tiistai 24. maaliskuuta 2015

Arkea ja glamouria

Heman tentti takana ja samalla pärähti käyntiin riha. Ei voi muuta sanoa kuin että harvinaisen huonosti järjestetty koko alkuviikko! Maanantaina meillä alko heti 8.00 rihan opetus, joka jatkui klo 12 asti ja tän jälkeen oli taukoa 15.30 asti, jolloin oli vasta hematologian tentti. Mulle ei sovi yhtään iltapäivätentit! Tiedän, että se on monissa tiedekunnissa ihan vakiokäytäntö, että tentit saattaa olla viikonloppuna tai keskellä päivää/illalla, mutta meillä on lähes aina tentit olleet heti aamusta, joka on niin paljon kivempaa. Saa heti oksentaa kaiken päntätyn tiedon paperille ja loppupäivän olo on ihanan kevyt, vaikka joutuisikin istumaan toista tuntia EKG-seminaarissa. Mutta ei... Ehtihän tossa joo ihan kivasti kertaamaan opetuksen jälkeen, mutta ite ainakin aloin jo väsyä pahasti. Toisekseen, tenttiaika oli tällä kertaa vaan 2 tuntia, kun yleensä meillä on se 3 h aikaa. Eikä siinä sinänsä mitään, mutta tehtäviä oli silti 10 eikä ne todellakaan olleet lyhyimmästä päästä! Potilastapauksia, sananselityksiä, väittämiä, lyhyitä esseitä... Kirjotin vimmattua vauhtia koko ajan pysähtymättä suunnilleen edes miettimään ja sain kuin sainkin kaiken tehtyä kokonaiset 4 minuuttia ennen tentin päättymistä. Ja olipa siellä muutama sellainen kysymyskin, että morjens. Mä en oo oikeen koskaan ymmärtäny sitä, että minkä takia AINA joka kurssin aikana oikein painotetaan että nämä on niitä tärkeitä asioita ja tämä täytyy osata ja nuo asiat eivät ole terveyskeskuslääkärille oleellisia ja sitten kuitenkin lähes joka kerta siellä tentissä kysytäänkin jotain ihan ihme nippelikysymyksiä, joista kurssin aikana ei ole ollut tyyliin edes puhetta?? Pelätäänkö siellä tiedekunnassa, että opiskelijat osaa kurssin keskeiset asiat liian hyvin vai onko se joku kirjoittamaton sääntö, että tentin pitää olla sellainen, että vain muutama saa siitä oikeasti hyvät pisteet?


Kuva
Kaiken tän huipuksi meillä oli heti tänä aamuna 8.15 alkaen keuhko-opetus, johon oli netissä kasa ennakkotehtäviä, sekä muuta ennakkomateriaalia. Oikein kivaa kaivautua väsyneenä himaan tollasen päivän jälkeen ja alkaa heti opiskelemaan seuraavaa aamua varten! Eihän tollanen palvele ketään, koska opetuksen laatukin siinä kärsii, jos kaikki eivät ole ehtineet/jaksaneet perehtyä ennakkomateriaaleihin. Onneksi sentään meidän opettajatkin olivat tästä tietoisia ja samaa mieltä meidän opiskelijoiden kanssa, että toi aikataulu oli liian tiukka. Nojoo.. avautumiset sikseen. Oli siinä tentissä ihan hyviäkin kysymyksiä ja osasin mun mielestä kyllä vastata ihan riittävän hyvin kaikkeen, että nyt vaan sormet ristissä toivotaan etten tappanu vahingossa yhtään potilasta :D

Kevät etenee kovaa vauhtia ja lääkiksen pääsykoekin häämöttää jo lähimaastossa! Mulla loppuu koulu suunnilleen samoihin aikoihin kuin pääsykoe on, joten oon melko hyvin kartalla. Törmäsin tänään biomedicumilla yhteen mun lukiokaveriin, joka on hakemassa tänä vuonna lääkikseen! BM:llä oli siis menossa jokin kampukseen tutustumispäivä ja monet meidän kurssilaisetkin oli siellä esittelemässä kaikkia siistejä lääkisjuttuja. Toivottavasti monet sai sieltä kipinää lukemiseen, me vanhuksetkin ollaan aina ihan kikseissä kun päästään tekemään jotain uutta ja jännittävää!

Ens viikolla meen varmaan tutkimaan ensimmäisen sydänpotilaan! Hurjaa, tässähän alkaa jo tuntea itsensä ihan lääkäriksi :D Mun kaveritkin oli päässy poistamaan toisiltaan luomia ensimmäistä kertaa! Ihan mielettömän siistejä kuvia vilisi instagramissa ja skalpellit vaan välkehti kilpaa innostuneiden kandien käsissä.

LKS:n eli lääketieteen kandidaattiseuran vuosijuhlatkin oli viime viikonloppuna ja olin siellä pääjuhlassa mukana ensimmäistä kertaa! Sain O:nkin ylipuhuttua mukaan ja meillä oli kyllä tosi kiva ilta :) Juhlat pidettiin vanhalla ylioppilastalolla ja tunnelma oli tosi lämmin ja mukava, eikä kyseessä ollut todellakaan mikään pönötysjuhla! Illan aikana saatiin kuulla hienoja puheita, laulettiin lauluja ja lopuksi tanssittiin valssia ja muita tansseja. Meille kyllä riitti se yksi valssi ja cicapo ja jätettiin noi vaikeammat tanssit niihin perehtyneille :D


Allekirjoittaneen juhlalookia
Nyt takaisin terveysportin ihmeelliseen maailmaan ja perehtymään astman saloihin, hauskaa viikkoa kaikille!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Hurja hematologia

Heman tentti lähestyy ja lukutahti on varsin tiukka. Koko jakso kestää vain 2 viikkoa, joten koko ajan on pidettävä yllä reipasta lukutahtia, mikäli haluaa oikeasti ehtiä oppimaan tarvittavat asiat. Aluksi tää jakso tuntu hyvin kaoottiselta, mutta nyt kun osaaminen on jo alkanut tarttua niin koko hematologiakin on alkanut tuntua huomattavasti yksinkertaisemmalta. Hyvä niin :) Vois kyllä sanoa, että koko tää maaliskuu on ollut poikkeuksellisen kiireinen! Täytin viikko sitten 23 vuotta (mistä tulikin mieleen, että pitäisi varmaan päivittää tota blogin infoboksia..) ja sitä onkin juhlittu jo moneen otteeseen eri ihmisten kanssa :) Tänään mun ihanat klinikkaryhmäkaverit tarjos mulle kakkupalan ja kahvin, kun viime viikolla oli niin kiireistä, ettei keritty juhlistaa kunnolla. Suuret kiitokset, oli kyllä todella hyvää!

Mulla on vähän ristiriitaiset tunteet tätä jaksoa kohtaan. Toisaalta oon tykänny, kun opiskelu on niin vapaata. Enää ei ole mitään rajattua lukualuetta, vaan jokainen saa hankkia tarpeelliset tiedot haluamistaan lähteistä. Mutta sitten taas toisaalta niitä mahdollisia lähteitä on ihan hirveästi ja mulle tulee ainakin sellanen pakottava tarve lukea niitä kaikkia! Tällä hetkellä mulla on kotona 3 eri kirjaa, joista kaikista löytyy tärkeitä asioita. Lisäksi terveysportti on ollut kovassa käytössä. Infoähky uhkaa väkisinkin, joten oon yrittänyt rajata tätä tiedonhakua vain pääsääntöisesti yhteen kirjaan ja terveysporttiin.

Hematologia on kyllä ihan kiinnostava ala. Me ollaan keskitytty lähinnä erilaisten anemioiden mekanismeihin ja diagnostiikkaan, hyytymishäiriöihin ja poikkeavaan vuototaipumukseen, mutta ollaan sivuttu myös veren maligniteetteja, kuten viimeksi tänään akuuttia myelooista leukemiaa. Meillä on kotiläksynä verenkuvien tulkintaa (eli siis mielikuvituspotilaiden labra-arvoja) ja pienryhmäopetuksissa näitä juttuja käydään sitten yhdessä keskustellen läpi. Oon tykänny meidän klinikkaryhmästä tosi paljon ja opetus on ollut pääsääntöisesti tosi mielenkiintoista! Tänäänkin opetus hujahti ihan hetkessä ohi ja sen jälkeen oli kiva jatkaa kavereiden kanssa kirjastoon lukemaan vielä vähän lisää :)

Silmät menee jo sen verran pahasti ristiin, että jätän tän tarinoinnin toistaiseksi tähän. Opiskelu on kyllä sen verran aivoja rääkkäävää hommaa, että unentarve on mulla ainakin noussut ihan selkeästi alkuvuoteen verrattuna. Sehän meinaa sitä, että jotakin tapahtuu!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

"is it true that.."

Noniin! Vihdoin sain tän massiivisen kirjoitustyön loppuun :D Keksin tossa hiihtolomalla sellasen idean, että avaisin hiukan yleisiä(?) luuloja lääkiksestä ja lääkisopiskelijoista (miksei lääkäreistäkin) joita monet lukijat saattaa miettiä. Tein tätä varten vähän taustatutkimusta pitkin netin keskustelupalstoja ja poimin sieltä usein toistuvia oletuksia tai muuten vaan mielenkiintoisia väittämiä ja yritän nyt tässä sitten parhaani mukaan kertoa, onko niissä perää. Toivottavasti etsivät saavat tästä kaipaamiaan vastauksia! Aloitetaan :D

Pitkä matikka on pakollinen, jos haluaa lääkikseen
Tosi monilla on valitettavasti tämä käsitys, joka on varmaan lähtenyt liikkeelle opinto-ohjaajien kautta. Se on totta, että pitkästä matikasta voi saada lähtöpisteitä ja että toki laajemmasta matematiikan osaamisesta on hyötyä myös pääsykokeessa, mutta en ole vielä nähnyt yhtäkään pääsykoetehtävää, joka olisi mahdoton ratkaista ilman pitkän matikan osaamista, kunhan on laskenut riittävästi sopivia harjoitustehtäviä. Pääsykoetehtävät eivät ole matemaattisesti kovin haastavia.

”Erittäin kuvaavaa, että lääkis ja oikis pistävät tippuneiden nimet ja vielä pistemäärätkin näkyviin. Siellä uskotaan nöyryytykseen ja hienotunteisuudesta viis.”
Mä en ole ikinä kuullut tällaisesta, että jossakin lääkiksessä pistettäisiin nimet ja pistemäärät julkisesti esille. En tiedä mistä tämä väite on peräisin? Ja mitä tohon nöyryyttämiseen tulee niin en oo koskaan tuntenut itseäni nöyryytetyksi koulussa, vaikka en olisikaan osannut vastata oikein opettajan kysymykseen. Toki osa opettajista on tiukempia kuin toiset (ja muutamalla on jopa ns. ”itkettäjän” maine opiskelijoiden keskuudessa) mutta omakohtaisesti en ole kokenut mitään inhottavaa näiden kohta kolmen opiskeluvuoden aikana.

Lääkisopiskelijat ovat todella sisäsiittoista porukkaa
Tää pitää kyllä aika hyvin paikkansa :D Opiskelujen alusta asti korostetaan kollegiaalisuutta ja opintojen rakenne on sellainen, että oman kurssin kanssa hitsaudutaan aika lujasti yhteen. Onhan se myös ihan luonnollista, että monilla ajatusmaailmat ja kiinnostukset kohtaa samassa opiskelupaikassa. Meillä ei ole hirveästi poikkitieteellisiä bileitäkään (mikä on oikeasti tosi harmi!) vaan aika paljon ollaan oman kurssien ja muiden kurssien kesken.

“Ainakin Turussa lievää ylimielisyyttä on havaittavissa lääkisläisten osalta. Juurikin näitä lääkiksen 'vain-lääkisläisille' bileitä on varmaan 90% heidän bileistään.”
Tästä päästäänkin suoraan seuraavaan kohtaan :D Turusta en osaa mennä mitään sanomaan, mutta kyllä Helsingissäkin suurin osa bileistä on lääkisläisille suunnattuja. Onhan meillä vuosittain sitten lääkiksen järjestämät toogabileet, joihin myydään lippuja myös mm. oikikseen ja TKK:lle ja muutamia yksittäisiä poikkitieteellisiä sitsejä tai tapahtumia. En kyllä pidä sitä ylimielisenä, että järjestetään juhlia vain omalle tiedekunnalle, koska lääkis on muutenkin vähän oma maailmansa yliopistossa (Helsingissä ei edes ole muita tiedekuntia kampuksen lähettyvillä). Itse toivoisin enemmän poikkitieteellisyyttä tapahtumiin! 

Täytyy olla todella fiksu päästäkseen lääkikseen
Toki pääsykokeen läpäiseminen vaatii lukiotason luonnontieteiden hyvää hallintaa ja kykyä soveltaa tietojaan, mutta se ei itsessään ole mikään älykkyyden mittari. Opiskelumotivaatio ja kiinnostus alaan on tärkeää, mutta toki esim. loogisesta päättelykyvystä on paljon hyötyä. Tässä nyt päästään taas tähän kysymykseen, mitä älykkyys oikeastaan on. Mun mielestä älykkyyttä on erilaista ja monilla eri aloilla, joten ei se ole niin yksioikoista. Kyllähän lääkärit ovat osaavia ja päteviä omalla alallaan, mutta ei se vielä tee heistä erityisen fiksuja ihmisiä.

Kuva

Lääkäreistä tulee rikkaita
Jos haluaa ensisijaisesti rikastua, niin lääkis ei ole paras vaihtoehto, koska pelkkä raha on huono motivaattori rankkaan elinikäiseen opiskeluun. Toki lääkärinäkin voi tienata varsin hulppeita summia valitsemalla työpaikkansa ja erikoisalansa oikein ja tekemällä paljon päivystyksiä jne. Keskivertolääkäri tienaa n. 5000-6000 e/kk mutta toki verotus vie tästä jonkinmoisen osan, eikä esimerkiksi erikoistuvan lääkärin peruspalkka ole lähellekkään noin korkea.

Ei kannata unelmoida lääkiksestä, jos ei ole lähestulkoon ällän ylioppilas
Tähän olekin jo ottanut useaan otteeseen kantaa, mutta kerrataan vielä. Ylppärituloksilla ei ole mitään merkitystä, jos älyä, tahtoa ja motivaatiota riittää. Toki hyvät paperit kertovat osaamisesta ja opiskelumotivaatiosta, mutta ei se tarkoita sitä etteikö huonommilla papereilla voisi päästä sisään. Osalla on huonommat paperit siksi, koska he eivät ole jaksaneet/ehtineet lukea riittävästi ylppäreihin, vaikka ns. kapasiteettiä riittäisikin. Tunnen ihmisiä, joilla on lukiosta C:n paperit ja jotka ovat silti päässeet ekalla tai tokalla haulla sisään. Suurimmalla osalla mun kavereista on E-M:n paperit, eli kaikki ei tosiaankaan ole ällän ylioppilaita :)

“Jos ei kahdessa vuodessa lukion jälkeen lääkikseen pääse täytyy jotain olla pielessä. Älykkyys ei riitä?”
Jotain saattaa olla pielessä tai sitten ei. Olisi tärkeää analysoida omaa koesuoritusta ja valmistautumista ja yrittää löytää vastaus siihen, miksi suoritus ei ollut tarpeeksi hyvä ja mikä meni pieleen. Älykkyyden puutteesta tuskin on kyse, vika on luultavasti joko kokeeseen valmistautumisessa tai sitten hermot eivät kestäneet koetilanteen aiheuttamaa painetta.

Lääkiksessä on komeita miehiä ja kauniita naisia
Totta! Ylipäätänsä opiskelijoita on paljon erilaisia ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin :)

On turha hakea lääkikseen jos ei tykkää lukemisesta ja opiskelusta
Kieltämättä tässä on jonkin verran perää, sillä lääkiksessä sitä luettavaa ja opiskelua riittää loppuiäksi. Tietenkään ei tarvitse rakastaa opiskelua (kyllä se tympii jokaista aina silloin tällöin), mutta onhan se huomattavasti mukavampaa opiskella sellaista alaa, joka sopii omiin mieltymyksiin. Ennen hakupäätöksen tekemistä kannattaa miettiä, onko todellakin valmis raskaaseen luku-urakkaan.

”Ja se on muuten totta, että lääkisopiskelijat on itseääntäynnä olevia ja pätemisen tarpeessa olevia hienohelmoja”
Varmasti jotkin opiskelijat voivat antaa tällaisen kuvan itsestään ja joillakin on kyllä taipumusta pätemiseen (huomautuksena kuitenkin, että he eivät välttämättä tarkoita sitä pahalla!). En silti lähtisi yleistämään, lääkiksessä on ihan huipputyyppejä!

Lääkiksessä kilpaillaan arvosanoista enemmän kuin muissa tiedekunnissa ja pidetään kirjaa siitä, kuka on saanut mitäkin arvosanoja ja kuka on paras
Ei pidä paikkaansa, ainakaan mun ystäväpiirissä. En sitten tiedä, jos joku toinen kaveriporukka harrastaa tällaista tulosten kirjanpitoa, mutta mitä sitten? :D Lääkiksessä on se hyvä puoli, että muiden onnistuminen ei ole itseltä pois, koska meillä ei ole opiskelujen (ja työelämän) suhteen samanlaista kilpailua kuin esimerkiksi oikeus- ja kauppatieteiden aloilla.

”Kokeessa olevat tehtävätyypit eivät ole lainkaan mistään maailman vaikeimmasta päästä. Pääsykokeen vaikeus on nimenomaan tilanteessa ja tarkkuudessa.”

Tää pitää hyvin paikkansa! Kirjoittaja olikin muistaakseni entinen lääketieteen opiskelija, nykyinen lääkäri :)

Jos jokin mieltä askarruttava väite jäi vaille käsittelyä, niin jätä kommentti ja lupaan palata asiaan!