maanantai 27. huhtikuuta 2015

here again

Pieni hiljaiselo taas, liikaa kiireitä tän opiskelun kanssa. Yritän saada aikaiseksi sen "klinikkapäivä" -postauksen, kunhan tulee joku sopiva päivä vastaan! Oon ollu niin kiireinen nää pari viikkoa, kun meneillään on miljoona juttua samaan aikaan. Lisäksi mulla on ylihuomenna edessä viisaudenhampaiden poisto ja tällaselle hammaslääkärikammoselle se ei oo mikään helppo juttu :(

Vappu tulee kyllä loistavaan saumaan! Ainoastaan hiertää toi hammasoperaatio, koska suun vuotavat haavat ei kyllä mene oikeen yhteen kuohuviinin ja runsaan syömisen kanssa, joten vietän varmaan vähän rauhallisempaa vappua tällä kertaa :) Meil on tiedossa lääkiskavereiden kanssa brunssi ennen Mantan lakitusta ja illalla nään pitkästä aikaa paria lukiokaveria. Meillä ei oo lippuja mihinkään vappubileisiin, vaan mennään ihan tunnelman mukaan, mikä on tosi jees! Tuleepahan vietettyä kunnolla aikaa yhessä!

Meillä on ollu tosi paljon opetusta nyt muutama viikkoa. Viime viikolla me käytiin Jorvissa, kun meillä oli ns. klinikkapäivä. Haastateltiin ja tutkittiin potilaita, diagnosoitiin rytmihäiriöitä ja saatiinpa tehdä jopa pari sähköistä kardioversiota! Oli kyllä mielenkiintoinen päivä, niinkuin klinikassa yleensäkin. Veto alkaa olla jo vähän pois, mutta vielä repäisin itsestäni puhtia ja opiskelin 7 erilaista läppävikaa ja vähän muutakin siihen päälle. Aika maksimitehoilla mennään.

Pääsykoe lähestyy ja samoin meidän vika tentti! Jännittää nähdä, että riittääkö tää osaaminen, meitä on nimittäin kuumoteltu aika paljon siitä, että RIHA:n tentti on tosi vaikea ja pitkä.. Mulla ei oo onneksi mitään paineita sen läpipääsystä, koska suunnittelin tekeväni syvärit nyt kesällä, joten ehdin hyvin tenttiä sen tarpeen vaatiessa uudelleen.

Pahoittelut lyhyestä postauksesta, lupaan skarpata vapun jälkeen! 

Decapitoin Hannan, kun en kerennyt kysyä siltä saako kuvaa julkaista :D

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Burn baby burn

Viime viikolla iski pohja vastaan ja todella kovaa. En ollu aikasemmin ees tajunnut, miten väsynyt ja stressaantunut oon ollu. Päädyin (taas) migreenissä tippaan Haartmaniin missaten yhden päivän opetukset ja paniikissa yritin selviytyä pääsiäisen takia jo muutenkin lyhyemmän viikon kaikista deadlineista. Silloin se iski - todellinen burnout. Viime viikko oli yhtä hemmetinmoista mylläkkää, jossa ei kyyneleitä säästelty. Oli järkyttävää huomata miten nopeasti mun iloinen ja tyytyväinen mieliala vaihtui ihan täydelliseen masennukseen ja ahdistukseen yhdessä yössä. Otin aikalisän opiskelusta, kun huomasin että istuin taas yömyöhään lukemassa ahdistuneena ja jopa salille lähteminen alkoi ahdistaa, ja mietiskelin itsekseni syitä, jotka johtivat tähän tilanteeseen.

Ensinnäkin, klinikkaan siirtyminen ei ole ollut mikään ihan pikkujuttu. Koko opiskelurytmi ja rutiini on mennyt monilta osin uusiksi ja se, että ns. valmiit tietolähteet sivunumeroineen puuttuu, oli aluksi tosi vaikeaa, kun tuntui että joka suunnasta pursuaa tietoa ja oli pakonomainen tarve lukea jokaista tietolähdettä (vaikka sieltä löytyisikin tasan samat asiat). Syksy oli vielä siinä mielessä aika preklinikkamainen, että kaikilla oli samat oppikirjat, joista asioita luettiin (jos luettiin) eikä mulle ainakaan tullut mieleenkään käydä kauheasti hakemassa tietoa muualta. Mun oli todella vaikea sopeutua siihen, että jokaista sivua ja kirjaa ei pysty lukemaan niin lyhyessä ajassa menettämättä järkeään.

Toiseksi, RIHA:n alussa meille on tullu ihan kauheasti uutta asiaa nopealla syötöllä ja aikataululla, ilman kunnollisia ohjeita. Painotetaan potilaiden tutkimisen aloittamista ajoissa, jotta se ei kasaudu loppukevääseen, mutta samalla koko osasto on ihan kaaoksessa muuton takia, eikä kukaan tunnu tietävän missä mikäkin väline ja kansio on. Kirjotin tänään ekan sairaskertomuksen ja siihenkin meni aikaa loppujen lopuksi useita tunteja, koska ei meille ole annettu minkäänlaista selkeää "palikka-ohjetta", jota noudattaa. Onneksi meidän opettaja on aika rento ja sain häneltä myös ohjeita kirjoittamiseen. Potilastietojärjestelmästäkin oli yksi lyhyt (ja puuduttava) luento jo aikapäivää sitten, enkä usko että kovin moni voi sanoa osaavansa käyttää järjestelmää sujuvasti sen jälkeen.

Kolmanneksi, poissaolojen korvaaminen ei klinikassa olekaan niin helppoa kuin pitäisi. Ymmärrän toki sen, että jos poissaolojen kanssa oltaisiin kovin joustavia, niin varmasti joku aina käyttäisi systeemiä hyväkseen, jolloin opettajilla olisi kova työ korvaavien opetusten järjestämisessä. Mutta kyllä opiskelijalla täytyy olla oikeus jäädä sairaana kotiin ja pystyä korvaamaan rästiin jäänyt opetus niin, että opinnot eivät sen takia viivästy. On jokaisen opiskelijan perusoikeus saada sairastaa rauhassa, eikä kukaan sairaalapotilas halua flunssaisen opiskelijan käsittelyyn. On aivan käsittämätöntä, että opiskelijoita rohkaistaan tulemaan kouluun sairaana "koska se nyt vaan on helpompaa niin". Opiskelijaa ei saa myöskään rankaista hyväksyttävästä poissaolostaan vaatimalla korvaavaa suoritusta ensi vuoden ryhmän kanssa. Monet mun kurssikavereista on menossa tekemään amanuenssuuria kesällä ja jos heiltä jäisi yksikin pakollinen opetus puuttumaan esimerkiksi sairasloman takia, eivät he saisi manusta hyväksyttyä suoritusta, koska kaikki pakollinen opetus ja tentti on oltava hyväksytysti läpi ennen amanuenssuurin suorittamista. Ja olisipa tosi kiva jäädä välivuodelle sen takia, että ei pysty yhden poissaolon vuoksi etenemään opinnoissaan...

Kuva
Opettelen nyt vähitellen rennompaa otetta opiskeluun ja yritän kohdata kaikki vaikeudet tästä lähtien zenmäisen tyynesti. Opiskelu, lääketiede ja sairaala ei ole koko elämä. Oma hyvinvointi on tärkeintä (kuinka monesti oon tätäkin asiaa jo korostanut?). Tää viikko onkin mennyt jo paljon paremmin! Enää ei stressaa ja ruokakin maistuu taas :) Klinikkarytmiin on jo alkanut tottua, vaikka ei se 6.30 herääminen tietenkään mitään herkkua silti ole. Se onni tässä on, että vaikka päivät on pidentyneet huomattavasti, niin on tää opiskelu suurimmaksi osin vaan ihan älyttömän mielenkiintoista!