tiistai 27. tammikuuta 2015

Doomsday

Helou helou!

Lyhyet kuulumiset: patologian tentti meni läpi (!!) ja propedeutiikan kurssi on kohta loppu. Kohta onkin jäljellä enää etiikka ja hiihtoloma ja sitten alkaakin tapahtua kunnolla :) Oon käyttäny tän ylimääräisen ajan kaikkeen sellaseen, mitä mä en normaalisti kerkeä tekemään, joten keväällä ei oo ylimääräisiä tehtäviä stressaamassa taustalla. Oon esimerkiksi vaihtanu huonekalujen järjestystä, heittäny vanhoja vaatteita ja tavaroita kierrätykseen, siivonnu perusteellisesti ja tehny tarpeellisia (ja joitakin vähemmän tarpeellisia..) hankintoja. Polvi on kuntoutunut hienosti ja mieli on taas korkealla, kun pääsee liikkumaan enemmän!

Ollaan tällä propen kurssilla tutkittu esimerkiksi keuhko- ja sydänpotilaita, tutustuttu traumapotilaan hoitamiseen ja vatsan tutkimiseen, sekä harjoteltu toisillamme silmän tutkimista. Opettajat on olleet tosi hyviä! Pienryhmäopetuksessa on se hyvä puoli, että on nopeaa ja helppoa esittää kysymyksiä ja kaikki pääsevät kokeilemaan ja näkemään asioita paremmin kuin isoissa ryhmissä. Lukeminen on ollut motivoivaa, koska opettajat tykkää kysellä kysymyksiä opetuksen aikana ja ite oon ainakin halunnut olla sen verran perillä, että osaan vastata. Monet asiat on auennu ihan uudella tavalla, kun niitä on päässyt näkemään käytännössä. Potilaiden tapaaminen on ollut myös tosi kivaa ja palaute on ollut myönteistä, mikä tietenkin boostaa itsevarmuutta ja antaa meille opiskelijoille hyvän mielen loppupäiväksi :)

Talvipäivän iloja

Otin itelleni uudeks tavotteeks kuunnella omaa sydäntä ja keuhkoja stetarilla aina silloin tällöin, jotta tottuis vähän paremmin siihen kuunteluun. Monesti etenkin päivystyksessä on monenlaista hälyä ja meteliä, mikä vaikeuttaa äänien kuulemista, joten kaikesta harjottelusta on varmasti hyötyä! 

Ei mulla tällä kertaa muuta ihmeempää :) Olin kyllä tosi tyytyväinen tohon patskun läpäisyyn, meni vielä ihan reippaasti yli vaatimusrajan, mistä mä vähän yllätyin :D Odotin paljon huonompia pisteitä! 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

"It is the nature of medicine that you are going to screw up."

Otsikon siteeraus Dr. Houselta jotenkin sopii tähän uuteen alkuun kuin nenä päähän :D Pari ekaa viikkoa kliinistä vaihetta on nyt takana ja oon tykänny ihan mielettömästi! Ollaan vasta ihan lapsen kengissä tän kanssa, mutta ollaan jo päästy tutkimaan ensimmäiset potilaat pareittain ilman opettajaa ja harjoteltu muun muassa tikkausta. Oman potilaan tutkiminen oli tosi kivaa, etenkin kun saatiin olla pareittain niin ei käyny liian jännittäväks koko tilanne :D Kyseessä oli siis ihan vain meidän harjoitus, eli potilaat oli kyllä tutkittu jo aikaisemmin täysin pätevien lääkärien toimesta. Huomattiin kyllä heti, että ei se niin helppoa ookaan, kun potilaana ei ookaan se oma kaveri! Mutta onneksi meijän potilas oli ihan super mukava ja rento :) Jäi tosi hyvä mieli kohtaamisesta! 

Koulu on ollu nyt tosi kevyttä, opetusta on ehkä 2-3 viikkoon ja siihen päälle luentoja. Ei oo kauheesti ollu kotona luettavaa, mikä on ihan kiva, kun toi joululoma jäi tänä vuonna viikkoo lyhyemmäks! Yritän nyt kuitenkin vähän lueskella jotain etukäteen tän kevään kursseja varten, ainakin anatomian ja lääkkeiden kertaus on ihan paikallaan.. Täytyy kuitenkin nauttia nyt siitä, että kerrankin kerkee siivota kunnolla ja heittää vanhoja vaatteita kierrätykseen, kun on sitä aikaa!

Mulla ei nyt oo oikeen mitään mielenkiintoista kerrottavaa, kun ollaan niin alkuvaiheessa vielä! Keväällä opetus hajaantuu ns. blokkeihin, joista voisin kertoa vähän lisää. Opiskelijat on jaettu pienryhmiin, joissa me opiskellaan aina tiettyä blokkia kerrallaan. Eri ryhmät käy blokkeja eri järjestyksissä. Sitten kun kaikki opetusblokit on suoritettu, saa toimia lääkärin viransijaisena sairaalassa (eli nelosvuoden jälkeen). Mulla on tänä keväänä tiedossa Hema (hematologia) ja Riha (rintakipu ja hengenahdistus). Muita blokkeja on Neuro, Endo (endokrinologia), Vatsa ja Raaja (johon kuuluu kans selkä). Lisäks meillä on muitakin opetusjaksoja, esim. etiikkaa ja reseptioppia. Kunhan blokkiopetus pääsee käyntiin niin sitten alkaa tapahtua jo vähän enemmän :D Lupaan tehdä kans sitten uudestaan sellasen "My day" -postauksen klinikkapäivästä, niin saatte vähän ajatusta siitä, millaista opiskelu on tässä vaiheessa :)


Kuvassa minä ja Hanna ekana klinikkapäivänä ja kuvassa näkyy myös mun uudet sairaalakengät! Päädyin sitten noihin terveyskenkiin, onpahan ainakin hyvät jalassa ja ilmastointi pelaa :D Eikä ainakaan harmita sitten, kun ensimmäiset oksennukset tai vastaavat eritteet lentää jaloille...

maanantai 5. tammikuuta 2015

Kolmosen syksy

Lupailin vähän kertomusta kolmosen syksystä ja sitä koskevista huhuista. Sanotaan, että kolmosen syksy on lääkiksen pahinta aikaa. Kursseja menee pahimmillaan päällekkäin 4 ja tenttejä on toisensa perään. Syksyn aikana opiskellaan genetiikkaa, mikrobeja, laboratoriolääketiedettä, sekä patologiaa. Koulun alkaessa meille jaettiin punaiset vihkot, jotka toimivat kuittauskortteina kaikelle pakolliselle opetukselle syksyn aikana ja sitä kuitattavaa tosiaan riitti! Näytti jo siltä, ettei vihkot tulisi koskaan täyttymään, mutta tasaisesti sivut katosivat. Lopulta jäljellä oli enää patologian kuittauskortti, joka sekin vietiin täytettynä tenttiin, todistukseksi osallistumisesta pakolliseen opetukseen.

PBL:n loputtua vastuu opiskelujen aikatauluttamisesta siirtyi meille opiskelijoille. Enää ei kukaan sano, että lue nuo ensi kerraksi, vaan nyt jokaisen on itse huolehdittava opiskelun jaksottamisesta. Oli meillä silti ryhmäopetuksia, joissa käytiin läpi potilastapauksia ja muita kurssiin liittyviä asioita, ja opetuksista olikin merkittävästi hyötyä syksyn aikana.

Syksy alkoi varsin – jopa yllättävän – kevyesti genetiikan ja immunologian opiskelulla. Aluksi edettiinkin kurssi kerrallaan, kuten preklinikassa. Opiskelua oli, mutta kaiken kerkesi lukemaan helposti ja aikaa jäi muuhun. Ei mitään valittamista. Sitten alkoi patologia ja siitä se alamäkikin alkoi :D

Patologian tullessa mukaan kuvioihin, joutui omaa opiskeluaan miettimään uudestaan. Jostakin oli revittävä aikaa myös virologiaan. Samoihin aikoihin meillä alkoi myös ruotsin suullinen kurssi, sekä labralääketieteen kurssi. Stressikertoimet pysyivät silti melko maltillisina, koska sain luvan tenttiä suullisen kurssin ja labrakurssiin ei oikeastaan kuulunut kuin luentoja ja pari harjoitustyötä (laskimonäytteenotto, kanyylin laitto ja vieritestaukset). Todelliset haasteet alkoivat, kun jouduin polvileikkaukseen ja edessä oli seuraavan viikon aikana sekä bakteriologian viikon kestävät labratyöt, että virologian tentti ja polven kanssa kivulias kuntoutuminen.

Motivaatio korkeella!

Etukäteen ajateltuna se viikko tuntui ihan mahdottomuudelta, eikä se helppoa ollutkaan. Jo pelkkä keppien kanssa heiluminen oli yhtä sirkusta ja se täysi avuttomuuden tunne oli todella raastava. Polvi kipeytyi hurjasti jokaisen labrapäivän päätteeksi, mitään ei pystynyt kantamaan käsissä, koska kävely ilman keppejä oli mahdotonta. Kuntoutusjumppaa piti tehdä kolmesti päivässä ja kipulääkkeet häiritsivät keskittymistä. Mutta kaikesta selvittiin. Ystävät oli tukena, auttoivat kantamaan tarjottimia, avaamaan ovia ja hakemaan tavaroita. Isä toimi kuskina ja huolehti siitä, että pystyin käymään normaalisti koulua. Kotona sain keskittyä lukemiseen ja lepäämiseen ja vaikka aika kuluikin hitaasti niin hommat eteni.

Mulla oli tän syksyn kanssa oikeastaan yksi ongelma ja se oli patologian itsenäinen lukeminen tasaisesti pitkin syksyä. Se vaan tuli laiminlyötyä. Kun edessä on useampi tentti, niin luonnollisesti sitä keskittyy aina siihen lähimpään. Kun meneillään on jo bakteriologian kurssi, mutta edessä vielä virologian tentti ja taustalla vielä se patologia, niin ei siinä paljoa jää aikaa patologialle. Patologian lukeminen olisi pitänyt suunnitella jo hyvissä ajoin ja merkitä kalenteriin lukupäivät. Jotenkin sitä vaan oletti, että aikaa vielä tulee. Ja olihan sitä – ruhtinaalliset kaksi viikkoa ennen tenttiä :D En voi sanoa, että olisin osannut kaiken niin hyvin kuin halusin. Mutta ainakin yritystä löytyi!

Opin tästä syksystä valtavasti asioita. Obduktioissa tuli nähtyä ja tehtyä vaikka mitä ja mieleen jäi monia kiinnostavia asioita, joihin tullaan vielä pureutumaan tarkemmin klinikan aikana. Opin ottamaan vastuuta omasta tekemisestäni ja luottamaan itseeni.


Jos antaisin yhden neuvon tuleville gammoille, se olisi tämä: suunnittele patologian lukeminen ajoissa, ellet halua painaa viimeistä kahta viikkoa sata lasissa (ja mahdollisesti reputtaa silti). Mutta jos teet niin kuin minä, niin älä huoli. Kyllä se näinkin onnistuu – ja vielä ihan hyvin. Jos patologia menee uusintaan, niin sitten menee. Tentti on saatava läpi viimeistään nelosvuoden loppuun mennessä, jotta pääsee töihin sairaalalääkärin sijaiseksi, joten aikaa uusimiseen on. Ja jääpähän asiat ainakin paremmin mieleen, kun ne tulee kerrattua uudelleen :)



Tänään alkoi klinikka ja illan ohjelmana on sen kunniaksi opus Potilaan tutkiminen ja ehkä jakso sykettä. Hyvää uutta vuotta kaikille!