sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tyttöjen välisestä "ystävyydestä"

Mua on puraissut joku kirjotuskärpänen! Koko ajan päässä laukkaa paljon ajatuksia, joita tekee mieli rustata ylös. Tää on nyt taas tällanen "ajatuspostaus", joka ei sinänsä liity mitenkään erityisesti lääkikseen, mutta oon nyt viime päivinä pohdiskellu tässä kaikenlaisia asioita ja luulen, että monet muutkin on joskus miettineet vastaavanlaisia juttuja.

Ensinnäkin, oon huomannut sen, että mun on todella vaikea saada enää oikeita ystäviä. Oon tottakai saanu paljon kavereita lääkiksestä ja lukiosta, mutta tiedättekö sellasia oikeita, aitoja sydänystäviä, joiden kanssa voi jakaa ihan kaikki ilot ja surut, eikä tarvitse koskaan miettiä, voiko tuoda jonkun ajatuksen julki? Oon siinä onnekas, että mun parhaimmat ystävät on pääsääntöisesti pysynyt mun elämässä tähän päivään asti, mutta tottakai sitä haluaisi luoda samanlaista sidettä myös uusiin kavereihin. En nyt sano, etteikö mulla olisi tosi läheisiä kavereita myös lukiosta ja lääkiksestä, koska kyllä mulla on. Jotenkin ystävystyminen on vain niin vaikeaa nykyisin, kun ei ole enää aikaa kaikelle ja tuntuu, että niin monilla on joku ihmeen rooli päällä ja välillä on vaikea kohdata muita sellaisina kuin he aidosti ovat. Tuntuu siltä, että monet ystävyyssuhteet solmitaan baaritiskillä ja todelliset BFF:t jakavat keskenään kaikki kreiseimmät baarisekoilut. Varmasti yhteiset hauskat reissut tuovat lisäarvoa ystävyydelle, mutta mä tutustun ihmisiin mieluummin selvänä ja jossain muualla kuin meluisan yökerhon nurkassa.


Lisäksi oon huomannut viime vuosina ihan uudenlaisen ilmiön, etenkin naisten keskuudessa: toiset ihmiset ovat vain tietoisesti kylmiä muita kohtaan. Tiedättekö sen tilanteen, kun meette esimerkiksi joihinkin juhliin, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä, ja osa niistä syynää teijät kantapäistä kattoon ja sen jälkeen käyttäytyy kuin olisit ilmaa? Tai sen, että porukka nauliutuu omassa possessaan johonkin nurkkaan istumaan, eikä tee elettäkään osoittaakseen kiinnostusta tutustua muihin (kiinnostusta ei varmaankaan edes ole). Mistä tollainen laumakäyttäytyminen oikein kumpuaa?

Kuva

Mun mielestä ehdottomasti parhaita juhlia ja tapahtumia on olleet sellaiset, joissa porukka tulee avoimesti juttelemaan myös muille kuin omille kavereilleen. Tiedän, että "jään murtaminen" voi olla kiusallista ja siksi juhlien järjestäjän oliskin hyvä esitellä ihmisiä toisilleen, josta olisi sitten luontevaa jatkaa juttua. Mutta en mä ainakaan lähde avoimesti juttelemaan sellaisille ihmisille, joiden elekieli suorastaan työntää muut pois, koska siinä jo lähtöasetelma on sellainen, että takkiin tulee. En nyt sano sitä, että pitäisi joka juhlissa kiertää jokainen vieras läpi erikseen, mutta mun mielestä pieni small talk boolikulhon äärellä tai vessajonossa on mukava ja helppo tapa tutustua muihinkin juhlijoihin.

En myöskään ymmärrä sitä käyttäytymistä, että jos porukassa on joku "vieras" henkilö, joka ei tunne kaikkia, että hänet sitten tietoisesti suljetaan piirin ulkopuolelle. Tätäkin tapahtuu harmittavan usein, erityisesti tyttöpiireissä... Itse ainakin vältän vastaavissa tilanteissa sellaisia puheenaiheita, joihin kaikki eivät voi osallistua, mutta toiset tuntuvat saavan jotain kicksejä siitä, että pystyvät eristämään vieraan osapuolen keskustelun ulkopuolelle. Kysynpähän vaan, että miksi? Miksi monet naiset harrastaa tällaista sosiaalista nokittelua?


Kuva

En voi sietää vastaavaa vallankäyttöä. Mun mielestä tollainen muiden tahallinen ulkopuolelle jättäminen on todella vastenmielistä ja lapsellista, enkä arvosta ketään, joka kohtelee muita niin rumasti. Kaikki ihmiset eivät ole niin ulospäinsuuntautuneita ja se on ihan OK, mutta kyllä hyviin käytöstapoihin kuuluu huomioida myös muutkin ihmiset kuin ne parhaat kaverit ja olla kaikille kohtelias.

Nuorempana sorruin paljon siihen, että halusin miellyttää muita ihmisiä. Halusin olla se "kaikkien kaveri" josta kaikki tykkää ja minua ahdisti ajatus siitä, että joku ei pitäisi minusta ollenkaan ja etsinkin jatkuvasti itsessäni uusia kehityskohtia, miten voisin olla vieläkin parempi muiden silmissä. Onneksi oon kasvanu noista ajoista, koska toihan on ajatuksena ihan mahdoton! Tässä maailmassa on niin paljon kateutta, katkeruutta ja vihaa, että aina löytyy joku, jolla on jotain pahaa sanottavaa joka ikisestä asiasta ja valinnasta, jonka elämässäsi teet. Oon vihdoin ymmärtänyt sen, kuka minä olen ja mitä minä tahdon. Ja mikä tärkeintä myös sen, että elän tätä elämääni vain itseäni varten, en ketään muuta miellyttääkseni. Joten en vaan enää jaksa välittää muiden typerästä käytöksestä. En enää ikinä edes yritä miellyttää sellaisia ihmisiä, enkä myöskään yritä väkisin kuulua johonkin porukkaan, jossa en edes viihdy.


Kuva

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta kyllä silti pitäisi pystyä olemaan kohtelias ja ottaa heidätkin huomioon. Olen joskus varmaan itsekin käyttäytynyt vähän hölmösti joitain kohtaan, mutta olen ottanut mokistani opikseni. Mullakin on vielä paljon opeteltavaa, oon esimerkiksi joskus vähän arka menemään tutustumaan täysin vieraisiin ihmisiin, ilman jotain "aasinsiltaa", mikä saattaa joskus harmittaa mua jälkikäteen, mutta toi on onneksi asia, jota on helppo harjotella.

Tulipas tiukkaa tekstiä ja paljon asiaa. Välillä oikein ärsyynnyin kirjoittaessa niin, että vaan hakkasin näppäimiä :D Kommentoikaa ihmeessä, jos ootte kokenu vastaavaa, koska en varmasti voi olla ainut. Ja pitäkää ne hyvät ystävät lähellä!

lauantai 30. elokuuta 2014

Kolmannen vuoden alku

Eka viikkoa koulua on takana ja oon TAAS flunssassa :D Ei voi olla todellista, että oon kolmena vuonna peräkkäin samaan aikaan kipeä!! Aivan käsittämätöntä. Toivottavasti tää menee tästä ohi nopeasti, koska mulla on ensi viikolla tärkeitä potilastapaamisia, joissa olis hyvä olla terveenä.

Vasta viikko takana, mutta voin jo sanoa, että ei oo preklinikkaa kyllä yhtään ikävä! Meillä on pakollista pienryhmäopetusta tässäkin jaksossa, mutta se on enemmän interaktiivista ja uusien asioiden opettelua, eli yleensä tosi kivaa. Tällä hetkellä meillä on menossa lääketieteen genetiikan kurssi ja ollaan noissa ryhmäopetuksissa opiskeltu esimerkiksi sukupuun piirtämistä ja erilaisten sairauksien periytymistä ja toisaalta sairastumistodennäköisyyksien laskemista, dysmorfisten piirteiden tunnistamista ja erilaisia geenitestejä. Oon myös istunu lähes kaikilla luennoilla, mikä on mulle varmaan jonkin sortin ennätys :D Mutta kun aiheet kiinnostaa, niin siellä on helppo viihtyä!

Dysmorfologiaa Terkossa

Toi dysmorfiaopetus oli mun mielestä ihan erityisen kiinnostavaa. Siinä siis opeteltiin tunnistamaan potilaiden kasvoista, käsistä ja jaloista, dysmorfisia piirteitä, joista voisi päätellä kyseessä olevan jokin oireyhtymä. Dysmorfiset piirteet ovat siis pieniä rakenteellisia "poikkeavaisuuksia", joista ei aiheudu vakavaa haittaa, vaan se on lähinnä kosmeettinen. Jokaiselta meistä löytyy jotakin dysmorfisia piirteitä, joten ne ovat yksittäisinä hyvin yleisiä. Esimerkiksi hyvin pientä/isoa leukaa ja lyhyttä philtrumia (alue ylähuulen ja nenän välissä) voidaan pitää dysmorfisina piirteinä, vaikka ne eivät viestisikään mistään kehityshäiriöstä. Rehellisesti sanottuna mua rupesi vähän ärsyttämään koko dysmorfian käsite, vaikka ymmärränkin sen merkityksen diagnostiikassa. Juuri nämä kasvojen poikkeavuudet tekevät meistä persoonallisia ja tuntuu jotenkin ikävältä, että ne luokitellaan jotenkin yleisestä poikkeaviksi ominaisuuksiksi. Kellään meistä ei ole symmetrisiä kasvoja, vaan pieni "epätäydellisyys" kuuluu asiaan! Mutta toki lääkärin on tärkeä tunnistaa dysmorfiset piirteet, jotta hän osaa tarvittaessa epäillä jotakin diagnoosia ja lähettää nuoren potilaansa esimerkiksi genomitutkimuksiin ja perinnöllisyyslääkärille.

Maisemaa mun kodin viereiseltä rannalta

Tällanen mun eka kouluviikko on käytännössä ollut! Luentoja ja ryhmäopetusta, eli ihan mukava startti opiskeluun! Meillä on tästä tentti jo 12.9 eli ihan pian, niin yritän tässä lukea säännöllisesti ettei tulisi viime hetken paniikkia :D Ensi maanantaina saapuu myös uudet alfat! Hassua, oma alfavuosi tuntuu olevan jo niiiiiin kaukana, vaikka siitä ei ole kuin kaks hassua vuotta! Ottakaahan ilo irti alfavuodesta! :)

tiistai 19. elokuuta 2014

Hyvästit migreenille

Ajattelin avautua vähän mua ja monia muita koskettavasta ikävästä ja kivuliaasta vaivasta - migreenistä. Oon pikku hiljaa alkanu saamaan tarpeekseni tiputuksessa juoksemisesta ja hukkaan heitetyistä päivistä migreenin takia, joten päätin nyt tosissani tehdä asialle jotain. Herätyksenä toimi terveyskeskukseni loistava lääkäri, joka puhui hyvin suoraan sanoessaan, että migreeni ei ole hallinnassa ja että jopa mahdollista estolääkitystä voisi harkita. Oma reaktioni oli tässä vaiheessa täysin hell no! Silmäni aukesivat kuitenkin sille tosiasialle, että näin ei voi jatkua. Oon huomannut, että saan migreenin herkimmin silloin, kun oon valvonu liikaa (etenkin jos iltaan on sisältynyt alkoholia), stressaantunut tai ollut pitkään auringossa kuumassa ja juonut liian vähän vettä. Tiedän, ettei estolääkitys ole mikään maailmanloppu (siitä on ollut monille todella paljon hyötyä), mutta en vaan näin nuorella iällä millään haluaisi alkaa syömään vielä lisää lääkkeitä, ennen kuin olen kokeillut tosissani vaikuttaa tilanteeseen itse.

Kerron lyhyesti vähän omasta migreenihistoriastani: mulla on ollut sekä aurallisia että aurattomia kohtauksia jo alle 10-vuotiaasta alkaen (nuorena ne oli tosin hyvin harvinaisia). Tyypillisesti kohtaus alkaa pahenevana kipuna ja yltyy pahoinvoinniksi ja usein niin sietämättömäksi, että on vaan pakko mennä päivystykseen, kun kohtaus ei omilla lääkkeillä laukea. Kohtausten väli vaihtelee paljon; joskus uusi migreeni tulee parin viikon päästä, joskus välissä kuluu puoli vuotta. Oon oman sairaushistoriani vuoksi vähän ongelmatapaus migreenin hoidossa ja nyt pääsenkin onneksi ratkomaan ongelmia neurologin kanssa.

Mutta asiaan, tein siis itelleni ihan kirjallisen listan kaikista tunnetuista migreenin aiheuttajista ja merkitsin siihen oman tuntemuksen, kuinka merkittävä tekijä mulle on ollut (luettelinkin niistä pahimmat jo aikaisemmin). Näiden pohjalta muodostin eräänlaisia ratkaisumalleja kuhunkin ongelmaan. En esimerkiksi halua jättäytyä kesällä täysin sisätiloihin karkuun auringonvaloa, vaan huolehdin siitä, että liikun ulkona aurinkolasit silmillä, juon paljon vettä ja käytän tarvittaessa hattua. Toisaalta, jos haluan viettää myöhäistä leffailtaa, niin nukun esimerkiksi päiväunet ja huolehdin siitä, että oon levännyt tarpeeksi seuraavaa päivää varten. Järkytyin hieman siitä, että myös kova urheilu voi altistaa migreenikohtaukselle ja päätinkin panostaa entistä enemmän riittävään lepoon ja syömiseen myös ennen treenejä. Tiivistettynä: jos altistun jollekin isolle riskitekijälle, pyrin eliminoimaan kaikki muut. Alkoholista päätin luopua yhä enemmän, maltilliset annokset ovat ihan ok, mutta mitään kännejä en enää halua vetää, koska seuraavan päivän olo ei todellakaan ole yhden kostean baari-illan arvoinen. Mua ei myöskään harmita mennä baariin selvänä :)

Justin Timberlaken keikka Helsingissä

Pieniä muutoksia, mutta uskon että niillä on paljonkin merkitystä. En oo aikasemmin juuri yrittänyt kiinnittää huomiota näihin asioihin, mikä kyllä kostautui muun muassa viime syksynä (3 migreeniä alle 2 kuukaudessa). En ole poissulkenut tota estolääkityksen mahdollisuutta, mutta mun mielestä turha lääkitseminen ennen käyttäytymisen muutosta on ainakin tässä tapauksessa liian hätäinen valinta. Elämällä mahdollisimman tasaista (joidenkin mielestä tylsää) arkea, on todistetusti ollut positiivinen vaikutus kohtauksien esiintymiseen.

Kärsiikö kukaan teistä lukijoista migreenistä? Jos teillä on jotain vinkkejä jakaa, niin kommentoikaa ihmeessä! :)



perjantai 15. elokuuta 2014

On holiday

Mulla käynnisty tänään vajaa 1,5 viikon kesäloma ennen koulujen jatkumista :D Koko kesä on menny ihan älyttömän nopeesti, enkä oikeen vieläkään tajua sitä, et palaan ihan kohta takasin Meilahteen.. Arvatkaa vaan oonko ees avannu sitä patologian kirjaa koko kesän aikana?? Niinpä :) No joo, onpahan sitä ollu heinäkuussa sellaset säät, ettei lukeminen olis maistunu muutenkaan! Mulla on ollu tosi paljon vapaita iltapäiviä töistä, kun monet vuorot on olleet heti aamusta, niin oon ehtiny vielä rannalle töiden jälkeenkin. Että sinänsä tää loma on pikkasen "turha" mut pääsenpähän tapaamaan ukkia ja mummiakin vielä Kuopioon!

Uudet alfat astuu kehiin vasta viikkoa meitä konkareita myöhemmin. Ootan ehdottomasti eniten alfa-gamma sitsejä, jossa me gammat siis opetetaan alfoja sitsaamaan! Mua naurattaa vaan se, että oon ite ollu siis kaksilla sitseillä, joten saattaa hyvinki olla niin, että jos saan pariks jonkun ex-teekkarin niin se päätyy vielä opettamaan mua siellä :D Muita odotuksen aiheita on mm. alfajaiset, jossa meillä on rasti ja siellä pääsen toivottavasti tapaamaan mahdollisimman monia uusia kasvoja!

Larun rantamaisemia

Tilasin pari päivää sitten syksyks tarvittavia kirjoja ja ei huhhuh, niihin saa kyllä uppoomaan sitä rahaa! Suosittelen kyllä lämpimästi ostamaan kirjoja mahdollisimman paljon käytettyinä, yhen kirjan hinta kieppuu helposti 100€ paikkeilla ja mulla on jo nyt noita kirjoja hyllyssä 13 ja lisää eikun tulee... Onneks oon tosiaan löytäny monet noista käytettyinä ja säästäny useita satoja euroja!

Tässä näette vähän kuvaa mun kodista (oon siis muuttanu jo vähän alle vuos sitten omaan asuntoon) ja mulle tyypillinen tapa syödä lounasta TV:n ääressä :D

Taisin jo puhua viimeks siitä, että ens kesänä pääsen tekemään ekaa manua eli amanuenssuuria! Amanuenssuurit on siis kokopäiväsiä työharjottelujaksoja, jotka kestää kuukauden ja niistä saa myös vähän palkkaa. Niitä voi suorittaa paitsi oman yliopiston alueella myös muualla. Amanuenssi ei ole vastuussa käytännössä mistään, vaan häntä ohjaa kokenut lääkäri. Yleensä työtehtävät riippuu vähän paikkakunnasta, pienemmissä paikoissa pääsee monesti tekemään enemmän kuin esimerkiksi isoissa sairaaloissa. Näin etukäteen ajateltuna on todella hyvä, että aluksi pääsee vaan tarkkailemaan työtä ikään kuin oman mentorin mukana ja pikku hiljaa tutustumaan itse työntekoon. Olisi kauheaa joutua heti heitetyksi kehään ilman mitään ohjausta! Haluan kuitenkin päästä myös tekemään juttuja, joten oon miettinyt, että hakisin itsenäisesti paikkaa jostain muualta kuin Helsingistä. Kaikki vaihtoehdot on silti vielä avoinna :)

Ps. en oo vieläkään saanu ratkaistuksi tota kenkädilemmaa :D Lupaan kyllä esitellä uudet klinikkakengät heti kun saan ne vaan hankittua!