lauantai 20. helmikuuta 2016

vanha?

Heipähei!

Istun tässä Forumin Espresso Housella itekseni ja kyllästyin tekemään muistiinpanoja PSC:stä (primaari sklerosoiva kolangiitti), joten päädyin kirjoittelemaan jotain vähän kevyempää :D Facebook oikein tulvii kuvia kavereiden pikkusisarusten vanhoista tai penkkareista, ja onpa siellä muutama entinen joukkuekaverikin mukana nauttimassa elämänsä prinsessapäivästä! Jotenkin mulla oli sellainen naiivi ajatus, että omat penkkarit oli "noin pari vuotta sitten", mutta tässä se sitten konkretisoitui, että mä alan oikeasti olla jo kaukana lukiovuosista. Mä alan oikeastaan olla jo lähellä valmistumista, sillä mulla on tämän kevään jälkeen ainoastaan yksi kokonainen lukuvuosi jäljellä, sillä kutosella meillä on kursseja vain syyslukukaudella. Miten tää aika on mennyt näin nopeasti??

Oma lookki ajanlaskun alussa. Penkkareista en löytäny mitään hyvää kuvaa koneelta :(

Pohdittiin kavereidenkin kanssa tätä yhdellä lounastauolla. Klinikkaa on nyt takana vähän reilu vuosi, mutta siinä ajassa me ollaan opittu aivan järkyttävästi asioita! Vielä vuosi sitten olin käytännössä ihan pihalla kliinisestä työstä ja pelkkä potilaan anamneesin ottaminen tuntui haastavalta. Muistan ihan oikeasti, miten silloin sitä kävi mielessä eri kysymyksiä, mitä piti kysyä ja oikeastaan yli puolet potilaan kertomuksesta meni ihan ohi, kun samalla hoki omaa mantraa mielessään tyyliin "oireet, kesto, luonne, vaikuttavat tekijät, perussairaudet, lääkitys, elintavat, sukutausta..." Kun edessä oli ensimmäistä kertaa yksin oman potilaan tutkiminen, taisin suoriutua siitä jossain kahdessa tunnissa :D Onneksi suurin osa potilaista oli ihan mielellään harjoituskappaleina, sillä eihän sairaalassa ihan hirveästi mitään huvituksia ole.

Huomaan, että vaikka työkokemusta mulla ei lääkärin hommista vielä ihan kauheasti ole, niin osaaminen on kyllä tarttunut matkaan. Vuosi sitten, jos kaverit kysyi jostain omasta oireestaan tai sairaudestaan jotain, en yleensä osannut antaa mitään kovin tähdellistä vastausta. Nyt huomaan ensimmäistä kertaa sen, että oma tieto ja taito riittää paitsi antamaan oikeita ohjeita, myös epävirallisesti diagnosoimaan ja toimimaan tarvittaessa. Myös lähipiiri on selkeästi huomannut tämän, koska yhä useammin joku ottaa yhteyttä kysyäkseen jotain mieltä askarruttavaa asiaa. Se jos mikä tuntuu ihan mahtavalta!


Paljon onnea kaikille abeille ja vanhojaan tanssiville!