perjantai 14. lokakuuta 2016

Synnäriviikko!

Lupasin kertoilla vähän fiiliksiä synnäriviikon jälkeen, joten tässä niitä nyt tulee!

Nimi "synnäriviikko" (eli synnytyssaliviikko) juontaa juurensa aikaan, jolloin kandit asui (no kidding!) viikon sairaalassa ja vietti mahdollisimman paljon aikaa synnytyssalissa seuraamassa synnytyksiä ja niiden hoitoa. Erinäisistä syistä johtuen synnytyssaleissa vietetty aika kuitenkin vähennettiin aluksi kolmeen vuoroon ja nyt enää vaivaiseen kahteen vuoroon. Näiden kahden vuoron aikana pitäisi sitten saada mahdollisimman paljon irti synnytysten hoidosta ja etenkin normaalista alatiesynnytyksestä.

Olin vuorossa yhden päivän (15 h) ja yhden yön ja mulla kävi sikäli vähän huono tuuri, että kummallakaan vuorolla osastolla ei ollut kovin montaa synnyttäjää.  Lisäksi Kätilöopistolla on tietenkin myös kätilöopiskelijoita, jotka myös osallistuvat synnytyksiin ja sen vuoksi onkin rajattu, että yhteen synnytykseen saa osallistua vain yksi opiskelija (mikä on kyllä ehdottomasti hyvä juttu). Pääsin kuitenkin molemmissa vuoroissa näkemään yhden alatiesynnytyksen ja toisella kertaa sain jopa auttaa vauvan ulostulossa! Oli kyllä aivan mieletön tunne, kun vauva lopulta pullahti omiin käsiin ja rääkäisi koko keuhkojen voimalla. Todella kauniita hetkiä kumpainenkin :)

Yllätyin hieman siitä, miten automaattinen ja "omatoiminen" tapahtuma alatiesynnytys oikein on. Käytännössä vauvan annetaan tulla aikalailla itsestään ja vasta aivan pään syntymisen loppuvaiheessa saatetaan hieman jarrutella vastaan (ja tietenkin jos vauva uhkaa ampaista ulos liian nopeasti) ja sitten pään synnyttyä hartiat ja loppukeho vaan kevyesti autetaan ulos. Toki tyylejä on yhtä monta kuin kätilöitäkin ja toiminta aina tilannekohtaista, eikä synnytys aina etene samaa rataa. Itse en nyt päässyt näkemään yhtään poikkeavaa synnytystä, mikä oli vähän harmi.

Toinen hyvä huomio oli se, että elokuvista tai televisiosta opittu skenaario kauheasta kiireestä, kiljunnasta ja tuskasta ei ainakaan näiden synnytysten kohdalla pitänyt paikkaansa. Toki supistuskipu on voimakasta ja avautumisvaihe on usein kipeä, mutta epiduraali kyllä toimi varsin tehokkaasti ja osastolla oli käytettävissä monia erilaisia menetelmiä kivunlievitykseen myös niille äideille, jotka eivät halunneet lääkkeellistä kivunlievitystä.

Tämä viikko oli kyllä ehdottomasti yksi lääkisajan opetuksen helmiä! Toivottavasti tulevaisuudessa aikaa synnytyssalissa varattaisiin opiskelijoille vielä enemmän, vaikka tämänhetkisillä resursseilla tilanne vähän huonolta näyttääkin.