perjantai 14. lokakuuta 2016

Synnäriviikko!

Lupasin kertoilla vähän fiiliksiä synnäriviikon jälkeen, joten tässä niitä nyt tulee!

Nimi "synnäriviikko" (eli synnytyssaliviikko) juontaa juurensa aikaan, jolloin kandit asui (no kidding!) viikon sairaalassa ja vietti mahdollisimman paljon aikaa synnytyssalissa seuraamassa synnytyksiä ja niiden hoitoa. Erinäisistä syistä johtuen synnytyssaleissa vietetty aika kuitenkin vähennettiin aluksi kolmeen vuoroon ja nyt enää vaivaiseen kahteen vuoroon. Näiden kahden vuoron aikana pitäisi sitten saada mahdollisimman paljon irti synnytysten hoidosta ja etenkin normaalista alatiesynnytyksestä.

Olin vuorossa yhden päivän (15 h) ja yhden yön ja mulla kävi sikäli vähän huono tuuri, että kummallakaan vuorolla osastolla ei ollut kovin montaa synnyttäjää.  Lisäksi Kätilöopistolla on tietenkin myös kätilöopiskelijoita, jotka myös osallistuvat synnytyksiin ja sen vuoksi onkin rajattu, että yhteen synnytykseen saa osallistua vain yksi opiskelija (mikä on kyllä ehdottomasti hyvä juttu). Pääsin kuitenkin molemmissa vuoroissa näkemään yhden alatiesynnytyksen ja toisella kertaa sain jopa auttaa vauvan ulostulossa! Oli kyllä aivan mieletön tunne, kun vauva lopulta pullahti omiin käsiin ja rääkäisi koko keuhkojen voimalla. Todella kauniita hetkiä kumpainenkin :)

Yllätyin hieman siitä, miten automaattinen ja "omatoiminen" tapahtuma alatiesynnytys oikein on. Käytännössä vauvan annetaan tulla aikalailla itsestään ja vasta aivan pään syntymisen loppuvaiheessa saatetaan hieman jarrutella vastaan (ja tietenkin jos vauva uhkaa ampaista ulos liian nopeasti) ja sitten pään synnyttyä hartiat ja loppukeho vaan kevyesti autetaan ulos. Toki tyylejä on yhtä monta kuin kätilöitäkin ja toiminta aina tilannekohtaista, eikä synnytys aina etene samaa rataa. Itse en nyt päässyt näkemään yhtään poikkeavaa synnytystä, mikä oli vähän harmi.

Toinen hyvä huomio oli se, että elokuvista tai televisiosta opittu skenaario kauheasta kiireestä, kiljunnasta ja tuskasta ei ainakaan näiden synnytysten kohdalla pitänyt paikkaansa. Toki supistuskipu on voimakasta ja avautumisvaihe on usein kipeä, mutta epiduraali kyllä toimi varsin tehokkaasti ja osastolla oli käytettävissä monia erilaisia menetelmiä kivunlievitykseen myös niille äideille, jotka eivät halunneet lääkkeellistä kivunlievitystä.

Tämä viikko oli kyllä ehdottomasti yksi lääkisajan opetuksen helmiä! Toivottavasti tulevaisuudessa aikaa synnytyssalissa varattaisiin opiskelijoille vielä enemmän, vaikka tämänhetkisillä resursseilla tilanne vähän huonolta näyttääkin.

10 kommenttia:

  1. Sun blogia on niin mielenkiintoista lukea!! Hain ekaa kertaa tänä keväänä Tampereelle lääkikseen, ja en harmikseni päässyt. Tosin kokeen jälkeen tiesin, että bilsan osalta ei tieto riittänyt... Joten ensi keväänä haen uudestaan, joko Tampereelle tai sitten ehkä Kuopioon :)

    Oon ollut sairaalassa vuodeosastolla sihteerinä syyskuusta lähtien, ja on kyl ollut ihan huippukiva seurata kaiken kiireen keskellä sitä sairaalan meininkiä ja menoa! Tähän mennessä ei oo tullut sellasta oloa että "tänne en halua", vaan päin vastoin :D Sairaalasanastoakin on tullut vähän opiskeltua...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Mullakin oli ennen sisäänpääsyä aina sairaalassa jotenkin "kotoisa" olo, jotenkin se ilmapiiri vaan vaikutti sellaselta, että siellä olisi mielellään ollut töissä! Eikä tuo tuntuma ole tähänkään mennessä vielä muuttunut :D

      Paljon tsemppiä keväälle! Tampere ja Kuopio on molemmat tosi kivoja kaupunkeja!

      Poista
  2. Onko Helsingin lääkiksessä kilpaurheilijoita, jotka treenaavat aamua iltaa? Miten heiltä onnistuu lääkiksen suorittaminen samaan aikaan? Eli pystyvätkö he tekemään esim preklinikan 3 vuodessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Kyllä voisin kuvitella, että se onnistuu, vaikka toki paljonhan se vaatii itsekuria ja asioiden suunnittelua etukäteen. Meidän kurssillakin on kilpaurheilijoita ja itsekin pelasin kaksi ensimmäistä vuotta käsipalloa naisten SM-sarjassa, jonka jälkeen jouduin polvileikkaukseen ja kilpaurheilu jäi (ainakin toistaiseksi) siihen. Ja hyvin se kaksi vuotta sujui - ja olisi varmasti sujunut olosuhteiden salliessa vielä tähänkin päivään asti! Tosin en käynyt aamuisin treenaamassa, mutta kyllähän harjoituksiin, leireihin ja peleihin meni silti ihan kiitettävästi aikaa.

      Jos tavoitteet opiskelun suhteen ei ole saada vitosta joka kurssista ja opit uutta suht vähälläkin lukemisella (eli osaat keskittyä opiskelemaan tehokkaasti) tulet varmasti pärjäämään, vaikka treenaisit aamuin illoin :) Oma koitoksensa on sitten kaikki opiskelijariennot, jotka varsinkin parina ekana vuonna houkuttelee, mutta vähemmälläkin selviää! Älä missään nimessä ainakaan lopeta rakasta kilpaharrastusta lääkiksen takia, kyllä sen opiskelun saa aina sumplittua johonkin väliin :) Mutta kannattaa varautua myös ajoittaiseen henkiseen hajoiluun, kun kaikesta yrityksestä huolimatta ei pystykään 100% suoritukseen sekä treeneissä että koulussa... Ainakin tällaselle perfektionistille teki välillä vähän tiukkaa :D

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksesta, saan siitä varmasti tukea näihin hankaliin päätöksiin! :)

      Poista
  3. Minua kiinnostaisi amanuenssiasiat? Voiko Helsingissä opiskellessa suorittaa manuja muuallakin Suomessa? Missä suuri osa teidän kurssista suorittaa yleensä manunsa? :)

    VastaaPoista
  4. Minua kiinnostaisi amanuenssiasiat? Voiko Helsingissä opiskellessa suorittaa manuja muuallakin Suomessa? Missä suuri osa teidän kurssista suorittaa yleensä manunsa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Sori, kun vastaaminen on venynyt! En oo käynyt aikoihin täällä :(

      Manuja voi suorittaa missä tahansa Suomessa, sekä myös ulkomailla esim. kuukauden vaihdon kautta! Meillä suurin osa opiskelijoista taitaa kuitenkin suorittaa ne pääkaupunkiseudulla tai sitten hyväksilukea viransijaisuuden amanuenssuuriksi :)

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus :) Mua on nyt jo useemman vuoden ajan kiinnostanut lääkikseen hakeminen, erikoistumisalat on niin mielenkiintoisia! Mietin vaan kun sitä ennen kuitenki pitäis tehdä niitä lääkörintöitä ja siinä on se 9 kk harjoittelujaksokin... Kuinka itsenäistä sulla on mielestäs ollut? Noissa harjoittelujaksoissa? Haluaisin työn, joka olisi itsenäistä ja omatoimista, erikoisaloista tähän voisikin löytää joitakin sopivia, mutta lähinnä stressaa se kaikki sitä ennen, koska pidän työstä, jossa saa työskennellä ns. 'rauhassa'. Toivottavasti sait kiinni mitä tarkoitin:D ja tsemppiä opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Vielä opiskelujen aikana harjoittelujaksojen "työ" on kaikkea muuta paitsi itsenäistä, sillä tukea tarvitsee alussa todella paljon! Varsinainen työ sitten myöhemmin vaihtelee täysin paikan mukaan, toisilla aloilla yhteistyötä ja tiimityötä on huomattavasti enemmän kuin toisilla. Työpaikkoja on niin monenlaisia, että varmasti sullekin löytyisi kyllä hyviä vaihtoehtoja, mutta sitten se opiskelu ja "tie sinne" on pitkä. Onhan tää opiskelu kuitenkin aika omatoimista, joten periaatteessa halutessaan voi kyllä sitäkin toteuttaa itsekseen rauhassa :)

      Poista