden näkemyksiä, jää helposti vain hiljaiseksi sivusta seuraajaksi. Enkä nyt todellakaan tarkoita sitä, että itseään pitäisi jotenkin korostaa ja tuoda jatkuvasti esille, mutta kyllä omien näkemystensä ja taitojensa takana pitää myös uskaltaa seistä.

Kuva
Tänne kaipailtiin sitä mun lukusuunnitelmaa kanditenttiä varten ja täältä se nyt tulee :) En jaksa ottaa siitä kuvaa nyt erikseen ja siirtää koneelle, joten kirjotan sen tähän:

- Biokemia 1 pv
- Histologia 2 pv
- Aineenvaihdunta 1 pv
- Molekyylibiologia 1 pv
- Embryologia 1 pv
- Tuki- ja liikuntaelimistö 2-3 pv
- Neuroanatomia 1 pv
- Neurofarmis 1 pv
- Neurofysiologia 2 pv
- Sydän, verenkierto ja munuainen 2 pv
- Hengitys 1 pv
- YmPeSuPu (mikrobilääkkeitä tms.) 1 pv
- Ruoansulatuselimistö ja ravitsemus 1 pv
- Endokrinologia ja genitaalit 1 pv
- Farmis kokonaisuutena 1 pv
- Väittämien läpikäynti (vielä uudelleen) ja kertaus 1 pv

Täytyy kyl sanoo et on aika hulluu lukee päivässä kurssi, johon on vuos sitten käyttäny kuukauden! Mut ihmeen hyvin on vielä asiat muistissa parinki vuoden takaa. Ja nyt kun lukee noita ykkösvuoden kursseja uudelleen niin välillä kyl tulee sellasia massiivisia AHAA-elämyksiä, kun oikeesti vasta ymmärtää jotakin kunnolla :D Sama tuli muuten sen neurofysiologian kanssa!! Nyt vasta tuntuu siltä, että mulla on suht selkeä käsitys koko kurssista ja oon oikeesti ymmärtäny ne asiat!

Siinäpä se nyt olisi! Mulla on tosta jäljellä nyt siis enää RuoRaan ja endoon 2 päivää, farmikseen ja kertaukseen toiset 2 pv. Ja keskiviikkona on kanditentti. Oon kyllä jo niin loman tarpeessa ja koulu senkun jatkuu vaan patskun johdantokurssilla... Onneks palkintona odottaa Justin Timberlaken keikka!!! Mut nyt käyn kevyellä lenkillä ja palaan sit kirjojen pariin, tänään menee farmis!

Ja kaikille pääsykokeisiin lukioille kovasti tsemppiä vikoille viikoille! Maaliviiva häämöttää jo!