lauantai 20. joulukuuta 2014

opiskelun kuormittavuudesta

Kolmannen vuoden syksy on nyt lopullisesti ohi. En voi käsittää miten aika on menny näin nopeesti! Tää syksy oli viimenen etappi mun ja klinikan välissä ja nyt ollaan jo ihan maalisuoralla. Täytyy kyllä tuottaa pieni pettymys sen suhteen, että alkuvuodesta opiskellaan vain kliinistä propedeutiikkaa ja ennen sairaalaan siirtymistä edessä on myös luentoviikot ja viikon hiihtoloma (vähän lohdutusta, kun tää joululoma jää tänä vuonna viikkoa lyhyemmäksi). Mutta silti, pian ollaan niin sanotusti jännän äärellä! Rankan syksyn jälkeen loma maistuu kyllä sen verran hyvältä, että en edes hoppuile vielä kevääseen, vaan keskityn täysillä rentoiluun ja polven kuntouttamiseen.

Multa kysellään paljon opiskelun rankkuudesta ja siitä teenkö hirveästi töitä koulun eteen. Tunnustan itsekin miettineeni näitä asioita jo lukiossa, kun vielä pohdin jatko-opintojen suuntaa. Lääkisopinnoilla on suhteellisen kova maine, joka johtunee asioiden osaamisen tärkeydestä, tiedon valtavasta määrästä ja jatkuvasta lisääntymisestä, sekä opiskelijoiden maineesta koulussa menestyvinä hikipinkoina. Olen aina osannut arvostaa vapaa-aikaani, joten olin nuorempana hyvinkin huolissani siitä, pystyisinkö lääkärinä tekemään muutakin kuin töitä ja hukkuisinko opiskeluaikana kirjoihin. Säännöllinen pääsykokeisiin lukeminen antoi hyvän pohjan yliopistossa opiskeluun ja vähensi stressiä tulevasta. Pian lääkiksessä huomasinkin, että ajallisesti suurin opiskelu-urakka taisi tulla tehtyä sisään pääsemiseksi.

Jos katsotaan tuntimäärien taakse, näyttää tilanne hieman erilaiselta. Pääsykokeisiin lukeminen on loppujen lopuksi aika kivaa ja monipuolista! Opiskeltavana on kolme eri ainetta ja lukemisen vaihtoehtona myös laskeminen. Lääkisasioiden lukeminen on toki myös kivaa ja paikoin todella kiinnostavaa, mutta kieltämättä välillä hyvinkin puuduttavaa. Syitä tähän on monia ja myös opiskelijasta riippuvia, mutta listaan nyt alle omat kokemukseni pääosin prekliiniseltä ajalta:

- Tietoa on ihan hitosti, aivan atomitasolta alkaen. Solujen ja näin ollen myös kudosten toimintaan vaikuttaa lukematon määriä erilaisia entsyymejä, ionikanavia ja -pumppuja, rakenneproteiineja, lipidejä ja muita molekyylejä, jotka muodostavat monimutkaisia toiminnallisia verkostoja ja ketjuja, eikä edes Erkki voi osata niitä kaikkia.
- Kun on huolella valmistautunut tenttiin ja tuntee osaavansa kaiken, on todellista tuskaa huomata muutaman viikon kuluttua unohtaneensa asioista vähintään puolet.
- Samalla on erittäin masentavaa tajuta, kuinka joku muu muistaa ihan uskomattoman yksityiskohtaisesti ykkösvuoden luennoilla mainittuja yksityiskohtia.
- Vaikka pakollista opiskelua onkin suht vähän, eikä lukemiseenkaan tule välttämättä käytettyä useampaa tuntia päivässä, niin opiskelu on todella kuormittavaa, koska uutta tärkeää (ja ei niin tärkeää) tietoa tulee jo yhdessä kappaleessa vastaan moninkertaisesti esimerkiksi lukiokirjoihin verrattuna.

Kuva

Se, onko opiskelu sitten oikeasti rankkaa, riippuu ihan opiskelijasta! Toiset osaavat ottaa rennommin kuin toiset, joillakin on todella hyvä muisti ja osa on vaan taitavia poimimaan tiedosta ne oleellisimmat. Myös omat tavoitteet ja asenne ratkaisee paljon. Jos tavoitteena on oppia tärkeimmät asiat ja päästä tenteistä läpi, niin opiskelustakin selviää vähemmällä kuin jos tavoitteena on kaikesta parhaat arvosanat. Jokaisen on itse päätettävä se, mihin haluaa opinnoissaan pyrkiä.

Oma vastaukseni kysymykseen on kyllä, opiskelu on paikoin todella väsyttävää ja halu lyödä pää seinän läpi ja heittää kirjat ulos ikkunasta kasvaa paikoin todella suureksi. Mutta on siinä opiskelussa myös muutakin. Monta kertaa oon suu vaahdossa selittänyt jokaiselle, joka vain suostuu kuuntelemaan, ihmiskehon ihmeitä ja eri sairauksien syntymekanismeja. Oon ollut valtavan ylpeä itsestäni osatessani diagnosoida jonkin sairauden oikein tai vastata kavereiden esittämiin kysymyksiin. Oon myös huomannut uppoutuvani opiskeluun niin, että pari tuntia hujahtaa yhdessä silmän räpäyksessä. Voi siis sanoa, että opiskelussakin on puolensa - niin hyvässä kuin pahassa.

Kaikkien opiskelevien ystävieni arkea seuranneena voin sanoa käsi sydämellä, että ala kuin ala niin hommia on tehtävä. Välillä ennen lomaa tuntuu siltä, että hermot on täysin riekaleina ja energiavarastot aivan nollalukemissa, mutta jo pienenkin levon jälkeen jaksaa taas vaikka mitä! Jos lääkikseen pääsee sisälle, niin kyllä sieltä tullaan uloskin. Toisilla opinnot venyy hieman pidempään, mutta mitäpä siitä, kun opiskelu ei tällä alalla tule kuitenkaan koskaan loppumaan! 

Nyt jo hymyilyttää

Mutta nyt alkoi mun loma, kokonaiset kaksi viikkoa. Aion ottaa niistä kaiken irti, jotta jaksan sitten toikkaroida pitkin sairaalan käytäviä :)


Rauhallista joulua kaikille!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Mainiot mediomat!

Kauan sitten sain lukijalta pyynnön kertoa tarkemmin Mediomista eli lääkisopiskelijoiden asunnoista. En ole koskaan asunut Mediomilla, mutta monet kavereistani ovat ja asuvat edelleen, ja siksi päätin pyytää ystävääni Hannaa kertomaan vähän omia kokemuksiaan. Lähetin Hannalle muutamia avainkysymyksiä, jotka toivottavasti kattavat kaikkien oleellisimmat tarpeet: 

Mitä mediomat ovat?
Minkälaisia asunnot ovat? Löytyykö erilaisia?
Onko sijainti hyvä koulua ajatellen?
Onko vuokra mielestäsi sopiva?
Voiko omaa asuntoaan muokata vapaasti?
Voiko poika-/tyttöystäväni muuttaa kanssani medioma-asuntoon?
Miksi hait medioma-asuntoa?
3 parasta asiaa mediomissa:
Onko mediomissa jotakin huonoja puolia?
Suosittelisitko medioma-asumista uusille opiskelijoille?

Ja tässä Hannan oma kertomus kysymysten pohjalta:

Mediomat ovat siis Lääketieteen opiskelijoiden asuntola- ja tukisäätiö LOATS:n omistamia asuntoja, jotka sijaitsee Ruskeasuolla ja Pikku-Huopalahdessa. Ruskeasuolla on kolme taloa (Medioma I, II ja V) ja Pikku-Huopalahdessa yksi (Medioma III). Asunnot siis ovat tarkoitettu lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääkiksen opiskelijoille ja niissä saa asua vaikka koko lääkiksen ajan. Yleensä opiskelijat muuttavat ensimmäiseksi Medioma 1:lle tai 2:lle Ruskeasuolle, jossa on siis pieniä yksiöitä ja muutama kaksio. Yksiöt ovat 16,5-17,5 neliötä ja niissä pitää siis asua ennen kuin voi hakea isompia yksiöitä Medioma 3:selta tai 5:selta (niissä yksiöitä ja kaksioita). Itsekin olen asunut nyt vuoden Medioma kakkosella ja olen kyllä viihtynyt tosi hyvin. Vaikka asunto on pieni niin pohjaratkaisu on hyvä ja oikeilla sisustusratkaisuilla sen saa oikein viihtyisäksi ja toimivaksi ;)

Sijainti on myös tosi hyvä, lyhyt matka niin koululle Meilahteen kuin keskustaan. Vuokra on hieman kalliimpi kuin HOAS:lla mutta mielestäni oikein sopiva sijaintiin nähden, itse maksan n.270e pienestä 17,5 neliön yksiöstäni. Siihen kuuluu siis netti, sähkö ja vesi. Kun muutin mediomalle niin maalasin seinät ja jotkut on jopa laittanut laminaatit lattiaan. Asuntoa siis voi muokata melko vapaasti, mutta esim. tosi värikkäät seinämaalit olisi varmaan kiellettyä tai ainakin ne pitäisi maalata valkoiseksi kun muuttaa pois. Asunnoissa voi myös asua puolison tai perheen kanssa, ja riittää että toinen opiskelee lääkiksessä. 


Mediomissa parasta on sijainti, yhteisöllisyys ja halpa vuokra ;). Naapureina kun on paljon opiskelukavereita niin on helppo viettää yhdessä aikaa myös vapaa-ajalla.  Huonoja puolia on tietysti asunnon pieni koko, mutta siihenkin on tottunut tosi hyvin. Suosittelen lämpimästi hakemaan mediomilta asuntoa, jos on sellaista vailla! Siellä on kiva tunnelma naapureiden kesken ja aina saa seuraa kotimatkalle bileistä yms :D 
-Hanna

Siinäpä tuli hyvää asiaa asiantuntijalta! En olisi ite pystyny tekemään näin hyvää katsausta, kun ei mulla ole Mediomista muuta kokemusta, kun kavereiden luona kyläily silloin tällöin :D
En saanut nyt kuvaa laitettua tosta pohjapiirrustuksesta, mutta täältä linkistä klikkaamalla löytyy pari kuvaa ja vähän lisää teknistä tietoa.

Hanna ja minä Love boat -sitseillä
Kiitos Hanna!